Taivasta katsellessa

 

Marraskuisena päivänä voi näyttää kuvan kaltaiselta. Lehdet ovat pudonneet puista, aurinko on varsin matalalla jo iltapäivästä ja pilvet liikkuvat tuulisena päivänä ripeään tahtiin. Päivä pimenee, ilta saapuu.

Ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemisensa jälkeen Jeesus oli vielä hetken opetuslastensa kanssa ennen taivaaseenastumistaan. Opetuslapset olivat kulkeneet yhdessä Jeesuksen kanssa Galileassa, Juudeassa, Samariassa, Jerusalemissa, Jerikossa, Betaniassa eri kylissä ja kaupungeissa. Hän oli kutsunut 12 opetuslasta, he seurasivat Jeesusta ja saivat kuulla ja nähdä kaiken sen, mitä Jeesus teki. Nelisen vuotta he kulkivat yhdessä.

Eräällä aterialla Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Johannes 14: 1–4

Tuomas ihmetteli, että emmehän oikein tiedä, minne menet. Miten me sitten osaisimme tulla
sinne? Siihen Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, tulette tuntemaan myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette hänet ja olette nähneet hänet.”

Jeesus oli joskus aiemmin käynyt syvällisen kahdenkeskisen keskustelun samarialaisen naisen kanssa. Nainen oli tullut hakemaan vettä kaivosta, ja Jeesus pyysi häneltä juotavaa. Yleensä juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Syntyi hyvä keskustelu. Jeesus puhui hyvin selvällä tavalla naiselle. Jos tietäisit Jumalan lahjan ja hänet, joka pyytää sinulta juotavaa. Jos tuntisit Jumalan lahjan, sinä pyytäisit elävää vettä. Pitkä keskustelu, asiat käytiin läpi, Jeesus tiesi ja tunsi naisen elämän ilman että nainen itse kertoi siitä tarkasti. Hae miehesikin tänne, sanoi Jeesus. Ei minulla ole miestä, oli naisen vastaus. Jeesus totesi, että oikein puhut, viisi miestä sinulla on ollut, mutta se, joka sinulla nyt on ei ole sinun. Jeesus kertoo hyvin ymmärrettävällä tavalla naiselle, mistä nyt on kysymys. Lopulta nainen sanoi, että tiedän, että Messias tulee, kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken. Jeesus vastasi: ”Minä olen se minä, joka puhun kanssasi! ”Minä Olen on Jumalan nimi. Sen Jumala ilmoitti Moosekselle, kun hän kutsui Mooseksen 2. Moos. 3: 14 JHVH. Nainen jätti vesiruukkunsa kaivolle ja riensi kertomaan, että hän on löytänyt Kristuksen.

Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista. Jeesus ilmestyi haudalle tulleille naisille, Magdalan Marialle ja toiselle Marialle. Naiset veivät sanoman opetuslapsille. Myöhemmin Jeesus ilmestyi yhdelletoista opetuslapselle heidän ollessaan aterialla ja sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16: 14–16. Tehtävä on annettu ja se jatkuu.

Luukas puolestaan kertoo, että Jeesus ilmestyi opetuslapsille ja avasi heidän ymmärryksensä ja käsittämään Kirjoitukset. Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Luukas 24: 45–48. Samassa yhteydessä Jeesus myös lupasi, että te saatte voiman korkeudesta, Pyhän Hengen.

Ennen ristinkuolemaansa Jeesus keskusteli Jerusalemissa usein myös kirjanoppineiden ja fariseusten kanssa. Erään tällaisen keskustelun jälkeen Jeesus sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi! Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Mutta te ette ole tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi! Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Matteus 23: 37–39.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen voiman korkeudesta, kun hän tapasi opetuslapsensa ylösnousemuksensa jälkeen. ”Ei teidän asianne ole tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1: 7, 8.

Kun Jeesus oli tämän sanonut, hänet otettiin ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Opetuslapset tähyilivät taivaalle. Heidän luokseen ilmestyi kaksi miestä yllään valkoiset vaatteet. He sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.”

”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16: 14–16. Tehtävä on annettu ja se jatkuu.

Pysäyttäviä asioita

Mummolani sijaitsi varsin lähellä itäistä rajaa Kaurilan kylässä. Halusin nähdä seudun vielä kerran. Maisemat ja tietkin olivat muuttuneet vuosien varrella. Läheinen raja-asema on tällä hetkellä suljettuna. Lopulta löysin kylätien, jonka tunnistin tutuksi. Kun tien pää oli löytynyt, tietä eteenpäin ajaessani maisemat olivat todella tutut. Muistin talot ja lammet tien varrelta. Yllä oleva kuva on otettu mummolan kohdalta. Talo, navetta, sauna, talli, aitta, ne kaikki oli purettu jo kauan sitten. Niiden paikalle oli kasvanut metsä, ja pellot olivat uuden omistajan viljelyksessä ja oikein hyvännäköisiä.

Vähän yli vuosi sitten huhtikuun lopulla olin viikon matkalla Israelissa. Kirjoitin siitä silloin blogiinkin. Tänä päivänä Israeliin ei tehdä ryhmämatkoja Gazan tilanteen vuoksi. Mitä tämä kertoo, raja kiinni itään ja Israelin tilanne.

Mooses johdatti Israelin kansan pois Egyptistä, Egyptin orjuudesta. Itse hän sai vain katsella Nebonvuorelta, Pisgan huipulta, joka on vastapäätä Jerikoa. "Herra näytti Moosekselle koko maan: Gileadin aina Daaniin asti, koko Juudan maan Länsimereen asti, Negevin sekä tasangon, Jerikon eli Palmukaupungin laakson Sooariin asti. Herra sanoi Moosekselle: ”Tämä on se maa, josta minä vannoin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille valan: ´Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan´ Minä olen antanut sinun nähdä sen omin silmin, mutta sinä et sinne pääse.” 5.Moos. 34: 1–4

Tuomarien kirjassa on mielenkiintoinen tieto. Siinä kerrotaan, että Herra jätti maahan kansoja, filistealaisia, kanaanilaiset, siidonilaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuoristossa. Miksi Herra toimi näin? Vastaus siihen on: Nämä Herra jätti koetellakseen Israelia ja saadakseen tietää, tottelisivatko israelilaiset hänen käskyjään, jotka hän oli Mooseksen kautta antanut.

Raamatusta voimme lukea, että israelilaiset useaankin otteeseen unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita mm. Silloin Herra kuritti omaa kansaansa, israelilaiset joutuivat vieraiden kuninkaiden käsiin. Mutta israelilaiset huusivat hädässänsä Herraa ja Herra auttoi heitä. Tämä toistui monta kertaa. Kansa joutui myös pakkosiirtolaisuuteen. Mutta sieltäkin palattiin. Itsenäinen Israelin valtio tunnustettiin vuonna 1948 sille alueelle, jonne Jumala oli Abrahamin johdattanut.

Israelin maa ja kansa on keskeisessä asemassa koko ihmiskunnalle. Jeesus Jumalan Poika syntyi Betlehemissä, kärsi ristinkuoleman meidän syntiemme tähden. Jeesus on ylösnoussut ja on nyt Isän luona taivaassa. Mutta Hän palaa takaisin. Jeesus puhui ennen ristinkuolemaansa tulevista tapahtumista. Hän oli juuri ollut temppelissä. Hänen viestinsä fariseuksille ja kirjanoppineille oli: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: `Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! ´ Jeesus tulee takaisin.

Blogini alkuun kirjoitin suljetusta rajasta ja Israelin tilanteesta. Omalla tavallaan ne pysäyttävät meidät ajattelemaan asioita. Se on hyvä, että pysähdymme. Mitkä asiat ovat meille tärkeitä, löytyykö uskoa elävään Jumalaan, Jeesukseen meidän Vapahtajaamme? Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle ´hyvästä uskon kilpailusta´ 1. Tim. 6: 11–16 ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista (edellisessä jakeessa Paavali puhuu rahanhimosta, se on kaiken pahan juuri.)! Tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä. Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka tekee kaiken eläväksi, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti ja antoi hyvän tunnustuksen, minä kehotan sinua: noudata tätä käskyä tahrattomasti ja moitteettomasti Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen asti. Sen antaa meidän aikanaan nähdä autuas ja ainoa Valtias, kuninkaiden Kuningas ja Herrojen Herra. Hänellä yksin on kuolemattomuus. Hän asuu valkeudessa, johon kukaan ei voi tulla. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen olkoon kunnia ja ikuinen valta. Aamen.”

Herra vahvistaa väsyneitä

 

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: ”Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vaille Jumalani huomiota.” Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” Jesaja 40: 27–31

Englanninkielisessä Raamatussa kohta, jossa todetaan ”ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman” on ilmaistu sanoilla ”those who hope in the Lord will renew their strength”. Sana ”hope” eli sana toivo viittaa sekä luottamukseen että uskoon, tarkoittaa sitä, että Hän, Herra, pitää lupauksensa. Toivo Herrassa viittaa myös kärsivällisyyteen odottaa Jumalan lupauksia, kunnes Jumala toimii oman aikataulunsa mukaan.

Heprealaiskirjeen luku 11 puhuu uskosta ja uskon esikuvista. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. Uskossa uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan. Uskonsa kautta hän puhuu vielä kuoltuaankin.” ”Ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr. 11: 1–4, 6

Minkä kaltainen usko oikeastaan on, mitä usko on? Usko tarkoittaa sitä, että hylkää kaiken luottamuksen omiin resursseihinsa, kykyihinsä ja päättelyihinsä – asioihin, joita näemme. Se tarkoittaa sen sijaan luottamista asioihin, joita emme voi nähdä – Jumalan lupauksiin, määräyksiin ja hänen huolenpitoonsa meistä.  Sisäinen asenne ei kuitenkaan yksin määrittele uskoa. Jotta usko olisi läsnä, tarvitaan toimia. Usko todistaa itsensä kuuliaisuudellaan Herralle.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisi uskoa kahteen suuntaan: uskoa tulevaisuuteen (mitä toivomme) ja uskoa näkymättömiin asioihin (mitä emme näe). Kun olemme varmoja siitä, että Jumala hallitsee näitä alueita ja me elämme todeksi sen, että hän hallitsee, se on uskoa. Uskon kaksi puolta – varmuus ja odotus – voidaan nähdä tässä luvussa lueteltujen ihmisten elämässä. Heillä oli vahva usko, he uskoivat, että Jumala on sanallaan luonut maailmat, se mikä nähdään ei ole syntynyt näkyvästä. Heillä oli suuri varmuus siitä, että Jumalan lupaukset täyttyisivät, vaikka joskus asiat tuntuisivat mahdottomilta.

Esimerkiksi Abraham. Hän oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Hän siis ei valinnut itse kohdetta. Jumala valitsi maan, johon hän vei Abrahamin. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Kutsuessaan Abrahamin Jumala ilmoitti hänelle, että ”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abraham kulki Sikemin seudulle, Mooren tammelle asti. ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Abraham rakensi alttarin Herralle. Jumala lupasi Abrahamin jälkeläisille tuon maan. Se maa on Israel. Ja kun Jumala sanoo, että sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat, hän viittaa siihen, että Jumalan Poika Jeesus ristinkuolemallaan sovittaa syntimme ja avaa meille pääsyn iankaikkiseen elämään.

Jumala siis lupasi Abrahamille, että hän tekee Abrahamista suuren kansan. Ja sitten kävi niin, että Abrahamin puoliso Saara ei tuntunut saavan lasta. Heprealaiskirjeen luku 11 kertoo myös tästä. ”Uskon kautta sai Saarakin, vaikka oli hedelmätön, voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana.” Hepr. 11: 11

Jumala ilmoitti asian Abrahamille ja ilmoitti, että pojalle on annettava nimi Iisak ja samalla Jumala lupasi pitää voimassa liittonsa Iisakin ja hänen jälkeläistensä kanssa.” 1 Moos. 17: 19

Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Iltarusko ja aamutähti

 

Eilen illansuussa läntinen taivaanranta värjäytyi punaiseen iltaruskoon. Sitä sain ihailla omasta ikkunastani. Perinteisesti sanotaan iltaruskon ennustavan seuraavaksi päiväksi hyvää säätä. Meteorologit sitten kertovat ammattimaisesti joka ilta seuraavan päivän sään, mittalaitteiden avulla he toteavat sään muutokset ja tekevät ennusteet. Tämä säätieteestä. Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla, mitä se on ja miten nopeasti kaikki tapahtuu.

Tähtitiedekin on mielenkiintoista. Raamatun alkulehdillä kerrotaan näin: Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanvahvuuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” Näin myös tapahtui. 1 Moos. 1: 14, 15. Jumala loi kaksi suurta valonlähdettä, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän yötä, auringon ja kuun. Myös tähdet Jumala loi.

Olen elämäni varrella saanut katsella tähtitaivasta täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta myös eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa. Australiassa käydessäni minua kiinnosti nähdä taivaalla Etelän risti. Se on eteläisen taivaan tähdistö, pinta-alaltaan se on tähdistöistä kaikkein pienin. Siinä kuitenkin on kirkkaita tähtiä, joiden perusteella erottuu selvästi tunnistettava ristinmuotoinen tähtikuvio.

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia. He pyysivät, että Jeesus näyttäisi heille merkin taivaasta. Jeesus vastasi heille: ”Kun tulee ilta, te sanotte: ’Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa.’ Aamulla te sanotte: ’Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.’ Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.” Matt. 16: 1–4. Luukkaan evankeliumin luvussa 12 Jeesus puhuu kansalle samasta asiasta. Kun pilvi nousee lännestä, te sanotte, tulee sade, niin tuleekin. Kun etelätuuli puhaltaa, tulee helle. Nämä asiat kansakin ymmärsi, kun ottaa huomioon maan sijainnin meren rannalla ja eteläpuolella taas oli varsin lämpimät seudut.

Ajan arvioiminen on meille kaikille erittäin tärkeä asia. Elämäänsä taaksepäin katsellessa huomaa, miten nopeasti aika todella kuluu, melkein huomaamatta. Maailma muuttuu.

Mielessäni on jonkin aikaa soinut laulu ”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa…”.  Vuosia sitten olin Israelissa Ayelet HaShahar kibbutsilla eräänä kesänä vapaaehtoistyössä. Aamulla neljän viiden maissa heräsimme ja läksimme erilaisiin tehtäviin pelloille, puutarhaan jne. Aina muistan, miten taivaalla loisti kirkas tähti. Se tähti oli planeetta Venus. Ne aamut muistan edelleen. Maailma on muuttunut siitä niin meillä kuin Israelissakin ja kaikkialla maailmassa. Käteen on kasvanut kännykkä niin meillä kuin muuallakin. Kaikki mitä tapahtuu missä päin maailmaa tahansa kuullaan ja nähdään heti. Eikä se mitä tapahtuu, ole aina useinkaan mitään hyvää.

Kaikesta huolimatta on edelleen se aika, jolloin voidaan korjata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus puhui opetuslapsilleen vaalenneista vainioista. Ettekö sano: ”Vielä on neljä kuukautta sadonkorjuuseen? Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten. Leikkaaja saa palkan jo nyt ja kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja leikkaaja voisivat iloita yhdessä.” Joh. 4: 35, 36.

Jeesus puhui tulevista tapahtumista, kaikenlaisista tapahtumista, joita tänäkin päivänä näemme tapahtuvan maan päällä.  mutta silloinkin hän rohkaisi. ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21: 28

Rohkaiskaa mielenne.

”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa, niin päivä alkaa ihmeellinen. Sen valo kaikki yön varjot poistaa, ja Herran päivä on iäinen.”

 

Pidä kiinni elämän sanasta

 

Nyt alkaa olla käsillä vuoden lyhin päivä. Tänä vuonna on tänne Etelä-Suomeenkin satanut jo ihan mukava lumikerros. Metsät ja puut ovat upean näköisiä. Mutta ilta pimenee nopeasti ja siitä on omat seurauksensa esimerkiksi, kun ajaa autollansa maaseudulla tai vähän tuntemattomammalla seudulla. Eilen olin matkalla ja totesin, että niin tienviitat kuin nopeusrajoituskyltitkin olivat suurelta osin lumen peitossa. Iltakin pimeni nopeasti. Haasteellista matkantekoa, mistä se oikea tie löytyy.

Nämä ajokokemukset tulivat sopivasti selventämään sitä, mistä ajattelin kirjoittaa blogiini. Mikä aika nyt on? Se on tärkeä kysymys. ”Vartija, mikä hetki yöstä on?”  Vartija vastaa: ”Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos kyselette, niin kyselkää uudelleen!” Jes. 21: 11, 12. Jumalan puhetta kaivataan ja odotetaan tänäkin päivänä.

Opetuslapset kyselivät Jeesukselta muun muassa milloin Jerusalemin temppeli hävitetään. Jeesus oli heille kertonut, että näin tulee tapahtumaan, ”tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan”. Jeesus oli sanonut, että hävitetään, mutta milloin? Roomalaiset tuhosivat temppelin 70 jKr. Jeesuksen sanat kävivät toteen aika pian. Mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki? Myös tämän kysymyksen opetuslapset esittivät. Tällaiset kysymykset kiinnostivat heitä.

Jeesus kertoi paluustaan, Ihmisen Pojan tulemisesta, mutta hän sanoi hyvin selkeästi, että sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin. Ihmiset eläisivät niin kuin eläisivät ihan niin kuin ei mitään erikoista olisi tulossa, normaalia elämää. Mutta silti olisi tärkeä olla valveilla. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta sen te ymmärrätte, että jos talon isäntä tietäisi, millä yön hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” Matt. 24: 42–44.

Kun tiedämme, mikä aika nyt on ja mitä on tulossa, niin on tärkeää, että meillä on hyvä varustus. Jeesus oli jo Getsemanessa rukoilemassa, sillä hän tiesi, mitä kohta olisi edessä. Opetuslapsille hän sanoi: ”Istukaa tässä sillä aikaa. kun minä menen tuonne rukoilemaan.” Pietari ja kaksi Sepedeuksen poikaa jäivät vähän kauemmaksi, Jeesus meni yksin rukoilemaan. Palatessaan opetuslasten luo hän löysi heidät nukkumasta. ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha heikko.” Matt. 26: 40, 41 Kolme kertaa Jeesus meni rukoilemaan ja aina palatessaan löysi opetuslapset nukkumasta.

Vielä yksi asia. Mikä on kristityn, uskovan tehtävä? Tehtävä liittyy kristityn vaellukseen. Filippiläiskirjeessä Paavali kehottaa näin: ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta, pidätte esillä elämän sanaa,” Fil. 2: 13–16

Kutsu tehtävään

 

Aina ei ole helppo olla kuuliainen ja viedä Jumalan antamaa sanomaa eteenpäin. Joonalle, Amittain pojalle, tuli Herran sana. Se sana oli kehotus mennä Niiniven kaupunkiin ja puhua siellä se sanoma, jonka Jumala hänelle puhuttavaksi antaisi. ”Saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut kasvojeni eteen.” Näin Herra kehotti Joonaa.  Joonan kirja 1: 2.

Joona sai tehtävän ja sanoman Jumalalta, mutta pakeni ja lähtikin Tarsiiseen menevään laivaan, siis länteen, kun Niinive oli idässä. Joona pakeni pois Herran kasvojen edestä. Joona halusi vain nukkua laivassa, ehkä silloin ei olisi mielessä se, että Jumala oli antanut tehtävän. Niin olisi helpompi olla. Merellä nousi kuitenkin ankara myrsky, niin ankara, että laiva oli hajota. Laivan miehistö tiesi, että Joona pakeni Herran kasvoja, sillä Joona oli sen kertonut heille.

Ratkaisu pulmaan oli se, että Joona heitettiin mereen. Silloin meri asettui myrskystään. Joona oli kuitenkin turvassa valaan vatsassa. Se oli hyvin ihmeellinen pelastuminen. Siellä valaan vatsassa Joona rukoili Herraa, Jumalaansa: ”Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle.” ”Sinä nostit minut elävänä haudasta, Herra, minun Jumalani.”

Joona meni Niiniveen, julisti sille sanoman, jonka Jumala oli antanut.  ”Saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut Jumalan kasvojen eteen.” Ajankohta oli vuosina 785–775 eKr. siis historiallinen tosiasia. Niiniven miehet uskoivat sanan ja tekivät parannuksen. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, Jumala armahti. Kansa päämiestä myöten halusi palvella elävää Jumalaa.

Raamatun aikajanalla Tuomarien aika oli 1220–1050 eKr., siis Egyptistä paluun jälkeen. Tuolta ajalta Gideon on esimerkki miehestä, jolle Herra antoi tehtävän. Israel oli omasta syystään tilanteessa, jossa midianilaiset hävittivät heidän maataan ja viljasatoa. Gideon pui vehnää viinikuurnassa, mielenkiintoinen paikka. Mutta se oli suojapaikka, sillä näin voi piiloutua midianilaisilta.

”Herra on kanssasi, sinä urhea sankari!” sanoi Herran enkeli, joka ilmestyi Gideonin ollessa puimassa. Tuomarien kirja 6: 12. Gideonilla oli vaikka kuinka monta kysymystä, että miksi näin on käynyt Israelille, vaikka Herra oli johdattanut heidät Egyptistä tuohon maahan.

Herra kääntyi hänen puoleensa ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin vallasta. Minä lähetän sinut!” Minäkö, kyseli Gideon. ”Herra, millä minä vapautan Israelin? Sukuni on vähäisin ja minä nuorin isäni perheessä.” ”Koska Minä olen sinun kanssasi, sinä voitat midianilaiset.”, sanoi Herra. Gideon oli kuuliainen ja toimi samansa tehtävän mukaan.

Joona ja Gideon ovat esimerkkejä miehistä, joille Jumala antoi tehtävän. Tänäkin päivänä oleellista on se, että kun Herra antaa tehtävän, on uskollinen siinä, mikä se tehtävä sitten onkaan. Seurakunnan keskellä, työpaikallamme, sukumme keskellä, olla valona ja toivon mukaan levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua. Olet kallisarvoinen Kristuksen todistajana.

Vielä yksi ajatus, kun se on ollut niin mielessäni. Matteuksen evankeliumin luvussa 19 kerrotaan rikkaasta nuorukaisesta. Hän tuli Jeesuksen luo ja kysyi: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?” Tuo on aika iso kysymys. Jeesus vastaa, että on vain yksi, joka on hyvä. Jeesus sanoo nuorukaiselle, että pidä käskyt. Kyllä olen niitä noudattanut, toteaa nuorukainen. Mutta sitten Jeesus sanoo, että myy omaisuutesi ja anna rahat köyhille ja tule sitten ja seuraa minua. Tämä teki nuorukaisen murheelliseksi ja hän lähti pois.

Nuoren miehen kysymys olettaa, että ikuinen elämä voidaan saavuttaa tekemällä jotain hyvää. Jeesus kuitenkin tuo esille sen, että on vain yksi, joka on hyvä. Jeesus on kuollut ristillä meidän syntiemme tähden. Jeesus antaakin kehotuksen tule ja seuraa minua. Se on tie iankaikkiseen elämään.

”Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: 'Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään.' Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Room. 10: 9–11, 13

Israel keskiössä

 

”Vuodet antavat näkökulmaa asioihin. Tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että olen omin silmin saanut nähdä, miten erilainen Israel oli 1970-luvulla kuin tänä päivänä.” Tällaisilla sanoilla ilmaisin lukijoille ajatukseni noin kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirjan ´Kesä on jo lähellä, Israel´ esipuheessa.

Silti on todella vaikea ymmärtää, mitä vähän yli viikko sitten tapahtui. Hamas teki yllätyshyökkäyksen Israeliin. Hyökkäyksen yhteydessä ammuttiin tuhansia raketteja ja palestiinalaisjoukkoja tunkeutui rajan yli. Siviilejä kuoli, myös ulkomaalaisia, joukot ottivat toista sataa panttivankia. Näin on asiaa kuvailtu ja myös kuvia esitetty.

Ensimmäisen Israeliin suuntautuneen matkani ajankohtana oli kulunut vain kymmenen vuotta siitä, kun Israel oli saanut haltuunsa koko Jerusalemin alueen ja toisaalta tulevat intifadat olivat kaukana tulevaisuudessa. Siitä on jo 46 vuotta, kun tein tuon ensimmäisen matkani Israeliin ystäväni kanssa. Työskentelimme kibbutsilla kuukauden verran.

Ilmapiiri maassa oli silloin rauhallinen ja ainakin päällisin puolin sopuisa. Helposti ja vapaasti voi liikkua eri puolilla maata, ei ollut raja-aitoja eikä turvatarkastuksia. Kibbutseissa ja muuallakin työskenteli sitä sukupolvea, joka oli saapunut maahan Euroopan holokaustin keskeltä. Tunteja laskematta tehtiin työtä oman kotimaan hyväksi.

Israel näyttää tänä päivänä toisenlaiselta. Moottoritiet halkovat maata sekä etelään että pohjoiseen. Maan ulkonäkö on muuttunut. Suurkaupungit laajenevat. Koko yhteiskunta on muuttunut, ja siihen on erittäin selkeä syy. Yksistään entisen Neuvostoliiton alueelta muutti Israeliin 1990-luvulla yli miljoona uutta asukasta, ja monista muistakin maista on juutalainen kansa palannut ja palaamassa Israeliin. Yhteiskuntarakenne muuttuu vääjäämättä.

Toisaalta viimeisten neljänkymmenen vuoden kuluessa asenteet maailmalla Israelia kohtaan ovat voimistuneet, joko puolesta tai vastaan. Aiemmin mielenkiinto Israelia kohtaan ei ollut niin suuri kuin se on tänä päivänä. Ihmisten mieliin nousee kysymyksiä, mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Itselleni jo pelkästään tuon Israelin yhteiskunnallisen muutoksen näkeminen on ollut vakuuttava todiste siitä, että on kysymys hyvin ainutlaatuisesta kansasta. Myös varsin voimakkaat asenteet puolesta ja vastaan herättävät kysymyksen, miksi näin on.

Viimeksi kävin Israelissa vain noin viisi kuukautta sitten. Kaikki oli rauhallista, runsaasti eri maista vierailevia ihmisiä liikkui niin Betlehemissä kuin Jerusalemissa. Pääsiäisen aikaa. Kirjoitin siitä matkasta tähän blogiin myös pienen kirjoituksen: ´Patikointia ja Magdalan  kaivauksilla´.

Israelin maan ja Israelin kansan kohtalot ovat olleet monivaiheisia. Jo Abrahamin kanssa Jumala teki liiton ja lupasi Israelille oman maan. Monenlaisia vaiheita on Israelin kansa joutunut kokemaan. Karkotus omasta maasta, mutta myös paluu. Kysymys on ollut Israelin kansan suhteesta Herraan. Raamatun kohta 5 Moos. 30: 1-6 selittää paljon.  

Hesekiel kirjoittaa luvussa 36 ihanasti lupauksen Israelin vuorille. ”Minä tuon ihmiset, kansani Israelin, kulkemaan teidän rinteillenne. He saavat periä sinut, Israelin maa; sinusta tulee heidän perintöosansa, etkä sinä enää tee heistä lapsettomia.” Hesekiel 36: 12.

”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.” Jesaja 62: 6, 7