Kestävyys koetteella

Aurinko laskee Mussalon sataman taakse 17.12.2020

 

Kestävyys on todella koetteella monestakin syystä. Ensinnäkin on jälleen vuoden pimein aika, auringon nousun ja laskun välinen aika on näinä päivinä noin viisi tuntia ja kolme varttia näillä leveysasteilla. Ihan pohjoisessa Suomessa aurinko ei nouse ollenkaan. Toisaalta tässä piilee rikkaus. Kevään edetessä ja kesän tullessa meillä on valoisat kesäaamut ja kesäillat, jopa läpi yön on valoisaa. Yölläkään ei ole pimeää. Päiväntasaajan maissa ei tällaista vuodenaikojen vaihtelua ole.

Paljon enemmän tällä hetkellä koettelee se, että pandemian takia emme saa välttämättä tavata läheisiämme. ”Rasittavinta on, kun liikkumista on rajoitettu eikä voi normaalisti tavata tyttöjen perheitä.” Näin vastasi eräs kahden tyttären isä ja viiden lapsenlapsen isoisä, kun kyselin, mikä on ollut rasittavinta näinä aikoina. Näin se on. Läheisten tapaamisen puute, yhteisten kokoontumisten puute, ne voivat pikkuhiljaa muodostua yhä vaikeammaksi asiaksi kokea. Virtuaalitapaamiset eivätkä virtuaalimaailma korvaa elävää ihmistä ja heidän tapaamistaan ja yhdessäoloa heidän kanssaan. Toki on monin verroin parempi kuitenkin olla netin tai puhelimen välityksellä yhteydessä ystäviin, läheisiin, toisiin ihmisiin kuin ei ollenkaan.

Päivän lyhyys ja päivisinkin vallitseva hämäryys toivat mieleeni vanhan laulun ja saman tien erään muiston vuosien takaa. ”Kointähti kirkas kun kerran koittaa…” Kointähti on vanha sana, jota käytettiin silloin kun puhuttiin aamutähdestä. Tuossa laulussa on nyt kointähden tilalla toinen ilmaisu: ”Ikuinen aamu, kun kerran koittaa.” Samoin Raamatun tekstissä käytetään nykyään sanaa aamutähti.

Työskentelin vuosia sitten vapaaehtoisena kibbutsilla Israelissa. Kibbutsin nimi oli muuten suomeksi sanottuna Aamutähti. Aamulla neljän viiden aikoihin heräsimme ja läksimme hedelmäpuupelloille tai kibbutsin viheralueille töihin. Usein katselin taivaalla vielä aamun valjetessa loistavaa kirkasta tähteä, se oli todellakin aamutähti. Jälkikäteen oletan sen olleen Venus-planeetan, joka meilläkin näkyy vuoroin aamu- vuoroin iltatähtenä.

Kointähti kirkas kun kerran koittaa ja Jeesus saapuu kunniassaan. Tämä oli ajatus, mikä ensimmäisenä tuli mieleeni tuosta vanhasta laulusta. Nyt laulu alkaa siis sanoilla: ”Ikuinen aamu kun kerran koittaa, niin päivä alkaa ihmeellinen. Sen valo kaikki yön varjot voittaa, ja Herran päivä on iäinen.” Laulun tekijöiksi mainitaan Virgil P. Brock ja Blanche Brock.

Laulussa on kaikkiaan neljä säkeistöä. Neljäs kuuluu näin: ”Riemuiten silloin soi uusi laulu, kun Jeesus saapuu kunniassaan. Sen kaiku ompi kuin vetten pauhu. Taivaassa juhla on ainiaan.”

Laulun sanoma on ihana ja rohkaiseva. Se kertoo Jeesuksen paluusta. Vaikka vuodenaika on pimeää ja muutenkin maailmanaika on pimeää, mistä varmasti kaikki pahuuden teot muistuttavat meitä, silti odotamme Jeesuksen paluuta. Paavali rohkaisee Filippin uskovia ajatuksella: Te loistatte oman sukupolvenne ja ympärillä olevan maailman keskellä kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta. Paavali puhuu kristityn vaelluksesta ja rohkaisee luottamaan siihen, että Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Paavali kehottaa valvomaan. Hän kehottaa pitämään pukunamme uskon ja rakkauden haarniskaa ja kypäränä pelastuksen toivoa. Älkää heittäkö pois rohkeuttanne. Jumalan lupaukset pitävät paikkansa. Herraa odottava ei pety.

Kointähti kirkas kun kerran koittaa ja Jeesus saapuu kunniassaan. Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa, luvussa 22, muistutetaan, että Jeesus tulee pian. ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan teille tästä seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen sukuaan, se kirkas aamutähti.”

Raamattu alkaa sanoilla: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.”

Raamattu päättyy Ilmestyskirjan sanoihin: ”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”

Hyvää Joulua, onnellista pian alkavaa Uutta Vuotta ja siunausta sinulle.

Valot satamassa

Suuret satamat ovat kiireisiä paikkoja, sillä satamaan saapuu ja sieltä lähtee rahtilaivoja varsin tiheään tahtiin. Laivan lasti puretaan ja uusi lasti siirretään laivaan hyvin nopeasti, olipa päivä tai ilta. Töitä on tehtävä pimeänkin aikaan, siksi satamat ovat hyvin valaistuja. Kotkassa tämä on helppo todeta. Senkin voi todeta, että meri on pimeä. Ja jos merelle lähtee, siellä ei itsessään ole valaistusta järjestetty. Laivoilla on kyllä omat valonheittimensä ja ennen kaikkea nykyinen tekniikka, jonka avulla pysytään oikealla reitillä pimeässäkin. Joskus kauan ennen tietokoneaikaa suunnistettiin tähtien avulla.

Tällaisia ajatuksia herätti iltalenkki muutama päivä sitten. Ajatus siirtyi myös satamasta eteenpäin seurakuntaan, eräänlainen laivahan sekin on. Seurakunnankin toiminnassa tarvitaan kirkasta valoa, sillä elämme varsin pimeätä aikaa siis muutenkin kuin vain ulkonaisesti vuoden lyhimpien päivien aikaa.

Jumalan sana, Raamattu, on valonlähde. Sanansa kautta Jumala toimii. Hän puhuu sanansa kautta jokaiselle ihmiselle, joka vain haluaa kuulla. Eihän sana aukea oman viisauden avulla, mutta Pyhä Henki avaa sanan jokaiselle, joka haluaa sen vastaanottaa. Seurakunnan keskellä meillä ei ole muuta todellista valonlähdettä elämää varten, siksi Raamatun sanan esillä pitäminen ja opettaminen ovat todella tärkeitä asioita seurakunnan keskellä. Olen iloinnut naisten raamattupiiristä, Jumala on siunannut.

Efesolaiskirjeessä luvussa 5 on väliotsikko: Ohjeita vaimoille ja miehille. Ohjeita annetaan aivan maallisen elämän tilanteisiin. Sieltä löytyy todellinen aarre jakeesta 25 eteenpäin. ”…Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman.”

Jeesus antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta. Hän teki sen, koska Hän rakastaa meitä ja tahtoo sitten ajallaan ottaa seurakunnan luokseen puhtaana ja pestynä. Näin sana opettaa ja puhuu seurakunnan tulevaisuudesta. Hän asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa ja ryppyä, pyhän ja nuhteettoman.

Jumalan sana tekee työtään meissä. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4: 12, 13.

Nämä Raamatun jakeet ilmaisevat kyllin selkeästi, mikä merkitys Jumalan sanalla on, sen lukeminen, oppiminen, opettaminen ja noudattaminen ovat äärimmäisen tärkeitä niin seurakunnan kuin jokaisen ihmisen kohdalla ja seurakunnan keskellä. Pyhän Hengen ja voiman kautta Jumalan sana on elävä ja tekee työtään meissä.

Niin, tämä Heprealaiskirjeen neljäs luku alkaa sanoilla: ”Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle, sillä lupaus päästä hänen lepoonsa on yhä voimassa.” Pidetään toisistamme huolta.

Heprealaiskirjeen neljäs luku puhuu itse asiassa levosta. Siitä levosta, että pelastumme uskon kautta emme tekojen kautta. ”Me, jotka tulimme uskoon pääsemme lepoon.” Jae 3. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo vielä edessäpäin. Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.” Jakeet 9 – 11.

”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Jae 16

 

Tähtitaivasta katsellessa

 

Kotkan puistoplanetaarion Saturnus

Olin palaamassa eräänä iltana kotiin. Astelin pitkin kotikatua taivaalle tähyillen. Oli pitkästä aikaa pilvetöntä ja upea tähtitaivas. Katselin tunnistaakseni tähtikuvioita, silloin huomasin yhden hieman erivärisen ja kirkkaan tähden. Se oli punertava. Kotona tarkistin tähtikartasta sen hetkisen tilanteen. Ja kyllä vaan, taivaalla oli parhaillaan planeetta Mars sopivasti näkyvillä.

Tähtitaivas on mielenkiintoinen ja sitä on ilo katsella ja ihailla Jumalan luomistyönä. Vuosien takaa on mieleeni jäänyt eräs mielenkiintoinen ajatus kirjasta Maailmankaikkeus – tähtitieteen vuosikirja. (Vuosittain ilmestyvä Tähtitieteellinen yhdistys Ursan julkaisema kirja) Kirja siis ilmestyy vuosittain ja kertoo tuoreista tapahtumista tähtitieteessä, mutta jotkin tekstit siinä ovat aina samat kuten esimerkiksi ”Maailmankaikkeuden historia” – kappale. Tässä kappaleessa pohditaan maailmankaikkeuden nollahetkeä, alkuräjähdystä, Big Bang ja mitä tapahtui nollahetkellä? Ja mitä oli ennen alkuräjähdystä?

Suora sitaatti kirjasta: ”Alkuräjähdyksestä sai alkunsa paitsi avaruus myös aika, joten sellaista hetkeä kuin ”ennen alkua” ei ole olemassa. Mutta itse alkuhetkestäkään emme osaa sanoa mitään. ”Jumala sanoi: tulkoon valkeus” on aivan yhtä hyvä selitys kuin se, että universumi syntyi tyhjästä.”

Näin siis tuossa mainitsemassani tähtitieteen julkaisussa.

Jumala on luonut maan, auringon, tähdet ja koko luomakunnan myös ihmisen. Raamatun aivan ensimmäiset luvut kertovat näistä asioista, mutta erittäin mielenkiintoisesti tämä kaikki pilkahtaa esiin useissa eri kohdissa läpi Raamatun. Tähdet ovat näkyneet taivaalla luomakunnan alusta lähtien, niinpä Raamattukin mainitsee joitakin tähdistöjä nimeltä, tähtitiede on hyvin vanha tiede. Job lausuu näin: ”Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat”, Job 9: 9. Samoin profeetta Aamos, joka eli Israelissa 700-uvulla eKr.: ”Hän on tehnyt Seulaset ja Kalevanmiekan, hän muuttaa pilkkopimeän aamuksi ja pimentää päivän yöksi”, Aamos 5: 8.

Daavid katseli varmasti monta kertaa tähtitaivasta ja hän näki siinä Jumalan ihmeelliset teot. Psalmissa 8 hän kirjoittaa: ”Kun katselen sinun taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!”

Raamattu alkaa sanoilla ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan”. Jumalaa tarkoittava sana on alkukielessä monikkomuotoinen. On Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mutta mitä oli ennen maailman perustamista. Paavali mainitsee Efesolaiskirjeessä näin: ”Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään.” Ef. 1: 4

Vähän ennen ristinkuolemaansa Jeesus vietti viimeisiä hetkiä opetuslastensa kanssa. Hän rukoili omasta puolestaan ja opetuslastensa puolesta. Sitten hän rukoili kaikkien uskovien puolesta. Joh. 17: 20 -26. Tässä rukouksessa Jeesus sanoo myös näin: ”Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista.”

Jumala oli kutsunut Abramin lähtemään maastansa. Jumala johdatti Kanaaninmaahan ja lupasi antaa sen maan Abramin jälkeläisille. Abramille ei kuulunut lasta, vaikka hän oli jo ikämies. Miten nyt kävisi? Abram keskusteli Herran kanssa. 1 Moos. 15: 5, 6: ”Silloin Herra vei Abramin ulos ja sanoi: ’Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.’ ’Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.’” Tämän jälkeen Raamattu kertoo yhden ihanimmista ja tärkeimmistä asioista. ”Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” Tämän jälkeen Herra teki liiton Abramin kanssa.

Abram uskoi Herraa, siis sen mitä Herra hänelle puhui. Se ei ollut pelkästään sitä, että Abram uskoi Jumalan olevan olemassa, vaan uskoi Herran sanan ja halusi elää ja toimia sen mukaan ja luotti siihen, että Herra tekee viimeistä piirtoa myöten lupauksensa mukaan. Herran lupaus toteutui, ajallaan syntyi Iisak, Iisakille Jaakob ja kokonainen kansa, Israelin kansa.

Flashback - vuosien takaa

                                                     Kymijoki Korkeakosken haara (kuva)

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme… Hepr. 12: 1 – 3. Nämä jakeet ovat erityisellä tavalla ja erityisessä tilanteessa piirtyneet mieleeni. Te ehkä tiedätte Veli Andreaksen. Open Doors järjestön perustaja, sittemmin suuren lähetysjärjestön johtaja. Silloin kun vielä oli rautaesirippu, hän kuljetti raamattuja esiripun taakse ja kävi kärsivien uskovien luona. Teki työtä mitä erikoisimmissa olosuhteissa.

Nuorten herätyspäivillä Kuopiossa kesällä 1970 istuin suuressa teltassa, joka oli täpötäynnä väkeä. Olin matkannut yksin Joensuusta noille päiville, ei ollut ketään uskovaa ystävää minulla. Sinne täpötäyteen telttaan tuli hyvin vähin mainoksin mainostettu Veli Andreas ja puhui nuorille. Nämä Heprealaiskirjeen luvun 12 alkujakeet ovat siitä lähtien olleet muistissani. En ehkä silloin osannut liittää sitä luvun 11 pyhiin. Ennemmin liitin sen siihen suureen uskovien nuorten joukkoon, joka ympärilläni oli. Ja siihen, että tuo julistajamies oli tullut kärsivien kristittyjen keskeltä ja tiesi, mitä sanoi, kun sanoi, juoskaamme kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan. Näille sanoille tuli painoa, kun ajatteli vankilassa olevia sisaria ja veljiä, sisaria ja veljiä, joilla ei ollut mahdollista saada Jumalan sanaa, ei ollut mahdollista julkisesti kokoontua yhteen, vaikka ei niistä asioista siihen aikaan paljon saanut ääneen puhuakaan Suomessa.

Näin siis 50 vuoden takainen hetki Nuorten herätyspäiviltä on painunut mieleeni niin, että voin aivan kuin uudestaan elää tuon kaiken. Olin tullut uskoon vain parisen kuukautta aikaisemmin. Jäi puhuttelemaan se, miten Veli Andreas oli vienyt Jumalan sanaa kärsiville kristityille suljettuihin maihin.

Edelleenkin Raamattu on kielletty kirja monissa maissa. Silti Jumalan sanassa on voima tänäkin päivänä.

Uskovan elämä on pikemminkin maraton kuin sprinttikisa. Todistajien pilvi Heprealaiskirjeen luvun 12 alussa viittaa lukuun 11. Todistajat ovat todistajia, joiden elämä, työ, kärsiminen ja kuolema kertovat heidän uskostaan. Jumala todistaa heidän uskonsa. Näitä uskon ihmisiä on ollut kautta vuosituhanten. Kestävyys ei ole urheilijallekaan passiivisuutta vaan sinnikkyyttä. Vaikka maitohapot tuottavat tuskaa lihaksissa, sittenkin pitää jatkaa ja voittaa kipu. Kristityn kestävyyden salaisuus on, että vain se, joka katsoo Jeesukseen, saa tarpeeksi voimaa jatkaa. Hän tuli täyttääkseen Isän tahdon ja oli kuuliainen Isälle ristinkuolemaan asti ja uskoi ja antoi henkensä Isän käsiin. Hän uskoi, että Isä oli hänet lähettänyt, hän uskoi, että kuolemallaan hän sovittaisi kaikki ihmiset Jumalan kanssa. Jeesustakin vastustettiin, mutta hän ei koskaan väsynyt noudattamaan Isän tahtoa. Ihmiset halveksivat häntä, vastustivat, ymmärsivät hänet väärin, pilkkasivat häntä. Silti Jeesus jatkoi elämänuraansa.

Rautaesirippua ei enää ole, silti on monia suljettuja maita. Monissa maissa kristityt kärsivät. Raamattu on kielletty kirja. Sitä ei saa käsiinsä eikä sitä saa lukea. Open Doors – järjestön ja monien muiden vastaavien järjestöjen tehtävä jatkuu. Raamattuja tarvitaan, kärsivät kristityt tarvitsevat apua. Olkoon sydämellämme rukous heidän puolestaan.

Eräs pastori sanoi kerran ajatuksen: ”Rakas Vapahtajamme voi kuitenkin antaa omillensa uskon, jonka voimalla näkee taivaan elämän todellisena tarkoituksena. Sen eteen on valmis maksamaan hintaakin.” Tämä on hyvä muistaa tänäkin päivänä.

Israelin tulevaisuus

Muutaman päivän kuluttua vietetään Rosh ha Shanah-juhlaa ja silloin juutalaisen kalenterin mukaan siirrytään vuodesta 5780 vuoteen 5781. Siitä viikon kuluttua vietetään Jom Kippuria ja sen jälkeen pian Lehtimajanjuhlaa. Ja juuri nyt Israelissa on jouduttu antamaan tiukat rajoitustoimet koronavirusepidemian takia.

Blogin alussa on kuva Jerusalemin kaupungista. Scopusvuorelta katsottuna kaupunki näytti tällaiselta vuonna 2008. Miten paljon sisältyykään tuon kaupungin historiaan. Ehkä joskus se on maailman mielessä jäänyt melkein unholaan, mutta tänä päivänä se on jälleen koko maailman huomion keskipisteenä.   

Sakarja-profeetta kirjoittaa: ”Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä.” Sak. 12: 3. Näin on tilanne lähellä niitä aikoja ja päiviä, jolloin Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle Herra vuodattaa armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet. Sak. 12: 10. On hyvä arvioida aikaa. Se on merkittävä päivä Jerusalemin historiassa ja koko maailman historiassa. Mielenkiintoisesti Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa käytetään samaa ilmaisua ”ne jotka hänet lävistivät”. ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat hänen tähtensä.” Ilm. 1:7.

Israel hajotettiin kansojen sekaan, mutta Jumala on luvannut koota sen jälleen. Jumalan suunnitelma on ilmoitettu. Osa siitä suunnitelmasta on jo toteutunut ja loppu tulee toteutumaan. Ajatelkaa, että Jumala on sanassaan, Raamatussa, ilmoittanut suunnitelmansa. Kannattaa lukea ja tutkia Raamattua. Jumala puhuu sanansa kautta. Sanan kautta saamme oppia tuntemaan Jeesuksen ja omaankin elämäämme suunnan ja tulevaisuuden. Sen lisäksi meille avautuu myös Israelin tulevaisuus.

Israel on edelleen Jumalan omaisuuskansa ja sillä on ja tulee olemaan se tehtävä ja asema, minkä Jumala on sille antanut. Sitä tehtävää ei ole siirretty kenellekään toiselle.

William E Blackstone, evankelista, kirjoitti vuonna 1878 kirjan, jonka nimi on ’Jesus is coming’. Siinä kirjassa on myös luku ”Israel ennallistetaan”. Silloin kun kirja ilmestyi, silloin Israelin kansa oli vielä hajotettuna ja maakin oli voi sanoa hävitettynä joutomaana. Blackstone näki Jumalan sanasta, että Jumalan valitulla kansalla on kunniakas tulevaisuus.

Profeetta Sakarja ja Ilmestyskirja puhuvat siis hänestä, jonka he ovat lävistäneet. Se viittaa Jeesukseen. Jeesus, Jumalan Poika, lävistettiin nauloilla ristille. Jumala lähetti oman Poikansa sovittamaan ihmisten synnin. Tämä sovitus koskee niin juutalaisia kuin pakanoitakin. Hän tulee takaisin, se mainitaan tuossa Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa. Itse asiassa juutalaiset kansana pyytävät häntä tulemaan.

Hesekiel kirjoittaa nimenomaan Israelille luvussa 36 jakeessa 26 näin: ”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen.”

Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, kenen te sanotte minun olevan. Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Hiilivalkealla Pietari kielsi Mestarinsa. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus odotti kalassa olevia opetuslapsiaan Tiberiaanjärven rannalla. Siinä Jeesus kysyi Pietarilta, Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua. Pietari vastasi, Herra sinä tiedät kaiken, sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana. Pietari sai tehtävän Jeesukselta, ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani.

Tätä tehtäväänsä suorittaessaan Pietari ja toiset apostolit vangittiin ja joutuivat neuvoston eteen ja ylipappi kuulusteli heitä, heitä oli nimittäin kielletty opettamasta Jeesuksesta. Pietari ja muut apostolit vastasivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Päämieheksi ja Vapahtajaksi antaakseen Israelille mielenmuutoksen ja syntien anteeksiantamuksen.”  Nämä alleviivatut sanat puhuttelivat minua niin, että halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen.

 

Keltainen oksa

Aina se yllättää, kun näkee syksyn ensimmäiset merkit ja kellastuvat lehdet. Joko nyt? Kesä on kääntymässä syksyyn. Huomasin pihakoivussa yhden koko oksan kaikkien lehtien kellastuneen, vaikka muuten puu ja toisetkin puut siinä vierellä ovat vielä aivan vihreitä. Yksi keltainen oksa!

Siihen on syynsä, miksi lehdet kellastuvat ja putoavat sitten puusta. Syy on se, että valon määrä vähenee ja päivä lyhenee syksyllä. Lehtien vihreä aine, klorofylli, on kasville elintärkeä ja auringonvalo on energiaa. Kasvit yhteyttävät ja klorofyllin avulla muodostavat hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Syksyllä auringonvalo vähenee, lehtivihreä siirtyy puunrunkoon seuraavaa kevättä varten.

Niinpä meillä Pohjolassa on neljä upeaa vuodenaikaa. Keväällä jälleen puu viheriöi rungossa olevan elämän nesteen avulla, paitsi siinä tapauksessa, että puu kaatuu ja menettää juuriyhteytensä maan ravinteisiin. Alkaa lahoamisprosessi. Vanhan rakennuksen aikoinaan komeat hirret, nyt jo lahoamassa, nämä hirret osuivat silmiini Siikakosken maastossa ulkoillessani (kuva) ja muistuttivat tästä.

Tekemäni havainnot nostivat mieleeni kolme sanaa: yhteys ja sisäinen ja ulkonainen ja nimenomaan sanojen merkityksen hengellisessä elämässä.

Jeesus kertoi vertauksen lammastarhasta ja selitti sitten, mitä hän vertauksella tarkoittaa. Lammastarhaan mennään sisään ovesta ja Jeesus sanoi: minä olen ovi. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10: 1- 10.

Jeesus on ovi ja hänen kauttaan käydään sisälle Jumalan valtakuntaan ja sitten Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä.

On sisäinen ja on ulkonainen. Paavali vertaa tätä siihen, että Kristuksen evankeliumin valo on loistanut sydämiimme ja tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Emme lannistu, vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä.

Lehdet kellastuvat, tukka harmaantuu, askel alkaa olla lyhyt ja kömpelö, kuitenkin sisäisessä maailmassa, sydämessä, sisäisessä ihmisessä on ilo ja rauha, nuoruus ja ikuinen elämä. Totta toki on se, mitä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 7: 22 – 23. ”Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni.”

”Rukoilen, että hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa niin, että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne”, näin Paavali rohkaisi efesolaisia, olkoon se rohkaisuna meillekin, että oppisimme tuntemaan Kristuksen rakkauden.

 Vielä yhteydestä, myös keskinäisestä yhteydestä. Jeesus kuvasi itseään myös vertauksella viinipuusta ja oksista. Jeesus on tosi viinipuu. Isä on viinitarhuri. Jeesus kehottaa pysymään hänessä ja hän lupaa pysyä meissä. Jeesus on viinipuu, me saamme olla oksia, oksalla on yhteys puun rungossa kulkevaan elämän nesteeseen. Oksa ei itsessään kanna hedelmää. Viinipuusta tulee oksiin se voima ja elämä, joka tuottaa hedelmän. Yhteys tuo elämännesteen, ilman sitä oksa kuivuu. Yhteys totiseen viinipuuhun tuo yhteyden myös toisiin oksiin, olemme samassa viinipuussa. Olkoon meillä keskinäinen yhteys myös ihmisten välillä.

Pörriäisiä ja perhosia

 

Olipa maailman tilanne mikä tahansa, elävä luonto on kaunis. Pitkin kesää on saanut ulkolenkeillä ihmetellä ja ihailla kaunista luontoa, eri kasvien puhjetessa vuoronperään kukkaan. Karu maa puhkeaa monenväriseen kukintaan. Kukat kyllä pian taas kuihtuvat, hetken ne ovat olleet silmien ilona. Kukkanen lakastuu ja oikeastaan siinä sen merkitys täyttyy. Kukkanen lakastuu, mutta syntyy siemeniä, yhteen voikukkaankin tosi iso määrä.

Eri lajien siemenillä on erilaisia keinoja siihen, miten ne saavat siemenet leviämään kauaksikin syntypaikaltaan. Siemenessä on valmiina uuden kasvin juurten, verson ja ensimmäisten lehtien aiheet. Ensi vuonna jälleen saamme ihailla ehkäpä tämän kesän siemenistäkin kasvaneita kukintoja, jos vain siemenet putoavat hyvään ja kasvuun sopivaan maaperään. Kimalaisilla, pörriäisillä, ja perhosillakin on oma korvaamaton tehtävänsä tässä kaikessa. Ilman pölyttäjähyönteisiä ei syntyisi siemeniäkään eikä marjojakaan esimerkiksi mustikoita. Tänä vuonna mustikkasato on ollut hyvä, pakastin on täynnä laatumarjaa, kiitos ystävien, jotka ovat ahkeria poimijoita.

Kaikki tämä, mitä saamme katsella ja ihastella, on Jumalan ihmeellistä luomistyötä.

Papereitani selatessani osui käteeni melko tasan kymmenen vuotta sitten pitämäni aamunavaus koulussa, jossa työskentelin. Se oli tällainen:

”Hyvää huomenta! Hyvää maanantaiaamua ja uuden työviikon alkua.

Haluan lukea pienen otteen eräästä maailman bestseller kirjasta. Kirja on todella maailmanlaajuisesti bestseller. Se on laajimmin levinnyt kirja maailmassa. Alun perin se kirjoitettiin heprean ja kreikan kielellä.

Tänä päivänä, se kokonaan tai sen osia on käännetty noin 2800 kielelle. Maailmassahan arvioidaan olevan noin 7000 kieltä.

Miljoonat ihmiset maailmassa lukevat tätä kirjaa päivittäin. Nyt ote siitä meille kaikille.

Psalmi 121: Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Tämä oli siis katkelma maailman luetuimmasta kirjasta, Raamatusta.

Siunausta sinun työpäivääsi ja elämääsi.” (Kielten lukumäärät päivitetty.)

Tuo aamunavaus oli siis kymmenen vuoden takaa. Miten on, saako puhua Raamatun sanaa, kertoa Jumalasta, Jeesuksesta vapaasti tänä päivänä esim. kouluissa, lasten päiväkodeissa jne.? Muuttuuko elämä siinä suhteessa Suomessa? Muuttuuko se kouluissa ja muutenkin yhteiskunnassa? Kaikki tiedämme Päivi Räsäseen kohdistuneet syytökset hänen kirjoituksistaan. Kyllä muutosta on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa.

Tärkeä rukousaihe on tämä: Rukoillaan Suomen hengellisen kasvatuksen puolesta. Pyydetään, että evankeliumi tavoittaisi lisää lapsia ja nuoria maassamme. Muutenkin rukoillaan erityisesti lasten ja nuorten puolesta, kun he taas palaavat normaaliin koulu- ja päiväkotiympäristöön erilaisen kevään ja kesän jälkeen. Rukoillaan myös niiden nuorten puolesta, jotka parhaillaan opiskelevat rippikouluissa.

Vielä pari sanaa Raamatusta. Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisille. Jumala haluaa ilmoittaa ihmiselle itsensä ja tiettyjä asioita maailman, Israelin ja muiden kansojen historiasta, ihmisen syntisyydestä sekä pelastuksesta Jeesuksen kautta. Pelastus on tie pois kadotuksen tieltä yhteyteen Jumalan kanssa.