Ei
ole hopeaa ja kultaa – ainakaan kovin paljon – mutta on jotakin muuta. Pietari
sanoi ikänsä sairaana olleelle rammalle miehelle: "Hopeaa ja kultaa
minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen
Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." (Apt. 3: 6) Mies
sai terveyden ja hyppeli pian riemuissaan.
Jumala
on todellisesti elämän vaikeuksissa auttava Jumala. Se on tämän jakeen sanoma.
Hän on esim. lohdutuksen Jumala, joka jotakin kautta lähettää lohdutuksen
murheelliselle ja rohkaisun masentuneelle. Monet viestit kertovat, että Hän
myös edelleen parantaa sairaita.
Vielä
tuohon aineelliseen puoleen. Jeesuksen sanoja ovat: ”Missä teidän aarteenne on,
siellä on myös teidän sydämenne.” (Luuk. 12: 34) Aarre on aina jotakin
kallisarvoista, tärkeätä ja rakasta, ja sen lähellä sydän viihtyy ja
riemuitsee. Niinpä aarre on ilon lähde. Mainitessaan aarteesta Jeesus oli juuri
kertonut, että teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan, joka
pysyy. Sen rinnalla moni asia on katoavaa. Saattaa olla, että tällainen näköala
synnyttää antamisen halun. On helppo antaa omastaan toisille. Silti minun
aarteeni ei ehdy eikä vähene, vaikka annan eteenpäin. Ja eikö se ole niin, että
jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Ei
ole ihme, että psalmin kirjoittaja toteaa lopuksi: ”Mutta minun onneni on olla
lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen
teoistaan.” (Psalmi 73: 28) Tähän ajatukseen yhdyn mielelläni.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti