Tien sinne te tiedätte

Kieltämättä elämme hyvin erikoista aikajaksoa niin Suomessa kuin koko maailmassa. Onko vastaava ollut ennen? Nyt on siitä erilainen aika verrattuna aikaisempaan, että saamme suurin piirtein suorana lähetyksenä seurata ympäri maailmaa riehuvan pandemian tilannetta. Sairastuneiden ja kuolonuhrien määrät ovat todella isot ja mitä sitten on vielä edessä. Sata vuotta sitten vuosina 1918 – 1920 espanjantautiin kuoli maailmanlaajuisesti 25 miljoonaa ihmistä, ehkä enemmänkin.

Monet varmasti tuntevat Presidentti Kyösti Kallion rukouksen Suomen puolesta Talvisodan aikana. Hän antoi myös kehotuksen Suomen armeijalle jouluna 1939. Siinä hän kehotti kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua.

Tänään on Palmusunnuntai 2020.

Noin kaksituhatta vuotta sitten oli Jerusalemissakin pääsiäisjuhla tulossa. Jeesus oli aterialla opetuslastensa kanssa.

Jeesus oli kyllä puhunut kuolemastaan, mutta opetuslasten oli jotenkin vaikea käsittää, että miksi, minkä takia Jeesuksen pitäisi kuolla. Olivathan he, opetuslapset, yhdessä Jeesuksen kanssa vaeltaneet eri puolilla maata melkein kolme vuotta ja he olivat nähneet, mitä Jeesus oli tehnyt. Hän paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita, ruokki kansanjoukkoja, hän opetti kansaa ja kertoi taivasten valtakunnasta. Jeesus oli kutsunut: ”Tule ja seuraa minua!”  Ja monet olivat iloiten lähteneet seuraamaan Jeesusta.

Miksi Jeesuksen pitäisi kuolla? Nyt pääsiäisaterialla tuntui siltä, että Jeesus halusi antaa vielä viimeisiä ohjeita opetuslapsille.  Aivan pian Jeesus kavallettaisiin ja ristiinnaulittaisiin, hän itse tiesi sen. Opetuslapsiaan hän rohkaisi: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh 14: 1 – 4

Siis: 1 Minun Isäni kodissa on monta huonetta. 2 Menen valmistamaan teille sijaa. 3 Tulen takaisin. 4 Tien sinne te tiedätte.

On Taivas, on Isän koti, jonne Isä haluaisi mahdollisimman monen tulevan viettämään iankaikkista elämää tämän ajallisen elämän jälkeen. Jeesus sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa. Sitä varten hänen oli kuoltava. Hänet naulittiin ristille meidän syntiemme tähden, hän itse oli viaton, hän maksoi syntimme kuolemallaan. Isä oli antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tämän tehtävän. Tällä hetkellähän Jeesus on siellä Taivaassa Isan luona, mutta niin kuin hän sanoi jo ennen kuolemaansa, hän tulee takaisin.

Tien sinne te tiedätte, sanoi Jeesus ja selvensi vielä: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Betanian Martan veli Lasarus oli kuollut ja siinä yhteydessä Martta sai kuulla Jeesuksen sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja ja joka nyt on tuotu julki, kun meidän Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.” 2 Tim. 1: 7 – 10.

Pääsiäisviikko on alkamassa. Pitkäperjantai muistuttaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, hänen suuresta tuskastaan, hänen kuolemastaan. Meidän tähtemme. Pääsiäisaamu tuo ilosanoman ”On Kristus ylösnoussut, Hän elää, tiedän sen.”

Kiirastorstain mietteitä

 

Sepelkyyhkypari läheisen koivun oksilla, meriharakat pihanurmella. Siinä tämänaamuiset näkymät ikkunastani. Puut ovat vielä lehtiä vailla ja pihanurmi talvenjälkeisessä kunnossa. Siniset skillat ovat kyllä kukassa. Sepelkyyhkypari lienee pesänrakennuspuuhissa palattuaan talvehtimissijoiltaan. Suomalaiset sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Kevätmuutto on maalis-huhtikuussa. Nämä tiedot luin Wikipediasta, oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun näin sepelkyyhkyjä istumassa pihakoivuissa. Skilla on puolestaan kotoisin Aasiasta. Se on idänsinililja eli siperianlilja ja sitä on levitetty Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Tänään on kiirastorstai.

Jeesus vietti viimeisen illan yhdessä opetuslasten kanssa. Yöllä hänet otettiin kiinni Getsemanesta, paikasta, jossa hän oli rukoilemassa. Hän rukoili näin: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” Hän rukoili näin kolme kertaa.

Getsemaneen tuli Juudas ylipappien ja kansan vanhinten luota mukanaan miekoin ja seipäin varustautunut suuri väkijoukko. Opetuslapset pakenivat. Jeesus vietiin ylipapin luo kirjanoppineiden ja vanhinten eteen.

Etsittiin todistusta Jeesusta vastaan, jotta hänet voitaisiin surmata. Näin oli jo aikaisemmin suunniteltu. Jeesus luovutettiin maaherra Pilatuksen käsiin. Pilatus totesi kuulusteltuaan ja kyseltyään, ettei hän löydä Jeesuksesta mitään syytä.

Jeesus kantoi omaa ristiään Golgatalle. Hänet ristiinnaulittiin. Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: ”Se on täytetty!” Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Yleensä ristiinnaulituilta rikottiin sääriluut, jotta kuolemasta oltiin varmoja. Jeesukselta ei rikottu luita, mutta yksi sotilas lävisti hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä. Tämä vahvisti Jeesuksen kuolleen. Johannes näki tämän ja todistaa siitä evankeliumissaan.

Miksi tämä yksityiskohta on tärkeä? Siksi, että jo Mooses kirjoittaa Herran antamasta ohjeesta, että pääsiäislampaasta ei saanut rikkoa luita (2 Moos. 12: 46).  Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä, orjuudesta ja faarao oli aina kieltänyt lopulta israelilaisten lähdön, vaikka monet vitsaukset olivat kohdanneet Egyptiä tuon kiellon tähden. Nyt Herra antoi israelilaisille ohjeen, että oli valmistettava pääsiäisateria ja oli oltava valmiita lähtöön. Karitsan veri oli siveltävä oven pihtipieliin, silloin vitsaus menee sen talon ohi. Karitsa oli teurastettava ja veri oli merkkinä, ettei vitsaus osu talossa asuviin. Veri oli pelastuksen tae. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Hän on kuollut meidän syntiemme tähden. Jeesus on meidän uhrikaritsamme.

Jeesuksen kylki lävistettiin. Sillä on myös merkitys. Profeetta Sakarja kirjoittaa luvussa 12 jakeessa 10: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” Näin tekevät Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat, kun Herra vuodattaa heidän päälleen armon ja rukouksen hengen. He tunnistavat Messiaansa, jonka kylki on lävistetty.

Ilmestyskirja 1: 7 ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät.” Jeesus palaa Kuninkaana, Messiaana.

Tuomas epäili, oliko Jeesus noussut kuolleista. Hän sanoikin: ”Jos en näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani naulanjälkiin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Hän sai tehdä näin ja tunnusti: ”Minun Herrani ja Jumalani!”

Kevät on pitkällä, leskenlehdet kukkivat teiden varsilla. Ei mene kuin hetki, kun puutkin viheriöivät. Kesä on lähellä.

Siunattua Pääsiäistä!

Pääsiäinen

Erikoinen päivä oli painumassa iltaan. Jo aamusta oli tuotu tieto, että hauta oli tyhjä, se hauta, johon Jeesuksen ruumis siirrettiin ristiltä. Tyhjä hauta herätti hämmennystä, ja vielä enemmän se, että jotkut naiset kertoivat enkelien sanoneen avoimen hautaluolan edessä, että miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta.

Raamattu kertoo tuosta päivästä. Silloin oli jo kolmas päivä siitä, kun se kaikki tapahtui. Tapahtui nimittäin se, että Jeesus Nasaretilainen ristiinnaulittiin. Ristillä riippuessaan Hän sanoi: ”Se on täytetty”, ja antoi henkensä. Näin se tapahtui ja sitten hänet haudattiin. Ihmeellistä kyllä oli, että kun Jeesus kuoli, juuri silloin samaan aikaan temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, maa järisi ja kalliot halkesivat. Sitä ennen oli jo puolen päivän aikaan tullut pimeys koko maan ylle, aurinko ei antanut valoaan, pimeys kesti siihen saakka, kun Jeesus antoi henkensä.

Tuosta kolmannesta päivästä ristiinnaulitsemisen jälkeen kertoo Luukas luvussa 23. Kaikki olivat ihmeissään tapahtumista, myös opetuslapset. Kaksi opetuslasta lähti kävellen noin 12 kilometrin päässä Jerusalemista olevaan Emmauksen kylään. Matkalla nämä kaksi keskustelivat viime päivien tapahtumista. Seuraan liittyi kolmas mies, opetuslapset eivät tunteneet häntä.

”Mistä te juttelette?”  ”Etkö tiedä, mitä Jerusalemissa on tapahtunut viime päivinä?” Näin keskustelu alkaa. Kaksi opetuslasta kertoivat, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Ja kun he niin olivat toivoneet, että Jeesus olisi ollut se, joka lunastaa Israelin, mutta nyt hän on kuollut. Hänet ristiinnaulittiin ja sitten haudattiin. Kaiken lisäksi hänen ruumistaan ei tänään löydetty haudastaan. Enkelitkin olivat sanoneet naisille, että hän elää. Tähän tapaan saivat Emmauksen tien kulkijat purkaa sydäntään kolmannelle kulkijalle.

Kolmas kulkija käytti omasta puolestaan hyvin tärkeän ja tilannetta avaavan ja valaisevan puheenvuoron. Ne kaksi olivat Jeesuksen opetuslapsia, kumpikaan ei kuitenkaan ollut kukaan niistä yhdestätoista. Niinpä kulkija saattoi hyvin lempeästi huomauttaa: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet.” Näinhän kaikki Kirjoitukset alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista ovat kertoneet. Näin piti tapahtua. Tämä on Jumalan suunnitelma. Hän selitti juurta jaksaen, mitä kirjoituksissa oli sanottu Jeesuksesta.

Kuka on tämä kolmas mies, joka näin puhuu, ajattelivat opetuslapset. Eivät vieläkään tunnista, mutta pyytävät ilta-aterialle.

Vieras ottaa leivän, siunaa sen ja antaa heille. Silloin heidän silmänsä aukenevat ja he tuntevat Jeesuksen. Jeesuksen tapa murtaa leipä ja siunata se oli varmasti tuttua, niinhän Jeesus aina siunasi ruuan, silloinkin kun pienen pojan eväät, viisi leipää ja kaksi kalaa, jaettiin tuhansille ja se riitti kaikille.

Jeesus piti siunatessaan leipää käsissään ja kohotti sen, paljastuivatko sieltä vaatetuksen lomasta naulojen jättämät jäljet? Siitä he ainakin tunnistivat Jeesuksen.

Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana oleville opetuslapsille Jerusalemissa, toivotti ensin ”Rauha teille!” ja näytti sitten heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran. Opetuslapsi Tuomas ei sattunut olemaan paikalla, kun Jeesus oli ilmestynyt toisille. Tuomas totesi, että hän ei usko ellei hän näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeaan naulanjälkiin ja jos hän ei pistä kättään Jeesuksen kylkeen. Jeesus ilmestyi ja kehotti Tuomasta tekemään niin. ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”, huudahti Tuomas.

Hetkeksi vielä Emmauksen tielle. Heti kun kaksi opetuslasta olivat tunnistaneet Jeesuksen, Jeesus katosi heidän näkyvistään. Jeesus oli kulkenut näiden kahden kanssa pitkän matkan ja osoitti, että Hän elää, Hän on voittanut kuoleman, Hän on ylösnoussut. Jeesus halusi muuttaa opetuslasten murheen iloksi. Saman tien opetuslapset nousivat ja palasivat Jerusalemiin saman 12 kilometriä kertomaan toisillekin kokemastaan.

Kristus on ylösnoussut! Hän elää!

 
Hän on minunkin Herrani ja Jumalani!

Siunattua Pääsiäistä

 

 

Niin kuin on hanki valkoinen

Niin kuin on hanki valkoinen

Iloitsen Jeesuksen rististä, sillä se merkitsee minulle anteeksiantoa. On ihana herätä aamulla, kun mielessä soivat tutun laulun sanat, vaikka laulaja en olekaan. Tällä kertaa ne laulun sanat olivat: ”Niin kuin on hanki valkoinen kirkkaimman auringon alla, puhdistuu tunto ihmisen armolle antautumalla. Jokainen muisto kunniaton, pois kirjoista taivahan pyyhitty on. Kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.” Tuttu Lasse Heikkilän laulu Suomalaisesta messusta.

Jeesuksen risti on tärkein. Se on tärkein siksi, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, vuodatti verensä ja antoi henkensä meidän tähtemme. Kaikki syntimme sovitettiin ristillä. Tämä on ihmiskunnan historian tärkein tapahtuma. Mikään muu ei voi antaa toivoa ja tulevaisuutta ihmiskunnalle.

Mikään muu ei voi antaa toivoa ja tulevaisuutta sinulle, minulle. Ihmisen sisäinen hätä ei saa apua mistään muusta kuin siitä, että Jumala antaa sisimpään rauhan. Ja jos sisimmässämme ei ole rauhaa, miten meistä on toistenkaan auttajaksi.

Pääsiäisaamuna Magdalan Maria ja toinen Maria menivät katsomaan Jeesuksen hautaa. He kokivat elämänsä yllätyksen. Herran enkeli ilmestyi, haudan vartijat, sotamiehet, pelästyivät ja lamaantuivat täysin.

Mutta naisille enkeli sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän itse sanoi.” Matt. 28: 5, 6

Naiset juoksivat viemään enkelin antamaa viestiä Jeesuksen opetuslapsille, Jeesus on noussut kuolleista ja te saatte nähdä hänet. Siinä matkalla Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Rauha teille!” Ja vielä hän sanoi: ”Älkää pelätkö! Viekää sana minun veljilleni. He saavat nähdä minut”

Voisiko tämä tapahtua meillekin, että näkisimme Jeesuksen. Jeesus tuli lukittujen ovien läpi huoneeseen, jossa opetuslapset olivat ja sanoi ”Rauha teille!”. Jeesus ei murtanut oven lukkoa, hänen ei tarvinnut. Ylösnousemusruumiissaan hän voi liikkua missä vain.

Meidän sydämemme laita on toisenlainen. Sydämen ovi voidaan lukita ja avata vain sisältäpäin. Eikä tässäkään tapauksessa Jeesus murra lukkoa. Entä jos itse avaisimme oven, saisimme kokea tosi yllätyksen. Sillä Jeesus todellakin astuisi sydämeemme ja elämäämme. Hän tosiaan tulisi. Juhlat alkaisivat. Se on enemmän kuin näkemistä, se on Jeesuksen läsnäolon kokemista.

Älä pelkää. Jeesus on voittanut. ”Kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Siunattua Pääsiäistä!