Valo voittaa

 

Viikon kuluttua 22.12. on talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä. Sitten alkaa taas päivä pidentyä, valoisaa aikaa on enemmän.

Tänä vuonna saman päivän iltana alkaa juutalaisten Hanukka-juhla. Hanukka-juhlaa vietetään Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi. Antiokos IV Epifanes oli saastuttanut temppelin. Temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen v. 165 eKr. Uudelleen vihkimisen aikana tapahtui öljyn ihme. Löytyi vain vähän pyhää öljyä, ehkä se riittäisi yhdeksi päiväksi. Kuitenkin se riitti kahdeksaksi päiväksi ja sitten saatiinkin lisää öljyä. Öljy ei loppunut kesken.  Tätä juhlaa vietettiin Jeesuksenkin aikana, Joh. 10: 22. ”Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen muistojuhlaa, ja oli talvi.”

Kristityille joulu puolestaan merkitsee Jeesuksen, Jumalan Pojan, syntymää.

Kaikissa näissä kolmessa – talvipäivänseisaus, Hanukka-juhla, Jeesuksen syntymäjuhla – on keskeisenä aiheena valo.

Neljäntenä luomispäivänä Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanavaruuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” 1 Moos. 1: 14, 15.  Auringon Jumala teki hallitsemaan päivää ja kuun ja tähdet yötä. Jumala teki mahdolliseksi ajan seuraamisen ja vuoden kulun. On ilta, on aamu, päivä ja yö, on kevät, kesä, syksy ja talvi. Auringon valo ja päivän pituus vaihtelee sen mukaan, millä leveyspiirillä maapallolla asuu. Päivä ja yö taas pituuspiirien mukaan. Itsestäänkö tämä kaikki on muodostunut? Ei todellakaan! Jumalan luomistyö on ihmeellinen. Kunnia Jumalalle!

Juutalaisten juhlapyhä Hanukka on valon ja ilon juhla. Se kestää kahdeksan päivää ja silloin sytytetään yksi kynttilä ensimmäisenä päivänä ja seuraavina aina yksi enemmän.

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” Se valo loistaa pimeydessä eikä pimeys voi saada sitä valtaansa. Se valo on todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Tällainen valo oli tulossa maailmaan. Näin Jumala oli luvannut jo profeettojensa kautta satoja vuosia aikaisemmin. Johannes vain toteaa tässä, että nyt oli tullut se hetki, jolloin nämä profetiat toteutuisivat.

Tästä on kysymys joulunsanomassa. Jumala syntyi ihmiseksi. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi Betlehemissä. Tämä syntymäpaikkakin oli Jumalan ilmoittama profeetta Miikan kautta. Jeesus on todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen.

Johannes kirjoittaa evankeliumissaan oman todistuksensa, hän oli yksi Jeesuksen opetuslapsista. Hän toteaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan.” Johannes oli silminnäkijä ja kokija Jeesuksen liikkuessa täällä maan päällä. Johannes näki Jeesuksen kirkkauden, hän näki, miten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.

Jeesus sanoi kuulijoilleen: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” On luvattu todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Tämä valo ei ole mikään led-lamppu, joka ulkokuorta valaisee, vaan sellainen valo, joka valaisee ihmisen sisimmän. Siinä valossa sinä ja minä tiedostamme, mitä meidän sydämessämme on. Se valo paljastaa meidät. Minkä valo saa paljastaa, sen myös veri puhdistaa. Jeesuksen sovintoveri puhdistaa meidät synnistä. Johannes todistaa Jeesuksesta, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Jeesus johdattaa Jumalan yhteyteen ja antaa oikeuden tulla Jumalan lapseksi.

Joulu on valon juhla. ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”