Sisältä ontto ja laho

Joensuun kaupungintalo ja Vapaudenpuisto 26.6.2019

Lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupungissa Joensuussa kaupungintalon ja torin välissä sijaitsee Vapaudenpuisto. Vapaudenpuistossa kasvoi isoja puita, vanhojahan ne olivat. Perinteisesti uudet ylioppilaat kokoontuivat puiston keskelle lakkiaispäivänä yhteiskuvaan jo silloin aikoinaan. Jokin aika sitten näin alueellisista uutisista, että Vapaudenpuiston kaikki puut oli kaadettu. Miksi?

Puisto kaipasi uudistamista. Muutama päivä sitten kävin Joensuussa ja totesin puiston olevan työkoneita täynnä, Vapaudenpatsas seisoi kaiken keskellä. Aitaan ripustetuissa kylteissä kerrottiin, että puut olivat sisältä lahoja ja jo turvallisuudenkin takia ne piti kaataa pois. Jo aiemmin 80-luvulla oli ollut tarkoitus uudistaa puistoalue.

Sisältä laho, ontto, siinä syy miksi puut kaadettiin. Vanhat puut kaadettiin, uudet istutetaan niiden tilalle. Sitten kun uudet puut, pensaat ja kukat on istutettu, puisto on todella kaunis.

Jeesus puhui paljon aikansa ihmisten elämästä ja kuvaili myös heidän sisäistä tilaansa ja sitä, miten se heijastui heidän elämässään. Monesti hän käytti vertauskuvia, mm. hyvä puu tai huono puu. Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, huono puu tekee huonoja hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Jeesus puhui myös hyvin selvästi viimeisten aikojen tapahtumista ja ihmisistä. Yksi tärkeä asia oli se, kun hän sanoi: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” Jeesus tulee takaisin. Onko niitä, jotka odottavat. Onko niitä, jotka ovat valveilla.

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle kuvaten viimeisten päivien ihmisiä, 2 Tim. 3: 1-5.  ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja.” Näin hän aloittaa. Sen jälkeen Paavali kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti, millaisia ihmiset ovat. Se on karua luettavaa. Jakeissa 2 – 4 ovat nuo kuvaukset, millaisia ihmiset ovat: itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä jne. vielä monta muuta asiaa. Lopuksi: ”He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa”. Ei todellakaan kaunista, mutta totta se on. Yhteenvetona Paavali toteaa: ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” Siis sisällä on jotakin muuta kuin ulkokuori antaa ymmärtää. On jumalisuuden ulkokuori, mutta sisällä, sydämessä ei ole hengen elämää eikä voimaa.

Miten tärkeä onkaan sisäinen elämä, Kristuksen sisäinen tunteminen. Ihmisinä me kaikki olemme samalla viivalla. Edellä mainittuja ominaisuuksia löytyy kaikista. Ja kaikilla meillä on mahdollisuus uskoa siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Se mahdollisuus kannattaa ottaa todesta.

Dietrich Bonhoefer kehottaa tekemässään laulussa: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.”

Anna Jumalan äänen voimistua sydämessäsi. Hän todellakin on kiinnostunut sinusta ja haluaa puhua sinulle ja auttaa sinua. Tuntematon vastaantulija ojensi käteeni kutsun hengelliseen tilaisuuteen. Mielessäni käväisi ajatus: ”Jumalalla saattaa olla minulle jotakin asiaa.” Niin olikin. Menin tilaisuuteen ja toisenkin kerran tuon kokoussarjan aikana. Minulla oli pään tietoa uskon asioista, mutta pian ymmärsin, että usko ei ollut sydämessäni. Oli ulkokuori, vaan ei sisältöä. Olen ikikiitollinen tuolle tuntemattomalle kutsun antajalle, sillä sain oppia tuntemaan Jeesuksen ja Taivaan Isän. Nyt sydämessäni on usko Jeesukseen Kristukseen.

Jeesus on totta, taivas on totta.