Ettemme unohtaisi

Denknadel Muistoneula Erfurt

Lokakuun puolenvälin tienoilla tein muutaman päivän matkan Saksaan. Vierailukohteina olivat Lutherin elämään liittyvät kaupungit, ja samalla käytiin läpi Lutherin elämänvaiheita. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Mielenkiintoinen matka.

Minulla oli toinenkin tavoite matkalle lähtiessäni. Olin kuullut ”Stolpersteineista” eli kompastuskivistä. Ensimmäiset kompastuskivet Suomessa asennettiin viime kesänä Munkkiniemeen Suomesta Saksaan luovutetun Kollmanin perheen muistoksi. Stolpersteinet ovat saksalaisen Gunter Demnigin aloittama projekti, jossa muistetaan holokaustin uhreja. Katukivessä on messinkilaatta sen talon edessä, jossa messinkilaatassa mainittu henkilö on asunut, ja laatta ilmaisee, että tämä henkilö on viety keskitysleirille. Näitä kiviä on tällä hetkellä Euroopan eri maissa yhteensä yli 60 000.

Kaksi kompastuskiveä Wittenbergissä

Herrnhutin jälkeen ensimmäinen kaupunki Saksan matkalla oli Wittenberg. Katse tiukasti katuun kohdistettuna ja pian löytyi ensimmäinen ”Stolperstein”. Kaksi laattaa, joissa nimet Eugen ja Julie Borinski, olivat Colegienstrasse 84 kohdalla. Toisen kerran kulkiessani paikan ohi siihen tupsahti kolme nuorta tyttöä, koululaisia, rippikoululaisia. Hekin halusivat kuvata laatat. Olisi ollut mielenkiintoista jutella pidemmänkin aikaa tyttöjen kanssa.

”Gegen das Vergessen”, vapaasti suomennettuna ”Ettemme unohtaisi”, on tapahtuma, jota vietetään Wittenbergissä marraskuun 7. – 9. päivä. Tapahtuma on useamman päivän mittainen ja sen tarkoituksena on muistaa 80 vuotta aikaisemman eli vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välistä yötä, ns. Kristalliyötä, mikä oli natsi-Saksassa juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto. Väkivallan aalto ulottui koko Saksan alueelle ja kesti useita päiviä.

Tuo Wittenbergissä vietettävä tapahtuma sisältää useita erilaisia tilaisuuksia kolmena päivänä. Eräs niistä on Wittenbergissä olevien 30 Stolpersteinen puhdistustalkoot. Sen tekevät paikallisen lukion oppilaat erään kouluprojektinsa päätöksenä. Kouluissa puhutaan holokaustista nuorille. Ei saa unohtaa, mitä on tapahtunut. Ajatuksena ja toiveena se, mitä on kirjoitettu Budapestin suuren synagogan pihassa olevaan holokaustin muistokiveen ”Never again”, ei koskaan enää.

Me löysimme ystäväni kanssa Wittenbergistä kymmenen Stolpersteinea. Siellä on myös Kaupungin kirkon vieressä muistokivi kuuden miljoonan holokaustissa kuolleen muistoksi.



Eisenachin tuhotun synagogan muistopaikka

Matka jatkui Eislebeniin ja Eisenachiin. Eislebenissä pysähdys oli vain muutama tunti, mutta siirtyessämme kävellen kirkosta kirkkoon löysimme jälleen kymmenen Stolpersteinea. Eisenachissa vietimme pidemmän aikaa ja yövyimme. Sieltä havaitsimme 12 kiveä. Lisäksi löysimme ystäväni kanssa kartan avulla tuhotun synagogan muistopaikan. Tämä synagoga oli tuhottu juuri Kristalliyönä 80 vuotta sitten.

   

Eisenach

Eisenach synagogan muistopaikka

 
















Erfurtin Vanha Synagoga

Erfurtissa on yksi Euroopan vanhimpia synagogarakennuksia. Nyt se on museona. 21. maaliskuuta 1349 puhkesi pogromi ja koko Erfurtin juutalaisyhteisö hävitettiin. Juutalaisia syytettiin ruttotaudin, Mustan surman, aiheuttamisesta. Synagoga joutui muiden käsiin ja tarkoituksiin ja meni huonoon kuntoon. Tänä päivänä se on arvokkaana muistona museona. Museon eteisaulassa työskentelevältä henkilöltä kysyin Erfurtin Stolpersteineista. Hän kertoikin, että Erfurtissa ei niitä ole, mutta on toinen tapa muistaa vuosien 1933 – 1945 aikana tapahtuneita asioita ja holokaustia. Eri puolilla kaupunkia on ns. Muistoneuloja, Denknadeln. Sain kartan, johon neulojen paikkoja oli merkitty. Niinpä hyvin lyhyen vierailun aikana ehdimme löytää yhden tällaisen Muistoneulan. Ensimmäisessä kuvassa on Erfurtin Tuomikirkkoaukiolla sijaitseva merkki.

Kompastuskivet, Stolpersteinet, ovat maailman suurin hajautettu muistomerkki. Wittenbergissäkin saman kadun varrella oli useita kiviä. Lyhyillä kaupunkikävelyillä löytyi yllättävän monta kiveä. Seudut ovat olleet tiheästi asuttuja. Mitä naapurit ovat ajatelleet? Miksi niin monet viedään pois, mihin juutalaiset viedään? Huomaamatta ei asia ole voinut tapahtua. Kuusi miljoonaa on järkyttävän iso luku.

Ettemme unohtaisi.