Kidronin laakso

Kidronin laakso, Jerusalem

Kidronin laakso on Jerusalemin kaupungin ja sen itäpuolella olevan Öljymäen välinen laakso, joka yhtyy kaupungin länsi- ja eteläsivua kiertävään Hinnomin laaksoon. Perimätiedon mukaan sama kuin Joosafatin laakso. Kidronin laakso tuli mieleeni ja se, että siinä laakson pohjalla olen joskus käynyt ja ottanut valokuvankin.

Öljymäki Kidronin laakson toisella puolella.
Kuva otettu vuonna 1977 Vanhankaupungin muurilta,

Jerikon tietä alas laaksoon vuonna 1977

Joosafatin laaksoa sanotaan Raamatussa myös ratkaisun laaksoksi. Profeetta Jooel kirjoittaa ”Niinä päivinä ja siihen aikaan. kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 1-3. Jakeet 12 – 16 antavat tarkemman kuvan tulevista tapahtumista, ”meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisun laaksossa!”

Israelin kansalla on erityisasema Jumalan omaisuuskansana. Tuon kansan kautta Jumala antoi Kirjoitukset, Raamatun. Tuon kansan kautta Jumalan Poika, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä syntimme Raamatun ennustusten mukaisesti. Meillä on suuri syy kiittää Jumalaa kaikesta tästä ja siunata Israelia ja rukoilla sen puolesta. Kyllä Raamattu tekee varsin selväksi myös sen seikan, että Israel on luopunut Jumalasta, kieltäytyi ottamasta Jeesus Messiasta vastaan. Ja tämä vie kansan suuriin ahdistuksiin. Jokainen Raamattunsa loppuun asti lukenut tietää sen. Silti Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu pala palalta täysin loppuun asti ja Israel palaa Jumalansa yhteyteen.

Jumala hajotti Israelin kansan eri puolille, edelleenkin tämä on osittain olemassa oleva tilanne. Kuitenkin kaikkien ihmeeksi on jälleen kahdentuhannen vuoden kuluttua olemassa itsenäinen Israelin valtio. Monet profetiat kansan jälleen kokoamisesta ovat toteutuneet. ”Minä otan teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät kaikista maista…” Hesekiel 36: 24 -

Vieläkin enemmän Jumala lupaa omalle kansalleen. Jeesus itse sanoi Jerusalemin temppelissä puhuttuaan ja sieltä lähtiessään: ”Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi. Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Se, miksi tämä aihe nyt nousi mieleeni blogikirjoitukseen, on siinä, että meidän tulee havahtua rukoilemaan Israelin kansan puolesta ja siunaamaan sitä. Aika näyttää olevan sellainen, että mieluummin vaietaan, eikä puhuta Israelista, pikemminkin sitä syytetään monin tavoin. Israel on Jumalan valittu kansa, myös meille kaikkein kalleimman asian tuonut kansa. Israelin kansan on käytävä läpi ahdistuksen aika. Sen ahdistuksen keskellä heidän sydämestään nousevat nuo sanat ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Tämä on Jumalan selvä lupaus, annettu jo Jeremian aikana, Jer. 31: 31 – 34. Paljon myöhemmin Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa tästä lupauksesta: ”Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.” Ja sitten: ”Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista.” Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä.” Hepr. 10: 16. ”Silloin kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra.” Herran paluu on varma. Tule Herra Jeesus.

Elämme aikaa, jollaista meistä kukaan ei ole ennen kokenut. Se saa miettimään: mitä tämän jälkeen?

Siunataan Israelia ja rukoillaan sen puolesta.

Toivo paremmasta

Sepelkyyhky huhuilee ja maa sinertää skilloista, muutama keltaisena hehkuva krookuskin näkyy. Siinä on keväänmerkkejä, aivan samoin kuin viime keväänä suunnilleen samoihin aikoihin. Vuoden kierto ei ole muuttunut, vaikka moni muu asia on muuttunut ja todella paljon.

Pian ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi Magdalan Marialle ja ilmestyi lukkojen takana oleville opetuslapsille. Kahdeksan päivän kuluttua opetuslapset olivat jälleen koolla ja tälläkin kertaa ovet olivat lukittuina. Tuomas oli tällä kertaa heidän kanssaan. Jeesus tuli uudelleen, jotta Tuomaskin sai nähdä naulanjäljet Jeesuksen käsissä ja koskettaa Jeesuksen kylkeä, jonka yksi sotamies oli lävistänyt todetakseen, että Jeesus oli varmasti kuollut. Tuomas lausui tuossa hetkessä sanat: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Tuomas ja kaikki toisetkin iloitsivat, Jeesus elää, Hän on noussut kuolleista!

Jeesus vietti pääsiäisen jälkeen vielä neljäkymmentä päivää maan päällä ennen taivaaseenastumistaan. Siitä kymmenen päivän kuluttua vuodatettiin Pyhä Henki. Se oli helluntai.

Vuosia sitten olin vapaaehtoistyössä Israelissa. Sain olla silloin mukana eräässä tilaisuudessa, joka osui ajallisesti juutalaisten shavuot-juhlan, meidän helluntain, aikoihin. Tuossa tilaisuudessa piti pienen puheen Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston rehtori. Merkitsin muistiin tuon puheen ajatuksia.

Hän sanoi, että Raamatussa on annettu kolme juhlaa: pesach (pääsiäinen), shavuot (helluntai) ja sukkot (lehtimajanjuhla). Pesachia ja sukkotia vietetään seitsemän päivää, pesachia Egyptistä lähdön muistoksi, sukkotia erämaavaelluksen muistoksi. Shavuotia vietetään samaan aikaan, johon ajoittuu tooran antaminen Siinailla. Sinä päivänä annettiin toora. Ei määrätty kuitenkaan viettämään muistoksi eikä määrätty juhlan kestoa, koska tooraa pitää lukea joka päivä. Kun luette tooraa ja opettelette joka päivä sitä, saatte siunauksen. Näin juutalainen yliopiston rehtori puhui.

Tooraa pitää lukea joka päivä, näin hän kehotti. Ajattelen, että tämä on meillekin kehotus lukea Jumalan Sanaa, Raamattua, joka päivä.

Herran enkeli kehotti Filipposta menemään Jerusalemista Gazaan vievälle autiolle tielle. Filippos lähti ja pian tietä matkasi vaunuissaan Etiopian kuningattaren hoviherra, joka oli käynyt Jerusalemissa rukoilemassa. Hän istui vaunuissa ja luki profeetta Jesajaa. Filippos juoksi vaunujen luo ja kuuli miehen lukevan profeetta Jesajaa, ja Filippos kysyi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Aika suora kysymys. Hoviherra vastasi, että kuinka hän voisi ymmärtää, kun kukaan ei opasta. Filippos nousi vaunuihin. ”Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi…” Jes. 53: 7, 8, oli se kohta, mitä mies oli lukenut. Hoviherra pyysi Filipposta selittämään kenestä oli kysymys. Filippos alkoi puhua ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hoviherra sai ottaa sanoman vastaan, uskoa Jeesukseen ja jatkaa iloiten matkaansa.

Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen sanonut.” Jeesus puhui tämän opetuslapsille viimeisellä aterialla. Pyhä Henki vuodatettiin viisikymmentä päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Pyhä Henki on siis täällä meitä opettamassa ja johdattamassa. Hän muistuttaa Jeesuksen sanoista, Hän avaa Raamatun sanan meille.

Jatkuvan uutisvirran keskeltä on hyvä irrottautua Sanan ääreen. Uutisvirta tuo kaiken lisäksi suurimmaksi osaksi huonoja uutisia. Emme toki saa sulkea silmiämme tämän hetkisiltä tilanteilta ja ihmisten hädältä, mutta meillä on toivo paremmasta. Siitä toivosta voimme myös kertoa toisille ja jakaa sitä heille.

Tien sinne te tiedätte

Kieltämättä elämme hyvin erikoista aikajaksoa niin Suomessa kuin koko maailmassa. Onko vastaava ollut ennen? Nyt on siitä erilainen aika verrattuna aikaisempaan, että saamme suurin piirtein suorana lähetyksenä seurata ympäri maailmaa riehuvan pandemian tilannetta. Sairastuneiden ja kuolonuhrien määrät ovat todella isot ja mitä sitten on vielä edessä. Sata vuotta sitten vuosina 1918 – 1920 espanjantautiin kuoli maailmanlaajuisesti 25 miljoonaa ihmistä, ehkä enemmänkin.

Monet varmasti tuntevat Presidentti Kyösti Kallion rukouksen Suomen puolesta Talvisodan aikana. Hän antoi myös kehotuksen Suomen armeijalle jouluna 1939. Siinä hän kehotti kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua.

Tänään on Palmusunnuntai 2020.

Noin kaksituhatta vuotta sitten oli Jerusalemissakin pääsiäisjuhla tulossa. Jeesus oli aterialla opetuslastensa kanssa.

Jeesus oli kyllä puhunut kuolemastaan, mutta opetuslasten oli jotenkin vaikea käsittää, että miksi, minkä takia Jeesuksen pitäisi kuolla. Olivathan he, opetuslapset, yhdessä Jeesuksen kanssa vaeltaneet eri puolilla maata melkein kolme vuotta ja he olivat nähneet, mitä Jeesus oli tehnyt. Hän paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita, ruokki kansanjoukkoja, hän opetti kansaa ja kertoi taivasten valtakunnasta. Jeesus oli kutsunut: ”Tule ja seuraa minua!”  Ja monet olivat iloiten lähteneet seuraamaan Jeesusta.

Miksi Jeesuksen pitäisi kuolla? Nyt pääsiäisaterialla tuntui siltä, että Jeesus halusi antaa vielä viimeisiä ohjeita opetuslapsille.  Aivan pian Jeesus kavallettaisiin ja ristiinnaulittaisiin, hän itse tiesi sen. Opetuslapsiaan hän rohkaisi: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh 14: 1 – 4

Siis: 1 Minun Isäni kodissa on monta huonetta. 2 Menen valmistamaan teille sijaa. 3 Tulen takaisin. 4 Tien sinne te tiedätte.

On Taivas, on Isän koti, jonne Isä haluaisi mahdollisimman monen tulevan viettämään iankaikkista elämää tämän ajallisen elämän jälkeen. Jeesus sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa. Sitä varten hänen oli kuoltava. Hänet naulittiin ristille meidän syntiemme tähden, hän itse oli viaton, hän maksoi syntimme kuolemallaan. Isä oli antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tämän tehtävän. Tällä hetkellähän Jeesus on siellä Taivaassa Isan luona, mutta niin kuin hän sanoi jo ennen kuolemaansa, hän tulee takaisin.

Tien sinne te tiedätte, sanoi Jeesus ja selvensi vielä: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Betanian Martan veli Lasarus oli kuollut ja siinä yhteydessä Martta sai kuulla Jeesuksen sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja ja joka nyt on tuotu julki, kun meidän Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.” 2 Tim. 1: 7 – 10.

Pääsiäisviikko on alkamassa. Pitkäperjantai muistuttaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, hänen suuresta tuskastaan, hänen kuolemastaan. Meidän tähtemme. Pääsiäisaamu tuo ilosanoman ”On Kristus ylösnoussut, Hän elää, tiedän sen.”