keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Kesä on tulossa

Höyhenpensas Fothergilla major kukkii Sapokan Vesipuistossa

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.” Uskoa ja toivoa tarvitaan johonkin sellaiseen, mikä ei näy eikä ole nyt konkreettisesti käsillä ja mitä kuitenkin odotamme tai pelkäämme. Usein uskon ja toivon ajatukset liittyvät tulevaan. On kuitenkin menneitä, tapahtuneita asioita ja ihan nykyisiäkin, joihin tarvitaan uskoa.
Alun lause on Heprealaiskirjeen luvun 11 alussa. Heti seuraavaksi todetaan, että sen, siis uskon, kautta saivat isät todistuksen. Sitten kerrotaan monista, monista aiemmin eläneistä ihmisistä, jotka uskoivat Jumalaan ja Jumalaa, sellaisista ihmisistä, jotka kuulivat Jumalan tahdon ja elivät johdatuksessa. He saivat todistuksen eläessään, sillä niin tapahtui kuin Jumala oli sanonut edeltä käsin heille. He uskoivat Jumalaa, joka antoi heille sanansa ja puhui heille.

Myös hyvin ajankohtainen asia on ilmaistu tässä luvussa. ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” Jumala on luonut myös maan, auringon ja kuun, kasvit ja eläimet lajiensa mukaan. Viimeiseksi ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”, 1 Moos. 1: 27.
Jumala siunasi luomansa ihmisparin ja antoi maan heidän valtaansa kaikkine eläimineen ja kasveineen. Syntiinlankeemus muutti kaiken. Luomakuntakin on alistettu katoavaisuuden alle. Tässäpä se tilanne on tänä päivänä.

Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, lauletaan eräässä laulussa. Tämä pätee kaikkeen – siihenkin kuohuntaan, mitä esimerkiksi ilmastonmuutosasian ympärillä on. Olen opiskellut ja opettanutkin ympäristötiedettä, että en ihan tietämätön ole ilmakehän tilanteesta. Kaiken keskellä sittenkin luottamus Jumalaan on kallisarvoinen asia ja usko avaa ihan uudenlaiset näkymät. Jumalahan on kaiken luonut ja Hänen suunnitelmassaan on uusi taivas ja uusi maa.
Vielä ajatus uskosta tai siitä, pitäisikö sitä olla paljon vai vähän. Jeesuksen opetuslapset eivät kyenneet parantamaan heidän luokseen tullutta riivattua poikaa. Ja he ihmettelivät, miksi eivät. Jeesus sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran (tai uskonne olisi kuin sinapinsiemen), te voisitte sanoa tälle vuorelle, ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi.” Sinapinsiemenen verran tai kuin sinapinsiemen. Ensimmäinen sanamuoto viittaa määrään, toinen laatuun.

Sinapinsiemen on hyvin pieni. Siemenen koko jää jopa alle millin. Siemen kuitenkin säilyttää itävyytensä vuosikausia. Pieni siemen, mutta se sisältää suuren kasvuvoiman. Siitä siemenestä kasvaa sinappikasvi, kun se siemen laitetaan tehtäväänsä eli kylvetään maahan. Mistä sen siemenen elinvoima tulee? Kuka sen osaa selittää? Ja vielä että siitä kasvaa sinappikasvi eikä ohdake.
Entä uskon elinvoima. Sama ihmeellinen asia kuin siemenen elinvoima. Usko sisältää voiman, mikä on peräisin Jumalasta. Siksi siitä kasvaa myös hyviä asioita, Jumalan tekoja, Pyhän Hengen hedelmää eikä pahuuden ohdakkeita. ”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa.”


1 kommentti: