Historiaa, nykyisyyttä ja tulevaakin



Yad Vashemin Vainojen museon portti, Jerusalem

  

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä Euroopan mantereella, natsi-Saksa antautui 8. päivä toukokuuta 1945. Tänään on 8.5.2020. Huhtikuun lopussa saatiin lukea sanomalehdistä, että Haminan juutalaisella hautausmaalla oli tehty ilkivaltaa, kaadettu ja töhritty hautakiviä. Muutama päivä sen jälkeen Kotkan Lenin-patsas töhrittiin antisemitistisin viestein. Näin lyhyesti tähän alkuun historiaa ja nykyisyyttä.

Ennen kuin jumalanpalvelukset ja kokoontumiset koronaviruksen takia kiellettiin, oli sovittu, että puhun seurakunnassani aiheesta Paavalin Israel-teologia. Muutamia ajatuksia aiheesta tähän blogikirjoitukseen.

Paavalille oli hyvin kipeä asia se, että Israel torjui ja hylkäsi Jeesuksen Messiaana. Paavali puhuu siitä paljon ja siitä, miksi niin kävi ja mitä se jatkossa merkitsee ylipäätään muutenkin. Jumala valitsi Israelin. Paavali kertaa, mitä tämä Jumalan valinta on antanut Israelille. Hän luettelee kahdeksan etuoikeutta, erioikeutta Room. 9: 4, 5. Heille kuuluu 1) lapsen asema, Israel on minun esikoispoikani. 2) Kirkkaus, Jumalan kirkkaus johdatti erämaavaelluksen aikana, asettui ilmestysmajaan, temppelin kaikkein pyhimpään jne. 3) Liitot, Aabrahamin liitto, Mooseksen lakiliitto, Uusi liitto Jer. 31: 30 – 36. Jumala teki sen Israelin kanssa, mutta se laajennettiin koskemaan myös pakanoita, Matt. 26: 28 (liiton veri). 4) Antoi lain, sisältää Jumalan sanan ja ohjeet, 5) Jumalanpalveluksen, 6) Lupaukset. 7) Kantaisät, Aabraham, Iisak, Jaakob. 8) Heistä syntyi Messias Kristus, Hän on lihan puolesta Israelista.

Paavali miettii, miksi Israel hylkäsi Messiaan ja mitä siitä seuraa Raamatun historian valossa. Ongelma ei ole siinä, että Jumalan sana tai Jumalan lupaukset olisivat epäonnistuneet tai rauenneet tyhjiin. Sana ja lupaukset eivät ole pettäneet eivätkä epäonnistuneet. Ne lupaukset, jotka annettiin Israelille, ne yhä edelleen annetaan Israelille.

Paavali puhuu kompastuskivestä. Jo Jesaja oli puhunut kompastuskivestä. ”Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään.” Jes. 28: 16. Tässä asian ytimessä on se totuus, että uskon kautta ei tekojen kautta. Eikö Jumalalle voikaan olla kelvollinen tekojen kautta? Ei. Vaikka noudattaisi lakia hyvin tarkasti? Ei. Sillä kukaan ei pysty täyttämään Jumalan lakia. Jeesus, Jumalan Poika, kuoli synnittömänä meidän puolestamme, juutalaisen sekä ei-juutalaisen. Uskosta Jeesukseen tulee vanhurskaus ja elävä yhteys Jumalaan.

Paavali tuo selvästi myös esille sen, että juutalaiset eivät ole kompastuneet jäädäkseen siihen tilaan. Heidän lankeemuksensa on koitunut pelastukseksi pakanoille. Paavali tuo esille salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11: 25–27

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää” Jes. 62: 1, 2. Näistä raamatunjakeista on tehty aivan ihana laulu. Viimeksi sain kuunnella tuota laulua heprealaisen lauluryhmän esittämänä helmikuun lopulla Israel-illassamme. Oli ilo kuunnella!

Israel-illat niin kuin muutkin kokoontumiset ovat olleet tauolla koronatilanteen vuoksi. Tietysti toivoisi, että pian taas voisimme kokoontua yhteen rukoilemaan ja kiittämään Herraa kaikesta armosta, jota hän on meitä kohtaan osoittanut. Jesajan kirjan luvussa 62 on myös tuo tuttu kehotus: ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.”

Kysymyksiä

 

Hankin itselleni uuden lukulampun. Luen paljon ja kaikesta tekstistä en aina saa enää selvää esimerkiksi sanomalehteä lukiessani. Varsinkin jos teksti on pientä ja painettu lähes samalla värillä kuin pohjan väri, vaikkapa harmaa teksti vaalean harmaalla pohjalla. Näkö on jollain tavalla heikentynyt. Hyvä valaistus auttaa kyllä huomattavasti. Miksi näkö on heikentynyt? Sitä voi kysyä ja ehkä saan joskus vastauksiakin.

Monilla ihmisillä on paljon suurempiakin miksi- kysymyksiä elämässään. Miksi läheiseni sairastui vakavasti? Miksi minut irtisanottiin työpaikastani? Miten saan rahat riittämään kaikkeen tarpeelliseen? Miksi ystäväni kuoli niin odottamatta?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin ei aina ole vastauksia. Voi joitakin lohdutuksen sanoja sanoa, mutta ne eivät ole vastaus itse kysymykseen. Näitä kysymyksiä saa kysyä. Miksi kysymyksiä on hyvin monenlaisia: sairastumisesta, kuolemasta, lapsettomuudesta, onnettomuuksista jne.

Mieleeni tulivat laulun sanat: ”Minne käy tuulen ilmassa tie? Minnekä myrsky merien aallot viimeinkin vie?” Muita säkeistöjä en muistanut. Se on lapsuuteni aikainen laulu. Etsin kirjahyllystä vanhoja laulukirjoja ja löysin partiolaisten laulukirjan ”Laula tyttö”. Siitä löysin tuon laulun. Laulun nimi on ”Kysymyksiä”, kolme säkeistöä kysymyksiä. Alkuperäisenä se on todellakin sisältänyt kolme säkeistöä, ne ovat Emil von Qvantenin tekstistä suomennettuja.

Yllättäen laulussa oli lisäksi vielä kolme säkeistöä vastauksia. Ihan varmuudella ei osata sanoa, kuka on ne siihen lisännyt ja milloin.

Minne käy tuulen ilmassa tie? Meteorologi osaa selittää, miten ilmakehä muuttuu, miten virtaukset syntyvät. Tuuli syntyy ilman virratessa korkeapaineesta kohti matalapainetta. Matalapaine syntyy, kun aurinko lämmittämä ilma kohoaa ylöspäin. Meteorologit laskevat todennäköisyyksiä, mihin tuulet suuntautuvat ja miten voimakkaina ne tulevat. Laskelmien perusteella he laativat sääennustuksen. Mutta mihin se tuuli tarkkaan ottaen häviää, mihin ne ilman molekyylit päätyvät? Entä pilvi, tuolta se tulee, kulkee kulkuaan ja jossain vaiheessa hajaantuu niin, ettei sitä enää ole olemassa.

Laulun vastaussäkeistöistä ensimmäinen kuuluu näin: ”Vain käsi Herran tuulia vie! On johdossaan mertenkin aaltoin myrskytie.”

En malta olla kertomatta tähän tositarinaa, jonka kuulin ääninauhalta ja jonka silloin kirjoitin muistiin. Lähetyssaarnaaja Anna Ekroos oli lähettinä Kiinassa ja hän jäi Kiinan vallankumouksen puhjettua sinne moneksi vuodeksi uskoville, kristityille ei suinkaan mitenkään helppoihin oloihin. Kuuntelemallani ääninauhalla Anna Ekroos kertoo noista ajoista erään tapauksen.

Kiinassa oli kova nälänhätä. Uskovaiset kokoontuivat rukoushuoneelle rukoilemaan, että Herra lopettaisi sen nälänhädän ja antaisi heille viljaa. Samassa alkoi katolta kuulua ropinaa. Mentiin ulos katsomaan, viljaa satoi rukoushuoneen ympärille ja katolle. Satoi viljaa niin paljon, että se riitti heille ja koko seudun tarpeisiin. Toisessa läänissä oli ollut vilja-aitta täynnä juuri puitua viljaa. Tuli pyörremyrsky, repi aitan ja kuljetti aitan sisällön sinne missä rukoiltiin. Rukous muuttaa asiat, toteaa Anna Ekroos ja lisää, vaikeissakin tilanteissa rukous muuttaa asiat parhain päin.

Minulle tämä kertomus vahvistaa sen, että käsi Herran tuulia vie! ”Hän säät ja ilmat säätää.” Kertomus vahvisti myös sen, että rukous muuttaa asioita. Vain Jumala voi antaa vastauksia meidän kipeisiin kysymyksiin.

Anna Ekroosin kertoma tapaus ei varmaankaan ole ainutlaatuinen. Raamattu on täynnä Jumalan suuria ihmeitä, jotka eivät mene ihmisymmärryksen ja luonnonlakien mukaan. Jumala toimii ajassa tänäkin päivänä. Luonnonlait ovat olemassa, mutta Jumala on luonut maan ja kaiken, mitä siinä on ja Hän on Kaikkivaltias. Ihmistä rajoittavat luonnonlait, mutta Jumalaa eivät. Monet tämän päivän uskovat voisivat kertoa Jumalan suurista ihmeistä, joita he ovat olleet näkemässä ja kuulemassa.

Menenpä vielä takaisin Kysymys-lauluun. Kolmas säkeistö: ”Ihminen minne, minnekä hän? Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkö sen?” Vastaussäkeistö puolestaan kuuluu näin: ”Ei ihmislastaan jättää Hän voi. Maan eksyneille kotihin kutsu vieläkin soi.” 

 

 

 

Vesi

 

Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys. Suomessa tosin olemme tässä asiassa varsin hyvässä asemassa. Puhdasta vettä saa suoraan hanasta. Sitä voimme juoda, sitä voimme käyttää ruuan valmistuksessa, makeaa, suolatonta vettä riittää peseytymiseen, viljelysten kastelemiseen ja mihin vain tarvitsemme.

Alkuvuodesta uutisoitiin, että esimerkiksi Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa vesijohtovesi on vaarassa tyrehtyä kokonaan, taustalla on eri syitä. Veden käyttöä rajoitetaan ja järjestetään vedenjakelupisteitä, joista ihmiset saavat kerralla 25 litraa vettä. Muuallakin maailmassa uhkaa ja paikoin on jo kova makean veden puute. Saamme olla Suomessa kiitollisia hyvästä tilanteestamme. On hyvä myös ajatella, mitä toisten hyväksi kenties voisimme tehdä. Kehitysyhteistyön kautta on toteutettu monia vesiprojekteja, porakaivoja esimerkiksi.

Kautta aikojen on ihmisille ollut tärkeä karjanhoidon ja viljelyksen takia, että lähellä on vedensaantipaikka, lähde, keidas, järvi. Niin myös Afrikassa tai Lähi-idässä. Joskus tuli riitaakin siitä, kuka lähellä olevalla lähteellä saa karjansa juottaa. Tiet saattoivat sellaisen riidan takia erotakin.

Kaivot olivat yleensä koko seutukunnan yhteiskäytössä. Ohikulkijatkin saattoivat sammuttaa janonsa kaivon vedellä. Tällainen kaivo oli myös Jaakobin kaivo Samariassa. Jeesus oli kulkemassa Juudeasta Galileaan, melkoinen matka. Opetuslapset lähtivät läheiseen kaupunkiin ruokaostoksille. Jeesus jäi kaivolle, hän oli matkasta väsynyt. Oli keskipäivän aika. Epätavallinen aika, että joku tulisi hakemaan vettä, mutta nyt tuli eräs samarialainen nainen. Hänellä lienee ollut syynsä tulla kaivolle silloin, kun ketään muita ei siellä ollut.

Jeesus pyysi naiselta juotavaa. Nainen ihmetteli ääneen, että juutalainen mies puhutteli samarialaista naista ja vieläpä pyysi tältä juotavaa. Siihen Jeesus vastasi: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”

Elävä vesi, mielenkiintoinen termi. Puhutaan puhtaasta, makeasta, suolaisesta vedestä, mutta entä elävä vesi. Toiseksi Jeesus viittaa sanoissaan itseensä, ’jos tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sinulle puhuu’. Elävä vesi, Jumalan lahja, mitä ne ovat. Miksi naisen olisi tärkeä tuntea Jeesus.

Nainen huomauttaa, että Jeesuksella ei ole ammennusastiaa ja kaivo on syvä, joten mistä Jeesus saisi sitä elävää vettä. Jeesus selitti, että vaikka juo tämän kaivon vettä, niin kohta taas tulee uudelleen jano.  Elävä vesi tarkoittaa jotain muuta. ”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.”

Kun on fyysinen jano, on tarve saada juotavaa ja silloin pitää juoda. Elävän veden tullessa sydän muuttuu uudeksi. Ihmisen sisin saa rauhan, Pyhän Hengen kautta syntyy uutta ja yhteys Jumalaan aukeaa. Lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. On yhteys Jumalaan. Ihmisen ei tarvitse enää etsiä tyhjyyden tunteen sammuttamiseen apua sellaisilta lähteiltä, jotka kenties antavat hetken unohduksen ja huuman, mutta eivät voi tyydyttää ihmisen sisintä.

Syvällinen keskustelu jatkui Jaakobin kaivolla. Nainen pyysi tuota Jeesuksen lupaamaa vettä. Ei hän aluksi ihan ymmärtänyt vielä, ehkä hänen ei sitten tarvitsisi käydä enää hakemassa kaivolta vettä. Jeesus sanoo: ”Hae miehesi ja tule tänne.” Nainen kertoo rehellisesti, miten asiat hänen elämässään ovat. Jeesus opastaa eteenpäin. Rukouksen fyysinen paikka ei ole tärkein, vaan oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.

Nainen oli kuullut ja tiesi, että Messias tulee, hän, jota sanotaan Kristukseksi. Jeesus vastasi naiselle: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.” Nainen oli kohdannut Messiaan, hän jätti vesiruukkunsa ja riensi kaupunkiin kutsumaan toisiakin kaivolle. Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi kaiken, mitä olen tehnyt. Ei kai hän ole Kristus?

Monille kaupungin asukkaille tämä kehotus oli elämän muutos. He uskoivat Jeesukseen ja totesivat, että Hän on todella maailman Vapahtaja.

Eräs fyysikko kertoo pitkästä totuuden etsinnästään. Hän kertoo ratkaisevasta hetkestä näin: ”Rukoilin hiljaa Jumalaa pyytäen Häntä astumaan sydämeeni ja ottamaan huostaansa elämäni. Kerroin Hänelle, että halusin tuntea Hänen läsnäolonsa, apunsa ja anteeksiantonsa. Silmänräpäyksessä Jeesuksen Kristuksen, Herramme rakkaus tulvi lävitseni.” Jeesus tuli todelliseksi hänen sydämessään ja elämässään.

Jeesus kutsuu elävän veden luo. ”Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.” Jeesus puhui Pyhästä Hengestä. Jeesus on rukouksen päässä. Avoin sydän saa lahjan. Jeesus tulee asumaan sydämeen.

 

 

Uudet silmälasit

 

On tullut aika hankkia uudet silmälasit. Pienempää tekstiä lukiessa pitää joskus käyttää suurennuslasia. Siis uudet lasit ovat tarpeen.

Saattaa olla, että moneen muuhunkin asiaan kuin lukemiseen tarvitsisi uudet lasit. Näenkö toisen ihmisen hädän, yksinäisyyden tai ylipäätään toisen ihmisen. Ehkä tässäkin tapauksessa lähinäkö on kaukonäköä heikompi.

Meidän tietoisuuteemme ja silmiemme eteen tuodaan tehokkaasti sodat, kivikasoiksi pommitetut kaupungit, pakolaisleirit, onnettomuudet, väkivallanteot. Ihmisten hätä ja avuntarve kautta maailman on suunnattoman suuri. Miten heitä voi auttaa? Tosi vaikea kysymys. Konkreettinen apu yhdellekin ihmiselle on iso asia.

Lähinäöstä se, mitä jo totesin. Lähellämme on ihmisiä, joilla on hätää syystä tai toisesta tai jotka kokevat yksinäisyyttä tai jotka sairastavat. Huomaanko? Olen ymmärtänyt, että toisen ihmisen lähellä oleminen, läsnä oleminen hänen elämässään on jo apu. Tarvitsemme sydämen näkökykyä.

Vielä se hengellinen puoli näkökyvystä. Jeesus puhui usein vertauksin. Häneltä kysyttiin syytä siihen. Jeesus vastasi: ”Sen tähden minä puhun heille vertauksin, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.” He eivät näkevin silmin näe. Ja kuitenkin sokea kerjäläinen näki. Mitä sokea näki, ja mitä toiset eivät nähneet?

On kysymys hengellisestä näkökyvystä. Monet Jeesuksen aikalaiset näkivät ja kuulivat, mitä Jeesus teki ja puhui. Silti he eivät ymmärtäneet, kuka Jeesus oli ja mitä varten hän oli tullut.

Sen sijaan sokea kerjäläinen istui tien vieressä ja kuuli kansanjoukon kulkevan ohitseen ja kyseli, mitä on tekeillä. Hänelle kerrottiin Jeesus Nasaretilaisen menevän ohi. Silloin sokea huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Näillä sanoilla sokea tunnusti, että Jeesus on Messias. Sitä tämä tarkoittaa. Mistä hän tiesi? Sisäiset silmät ja korvat olivat hänellä auki ja hän ymmärsi Jumalan puheen ja uskoi. ”Uskosi on parantanut sinut”, sanoi Jeesus.

Sokea näki enemmän kuin moni näkevä. Hän kuuli enemmän kuin moni muu. Jumala puhuu ihmiselle tavalla ja toisella. Aina sitä ei heti alkuun ymmärrä Jumalan puheeksi, mutta siitä voi saada varmuuden.

Kävin tänään lyhyellä kävelylenkillä. Kuljin puistotietä, siinä puistonpenkillä istui eräs ystäväni, hetken juttelimme ja hän pyysi, että rukoilisin hänen puolestaan. Lupasin tehdä sen, ystäväni toivotti minulle siunausta. Se oli hyvä kohtaaminen ja muistutti minua siitä, miten tärkeä on rukoilla. Se on parhaimpia tapoja olla läsnä toisen ihmisen elämässä.

Rukous on aarre. Yksin ollessakin voi kertoa Jeesukselle kaiken, mitä mielessä on, omat surut, omat ilot, suunnitelmat ja kaiken saa sanoa ihan omin sanoin, saa kertoa myös sen miltä tuntuu. Rukous on osa omaa hengellistä elämää ja uskon rakentumista varten. Rukous on myös esirukousta varten, silloin saa tuoda Herran eteen paljon ja monenlaisia asioita.

Jumalalle voi puhua. Saattaa olla, että pian huomaat keskustelevasi hänen kanssaan.  Tuntuu ehkä siltä, että Jumalalla on jotakin asiaa minulle. Näin koin minäkin, kun kauan sitten keskellä katua sain kutsulehtisen hengelliseen tilaisuuteen. Jumalalla todella oli asiaa minulle.

Jumala haluaa todellisen yhteyden ihmisen kanssa. Jeesuksen ansiosta se on mahdollista. Jumala haluaa palauttaa sen yhteyden, mikä katkesi synnin tähden. Sitä varten Jumala lähetti Poikansa. Jeesus sovitti ristillä syntimme.

Raamattu kehottaa rukoilemaan eri tilanteissa ja kaikkien puolesta. Esimerkiksi ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle luvussa 2 jakeissa 1 – 6. Kirjoitan nuo jakeet tähän lopuksi. Siinä on samalla näkökulma maailmanlaajuisen hädän ja tilanteen kohtaamiseen.

”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti. Se on hyvää ja mieluista Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja Ihmisten välillä, Ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi oikeaan aikaan.”

Herran pelko, onko se hyväksi?

Onko Herran pelko hyväksi?

Entisen työpaikkani Kotkan lyseon kauniin juhlasalin etuseinään on kirjoitettu sanat: Alku työn kaunistaa lopussa kiitos seisoo. Lauseen alkua koristaa aapiskukko ja loppua lyyra. Kaiken keskellä seinässä ovat myös sanat: Jumalan pelko viisauden alku. Nämä ajatukset koettiin niin tärkeiksi neuvoiksi yli vuosisata sitten, että ne ikuistettiin vuonna 1905 valmistuneen rakennuksen juhlasalin seinälle. Nykyisetkin opiskelijat näkevät ne tehdessään salissa koesuorituksiaan, mikäli vain ehtivät nostaa silmänsä ylös koepaperistaan.

”Jumalan pelko on viisauden alku” on ajatus, mikä löytyy Raamatusta esimerkiksi Psalmista 110: ”Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat.”

Voi olla, että sana ”pelko” saa mielessä sellaisen vivahteen, mitä tuolla sanalla ei Raamatussa tässä yhteydessä todellisuudessa tarkoiteta. Se ei esimerkiksi ole sellaista pelkoa, että minä en uskalla lähestyä Jumalaa, koska minä pelkään häntä. Päinvastoin. Raamatun Herran pelko tarkoittaa pikemminkin samankaltaista suhdetta Jumalan ja ihmisen välillä, kuin on isä – lapsi suhde. Lapsi kunnioittaa isää. Isä osaa. Isä tietää. Lapsi osoittaa kunnioituksensa tottelemalla tietäen myös, että isä rakastaa häntä ja toimii hänen parhaakseen.

Pelko on itse asiassa toinen sana kunnioitukselle. Tuo Psalmin sana viittaa siihen, että viisaus alkaa, kun me todella tunnustamme ja ymmärrämme, kuka Jumala on, ja palvelemme häntä. Se muistuttaa meitä elämän tosi merkityksestä. Se merkitys löytyy, kun käännymme Jumalan puoleen nöyrällä ja kunnioittavalla asenteella, ei vavisten ja pelästyneenä. Meillä on Taivaallinen Isä, joka myös tahtoo rakastavan Isän tavoin suojella ja auttaa lastaan. ”Herran pelko turvaa elämäsi, nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.” (Sananlaskut 19: 23)

Rukoiletko Jumalaa? Teet hyvin, kun rukoilet. Viisas ihminen haluaa etsiä Jumalan näkökulmaa asioihin, ennen kuin toimii. Jumalan lupaus on, että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Hän palkitsee antamalla johdatuksensa ja turvan elämässämme.

Ihmisellä, joka pelkää Jumalaa, palvelee ja kunnioittaa häntä, ei ole mitään pelättävää ei elämässä eikä kuolemassa.

Sydämestäni toivon, että Suomen kansan keskeltä vielä löytyisi runsaasti Jumalaa pelkääviä ihmisiä. Se on koko kansakunnalle hyvin tärkeä asia ja koituu siunaukseksi koko kansalle.

  
 

Sinun vierelläsi

Sinun vierelläsi

Kaukaa on helpompi katsella monia vaikeita asioita kuten nälkää tai sairautta, onnettomuuksia tai kuolemaa. Tuntemattomista ei pysty kovin suurta tuskaa tuntemaan, ainakaan hetkeä pidempään. Se on niin, sillä ihmisinä meillä ei ole siihen riittävää kykyä. Kun taas kaikki tuollainen koskettaa omaa perhettä, läheisiä rakkaita, ystäviä, silloin meidänkin sydämeemme koskee.

Kansa huusi Jeesuksen ristille. Se oli yllytetty siihen. Jeesuksen lähipiiri seisoi ristin edessä.

Jeesuksella oli ystävä, joka aiemmin edellisenä päivänä oli napannut miekalla korvan pois kiinniottajalta. Silloin Pietari ei omasta puolestaan vielä pelännyt. Hiilivalkealla hän sitten kielsi Jeesuksen ja poistui katkerasti itkien paikalta. Jo paljon aikaisemmin ennen noita päiviä Jeesus oli sanonut ja myöhemmin vahvisti sanansa Pietarille: ”Kun kerran palajat vahvista veljiäsi.”  Jeesus ei hylännyt Pietaria.

Jeesuksen sovitustyö koskee kaikkia. Ei ole poikkeuksia. Näin uskon. ”Kun kerran palajat…”

Toiset halusivat kivittää langenneen naisen. Jeesus ei. Jeesus herätti lesken ainoan pojan, joka oli kuollut. Hän paransi Betesdan lammikolla liikuntakyvyttömän miehen, jolla ei ollut ketään omaa läheistä ihmistä.

Jeesuksella on sydäntä ja sääliä jokaista ihmistä kohtaan. Hänellä on kyky tuntea ihmisen sydämen ahdistus. Hän on Jumala, rakastava Jumala.

Julkisuus on armoton siellä oleville ihmisille, etenkin silloin, kun jotakin ikävää sattuu. Alashuutajia riittää. Kuka tuntee heidän sydämensä kivun?

Mieluummin kuin että liittyisimme sormella osoittajien joukkoon, mieluummin meidän tulisi rukoilla heidän puolestaan, jotka ovat elämässään vaikeassa kohdassa.

”Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.” Psalmi 9: 10, 11.

 

Jos jotakin voit!

Olen Jumalalle hyvin kiitollinen niistä ihmisistä, jotka rukoilevat puolestani. Edes kaikkia heistä en tiedä. Jotkut rukoilevat puolestani, kun olen sitä pyytänyt. On myös heitä, joiden sydämeen Jumalan Pyhä Henki on vaikuttanut halun muistaa minua jatkuvasti rukouksin. Se on suuri siunaus.

Nuo rukoukset eivät ole olleet tuloksettomia. Voin hyvin jäljittää elämästäni niiden vaikutuksia alkaen uskoontulosta, työhön sijoittumisesta aina sairaudesta paranemiseen asti. Puhumattakaan siitä yleisestä siunauksesta, mitä ne elämääni tuovat. Nuo nimetyt tapahtumat ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Juuri ne osoittavat minulle, etteivät rukoukset ole turhia, ja ne osoittavat Jumalan voiman ja hänen halunsa olla mukana yksityisenkin ihmisen elämässä.

Rukouksen tarvetta on. Varmaan on hyvä jakaa taakkoja toisten kanssa. On helppoja ja vaikeita asioita, mutta ne kaikki ovat tärkeitä. Hyvin usein itse olen ollut tilanteessa, jossa isä tai äiti pyytää esirukousta lapsensa tai lapsenlapsensa puolesta. Siinä isä ja äiti ovat ilmaisseet herkimmän kohdan omassa sydämessään. Se on rakkauden ansiosta. On tärkeätä puhua noista asioista Jumalalle.

Mies oli poikansa tähden ylipääsemättömässä tilanteessa. Kirjanoppineillakin oli sanansija opetuslapsia kohtaan, kun opetuslapset eivät pystyneet auttamaan poikaa. Niinpä asiasta väiteltiin. Paikalle tuli Jeesus. Mies kertoi asian Jeesukselle sanoin: "Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Jeesus vastasi: " 'Jos jotakin voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Isä parahti: "Minä uskon; auta minun epäuskoani". Mark 9: 14 - 27. Se, mitä opetuslapset eivät kyenneet tekemään, sen teki Jeesus. Hän paransi ja vapautti pojan vaivastaan.

Ratkaisevaa ei ole uskonmäärä ei mitta, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Ei ongelman laatu, vaikeus tai helppous, tarpeen pienuus tai suuruus, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Hän, Jeesus Kristus, jolle rukouksemme esitämme, Hän on voimallinen. Hän voi, kykenee ja osaa ratkaista asioita ja auttaa.

Vaikka ei pystykään selittämään läheskään kaikkea, mitä rukouksessa tapahtuu, niin rukous on hyvin kiehtova asia. Viime aikoina olen yhä enemmän ihmetellyt ja miettinyt sitä, miten valtavat mahdollisuudet rukoukseen liittyy. Jumala on antanut omasta tahdostaan meille tällaisen suuren lahjan. Voimme sitä ilolla käyttää siunaukseksi toinen toisillemme.

 

 

ISRAEL TÄNÄÄN



Siionin portti

Israelin itsenäisyyspäivää vietetään ijar-kuun 5. päivänä. Tänä vuonna tuo päivä on meidän kalenterissamme toukokuun 1. päivänä. Israel itsenäistyi ijar-kuun 5. päivänä vuonna 5708 eli 14.5.1948. Nyt siis vietämme Israelin 69-vuotispäivää. Ensi vuonna sitten 70 vuotta.



Juutalainen kortteli Vanhassakaupungissa

Tänä vuonna tulee kesäkuussa kuluneeksi 50 vuotta kuuden päivän sodasta. Samalla 50 vuotta siitä, kun koko Jerusalem taas kuuluu Israelille. Siionin portti Jerusalemin Vanhankaupungin etelämuurilla kertoo monine luodin iskemineen omalla tavallaan noistakin päivistä. Muurin sisäpuolella ollut juutalainen kortteli oli tuhottu ja juutalaiset asukkaat oli häädetty jo paljon aiemmin silloisten valtiaiden toimesta. Nyt uudelleen rakennettu juutalaiskortteli erottuu selvästi Öljymäeltä nähtynä.

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä 27.4. julkaistiin Israelissa tuoreet väestötiedot. Julkaisijana on Israelin Tilastovirasto (the Central Bureau of Statistics). Israelin väkiluku on nyt 8,680 miljoonaa asukasta. Juutalaisväestöä on 6,484 miljoonaa, arabiväestöä 1,808 miljoona ja muita ryhmiä noin 388000 asukasta. Mielenkiintoinen tieto on se, että arvellaan pian saavutettavan se piste, että enemmistö maailman juutalaisista asuu Israelissa.

Taustalla Öljymäki Vanhankaupungin muurilta kuvattuna

Profeetta Jesaja – lähes 700 vuotta eKr. – näki kauas, hän näki tähän päivään ja vielä vähän kauemmaksi. Hän näki Jerusalemin tulevaisuuteen. ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylläsi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herran kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jesaja 60: 1, 2. Siion on Herran kaupunki, sen tulevaisuudesta Jesaja puhuu. Pimeys peittää maan ja synkeys kansat, sodat, väkivalta, nälkä… Se on nyt. Odotamme Häntä, joka tuo rauhan, Jeesusta, Hän on Messias, joka saapuu. Herran kunnia ja Herran kirkkaus koittaa. Jeesus saapuu Jerusalemiin.

Vielä emme sitä näe, mutta Jesaja kehottaa meitä olemaan uskollisia rukouksessamme. Hän itse ei voi vaieta, ennen kuin kansat näkevät Jerusalemin jälleen Jumalan kaupunkina. ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Jesaja 62: 1,2.

 

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua Israel.

Herra valaiskoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

 

 

Miksi rukoilisin - kuuleeko Jumala

Milloin viimeksi luit Raamattua? Entä milloin viimeksi rukoilit? Arvelen, että ensimmäiseen kysymykseen aika monien olisi vastattava, että tosi kauan sitten. Mutta jälkimmäiseen on helpompi vastata, sillä elämässä tulee tilanteita, joissa kokee tarvitsevansa apua. Silloin tuntuu luonnolliselta, että lähettää rukouksen Jumalalle. Se on jollakin tavalla helppoakin ja tapahtuu melkein huomaamatta. Se voi olla pelkkä huokaus. Auta hyvä Jumala. Hätätilanne on erityisen otollinen avunpyynnön hetki.

Rukouksen voima ja teho eivät ole siinä, miten taitavasti osaan selittää tilanteeni Jumalalle tai siinä, miten hyvin osaan taivutella Jumalan auttamaan minua. Rukouksen voima ja teho on siinä, että Jumala itse haluaa auttaa ja kykenee auttamaan ihmistä.

”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Psalmi 50: 15.

Tunnetusti syntinen nainen tuli kutsumatta fariseus Simonin kotiin, johon Jeesus oli kutsuttu aterialle. Nainen asettui Jeesuksen taakse hänen jalkojensa juureen, itki ja kasteli kyynelillään Jeesuksen jalat, kuivasi ne ja voiteli hajuvoiteella. Jeesus näki naisen sydämen asenteen. Sanoitta Jeesus ymmärsi naisen sisäisen hädän ja tuskan. Jeesus sanoi naiselle, ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” Luukas 7: 48, 50.

Jeesus opetti synagogassa, ja siellä oli myös eräs nainen, joka oli 18 vuotta ollut heikkouden hengen sitoma, hän ei kyennyt oikaisemaan itseään. Kun Jeesus näki naisen, hän sanoi heti, ”nainen sinä olet päässyt heikkoudestasi”. Nainen kykeni välittömästi oikaisemaan itsensä ja ylisti Jumalaa. Tämä kaikki tapahtui ilman, että nainen itse olisi pyytänyt Jeesukselta tätä, ainakaan ääneen. Varmasti kyllä toivoi hartaasti. Luukas 13: 10- 13.

Tämä tapaus osoittaa, että Jeesuksella on halu auttaa ihmistä. Rukoustemme tarkoitus ei ole taivutella häntä hyväksymään meitä. Hän on jo hyväksynyt, on rakastanut ja rakastaa niin paljon, että hän antoi henkensä edestämme. Siksi hän voi meitä auttaa, päästää sisäisistä siteistämme, päästää synnin sitomat vapaiksi, parantaa sairaita. Tämän kaiken Jeesus sanoo toteutuvan hänessä sen sanan mukaan, mitä hän itse luki Nasaretin synagogassa.

Se sana on Raamatussa kohdassa Luukas 4: 18- 21 ja kuuluu näin "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Johanneksen ensimmäinen kirje 4: 10.

Rukous on sallittua ja Raamatun lukeminen hyvä ja hyödyllinen asia. Vuodesta 2014 on jäljellä enää muutama tunti, sitten siirrymme uuteen vuoteen 2015.

Toivotan sinulle Jumalan siunaamaa uutta vuotta 2015.

AIKA RIENTÄÄ

Psalmin 90 jae 12 ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen”, on hyvin tuttu jae. Tällä kertaa minut pysäytti psalmin alussa olevat sanat, että tämä on Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

Jos kenen niin Mooseksen elämä oli täynnä ihmeellisiä asioita. Tunnemme hänen elämänsä vaiheet Raamatun lehdiltä. Ja senkin tiedämme, että Raamattu mainitsee hänen olleen sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä. Mooses oli kansanjohtaja, mutta ennen kaikkea hän oli Jumalan mies. Hänen rukouksensa jakeessa 12 viestittää monesta asiasta.

Ensinnäkin se kehottaa meitä valvomaan, olemaan valmiita. Perinteisesti tätä kehotusta luetaan siinä mielessä, että emme tiedä milloin aikamme ajassa päättyy. Mutta me olemme valon lapsia ja siksi tiedämme, että myös Herran tulo on lähellä. Odotamme Häntä. Emme me kaikki kuolemaan nuku.

Toinen ajatus Mooseksen rukouksesta on se, että todella saisimme viisauden käyttää elämämme päivät oikein. Mennyttä aikaa ei voi käyttää uudelleen.

Mooseksen rukous sisältää vielä ainakin kaksi ikään kuin piiloviestiä. Se on viesti elää tässä päivässä, tehdä tänään tekoja. Luin eräästä kolumnista ajatuksen, ”Kun elää katsoen vain tulevaisuuteen, unohtaa elää nykyhetkessä.” Jos elää vain tulevaisuudessa, teot jäävät tekemättä.

Toinen piiloviesti on, ”miten nopeasti aika meneekään”. Sitä varmasti ihmettelemme jokainen omalta kohdaltamme.

Siis ”Herra opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.”

Oikeutettua olemassaoloa

Maailmassa on tällä hetkellä yli 160 aktiivista aluekiistaa. Luin juuri tällaisen tiedon. Esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea väittävät kumpikin maiden välisellä merialueella sijaitsevien tiettyjen saarien kuuluvan itselleen. ”Japani raivostui saaria omivalle Etelä-Korealle” otsikoi lehti. Syy raivostumiseen oli se, että Etelä-Korean presidentti vieraili kiistellyillä saarilla. Saaret ovat lähes asumattomia, mutta ovat tärkeitä kalastukselle ja alueella saattaa esiintyä kaasuvaroja. Diplomaattinen kohu oli valmis, Japanin suurlähettiläs kutsuttiin pois Etelä-Koreasta ja Etelä-Korean lähettiläs kutsuttiin Japanissa puhutteluun.

Joskus tällaiset tapaukset pulpahtavat uutisiin. Useimmiten kiistat elävät ja jatkuvat, mutta ei niistä niin uutisoida. Yksi poikkeus tästä on. Yksi alue on uutisissa lähes päivittäin – Israel.

Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, YK:n päätöslauselma vuodelta 1947 kehotti perustamaan juutalais- ja arabivaltion entisen brittimandaatin alueelle. Israelin olemassaololle on siis lailliset perusteet. Arabimaat kieltäytyivät aikoinaan hyväksymästä päätöslauselmaa. Edelleenkin on arabimaita, jotka eivät hyväksy Israelin oikeutta olla olemassa. Rauhaa ei sellaisella perustalla voi saada aikaan. Ainoastaan Egypti ja Jordania ovat solmineet rauhansopimuksen Israelin kanssa.

Vaikka päällimmäisenä kysymyksen asetteluna on seuraava, miten palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä saataisiin ensinnäkin rauhanneuvottelut jatkumaan ja sitten joskus päättymään sovittuun rauhaan, niin silti taustalla kummittelee kysymys, saako Israel olla olemassa, saako alueella olla olemassa juutalaisvaltiota. Kuumin mielenkiinto kohdistuu Jerusalemin hallintaan.

En pohdi enempää poliittisilla areenoilla puhuttuja puheita tai käytäviä keskusteluja. Käännän katseeni Raamattuun. Ensinnäkin on todella yksinomaan Jumalan ihme, että Israelin valtio syntyi jälleen oltuaan olematta parin vuosituhannen ajan. On yksinomaan Jumalan ihme, että hajallaan olleita juutalaisia on palannut isiensä maahan. Luvut puhukoot puolestaan. Valtion perustamisen aikoihin maassa asui jonkin verran yli 600 000 juutalaista ja vuonna 2011 5,9 miljoonaa juutalaista. Selittävä tekijä on suuri maahanmuutto, esim. toista miljoonaa maahanmuuttajaa entisen Neuvostoliiton alueelta 1990- luvulla.

Juutalaiset ovat saaneet tulla takaisin. Kuka antaa siihen luvan? Maa on Jumalan maa, esimerkiksi raamatunkohdat Hesekiel 36: 5 ja 20 sekä Joel 3: 2 antavat selvästi ymmärtää, että Israelin maa on Jumalan. Jumala on luvannut ja antanut maan ikuiseksi omaisuudeksi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Mutta että israelilaiset saavat asua maassa, siihen Jumala edellyttää kansalta oikeata suhdetta Jumalaansa.

Historia osoittaa Jumalan periaatteet selvästi. Tuomarien aikaan Israel toistuvasti hylkäsi Jumalansa ja alkoi palvella naapurimaidensa jumalia. Seurauksena Jumala antoi Israelin aina sen kansan käsiin, jonka jumalia se palveli. Kansa alistettiin ja vihollinen valloitti maa-alueita. Lopulta kansa tuli tuntoihinsa ja kääntyi Jumalansa puoleen ja Jumala karkotti vihollisen. Tämä tapahtui toistuvasti vuosisatojen ajan. Ihmiseltä olisi loppunut kärsivällisyys ja toivo Israelin kykyyn palata Jumalansa yhteyteen. Jumalalta ei koskaan loppunut tämä toivo. Hän tunsi ja tiesi oman kansansa jääräpäisyyden, mutta se ei sammuttanut Hänen rakkauttaan kansaansa kohtaan eikä uskollisuuttaan niitä lupauksia kohtaan, jotka Hän oli Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille antanut.

Profeetta Samuelin suhtautuminen Jumalan sanaan ja Israeliin, silloinkin kun se omasta syystään joutui ahdinkoon, on merkillepantava asia. 1 Sam. 12: 20- 23 ”Samuel sanoi kansalle: "Älkää peljätkö. Te olette tosin tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan poiketko pois seuraamasta Herraa, vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää poiketko seuraamaan turhia jumalia, joista ei ole hyötyä eikä apua, sillä turhia ne ovat. Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa. Ja pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeata tietä.”

Vaikka ihmisillä ei olisi toivoa Israelin ojentautumisesta Jumalan puoleen, niin Jumalalla oli ja on se toivo ja tieto myös. Kukaan Herran palvelija ei voi olla rukoilematta Israelin puolesta. Kaikkein vahvin argumentti, perustelu, syy rukoilla Israelin puolesta on Jumalan sana. Jumala on rakentanut ulkonaisen Israelin uudelleen. Jumala ei ole luopunut siitäkään, että se on pappiskansa, eli kansa, joka tuntee Herransa. Se toteutuu ajallaan.