| Höyhenpensas Fothergilla major kukkii Sapokan Vesipuistossa |
”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä,
mikä ei näy.” Uskoa ja toivoa tarvitaan johonkin sellaiseen, mikä ei näy eikä
ole nyt konkreettisesti käsillä ja mitä kuitenkin odotamme tai pelkäämme. Usein
uskon ja toivon ajatukset liittyvät tulevaan. On kuitenkin menneitä,
tapahtuneita asioita ja ihan nykyisiäkin, joihin tarvitaan uskoa.
Alun lause on Heprealaiskirjeen luvun 11 alussa. Heti
seuraavaksi todetaan, että sen, siis uskon, kautta saivat isät todistuksen.
Sitten kerrotaan monista, monista aiemmin eläneistä ihmisistä, jotka uskoivat
Jumalaan ja Jumalaa, sellaisista ihmisistä, jotka kuulivat Jumalan tahdon ja
elivät johdatuksessa. He saivat todistuksen eläessään, sillä niin tapahtui kuin
Jumala oli sanonut edeltä käsin heille. He uskoivat Jumalaa, joka antoi heille
sanansa ja puhui heille.
Myös hyvin ajankohtainen asia on ilmaistu tässä luvussa. ”Uskon
kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se,
mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” Jumala on luonut myös maan, auringon
ja kuun, kasvit ja eläimet lajiensa mukaan. Viimeiseksi ”Jumala loi ihmisen
omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi
heidät”, 1 Moos. 1: 27.
Jumala siunasi luomansa ihmisparin ja antoi maan heidän
valtaansa kaikkine eläimineen ja kasveineen. Syntiinlankeemus muutti kaiken.
Luomakuntakin on alistettu katoavaisuuden alle. Tässäpä se tilanne on tänä
päivänä.
Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, lauletaan
eräässä laulussa. Tämä pätee kaikkeen – siihenkin kuohuntaan, mitä esimerkiksi
ilmastonmuutosasian ympärillä on. Olen opiskellut ja opettanutkin
ympäristötiedettä, että en ihan tietämätön ole ilmakehän tilanteesta. Kaiken
keskellä sittenkin luottamus Jumalaan on kallisarvoinen asia ja usko avaa ihan
uudenlaiset näkymät. Jumalahan on kaiken luonut ja Hänen suunnitelmassaan on
uusi taivas ja uusi maa.
Vielä ajatus uskosta tai siitä, pitäisikö sitä olla paljon vai
vähän. Jeesuksen opetuslapset eivät kyenneet parantamaan heidän luokseen
tullutta riivattua poikaa. Ja he ihmettelivät, miksi eivät. Jeesus sanoi: ”Jos
teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran (tai uskonne olisi kuin
sinapinsiemen), te voisitte sanoa tälle vuorelle, ’Siirry täältä tuonne’, ja se
siirtyisi.” Sinapinsiemenen verran tai kuin sinapinsiemen.
Ensimmäinen sanamuoto viittaa määrään, toinen laatuun.
Sinapinsiemen on hyvin pieni. Siemenen koko jää jopa alle
millin. Siemen kuitenkin säilyttää itävyytensä vuosikausia. Pieni siemen, mutta
se sisältää suuren kasvuvoiman. Siitä siemenestä kasvaa sinappikasvi, kun se
siemen laitetaan tehtäväänsä eli kylvetään maahan. Mistä sen siemenen elinvoima
tulee? Kuka sen osaa selittää? Ja vielä että siitä kasvaa sinappikasvi eikä
ohdake.
Entä uskon elinvoima. Sama ihmeellinen asia kuin siemenen
elinvoima. Usko sisältää voiman, mikä on peräisin Jumalasta. Siksi siitä kasvaa
myös hyviä asioita, Jumalan tekoja, Pyhän Hengen hedelmää eikä pahuuden ohdakkeita.
”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja
toimin, Jumala sen meille lahjoittaa.”
Jälleen erittäin hyvä blogikirjoitus! Kiitos!
VastaaPoista