Oikeaan aikaan

 

Nyt on taas Nobelin palkintojen aika. Luin ihan innolla Helsingin sanomien juttua, mitä otsikon ’Fysiikan Nobel lomittuneiden hiukkasten tutkijoille’ alla luki ja yritin ymmärtää. Selitysotsikkona oli ’Kvanttimekaniikassa hiukkaset käyttäytyvät arkijärjen vastaisesti’. Kvanttiteoria on peräisin jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta tämä lomittuminen on uusi asia. Sitä hyödynnetään jo kvanttitietokoneissa.

Se siitä, mutta miksi tämä minua kiinnostaa. Siksi että olen opiskellut fysiikkaa ja myös kvanttimekaniikkaa ja siinä yhteydessä opin tuntemaan professori Kaarle Kurki-Suonion, olin assistenttinakin hänen luennoimansa kurssin laskuharjoitusryhmissä. Nämä asiat tapahtuivat niihin aikoihin, joista voin sanoa omalla kohdallani ”Se löytyi” – lainaten käynnissä olevan mediamission teemaa.

Helsingissä oli meneillään Kesäaktio. Jumalan sanaa julistettiin tuossa aktiossa niin, että se herätti ja sain ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanani. Eräänä iltana tuossa aktiossa oli raamattutunnin pitäjänä Kaarle Kurki-Suonio, hänen aiheensa oli ”Usko ja tiede”. Hän antoi silloin minulle pienen kirjoittamansa kirjan ”Tieto ja usko”. Ensimmäiselle sivulle hän kirjoitti ”Yhdessä etsijän tiellä ja löytämässä. Kaarle K-S”. Tämä tapahtui vuoden 1970 kesäkuun alkupuolella.

Luin mielenkiintoisen kirjan: Anima rerum – Katkaistu nuoruus. Kirjassa unkarinjuutalainen Eva Fahidi kertoo perheensä elämästä ja omasta elämästään ennen Auschwitzia ja sen jälkeen. Unkarinjuutalaisten kohtalo on ollut pitkään vaiettu asia. Nyt ei enää. Yleensä juutalaisten kokemasta kohtalosta jo kauan ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana kertovien tekstien lukeminen ei ole ollenkaan helppoa. Tosiasiat ovat liian kauheita. Kirjassa ’Katkaistu nuoruus’ tapahtuneet tosiasiat tulevat hyvin esille, sekä ennen että jälkeen holokaustin tapahtuneet asiat. Eva Fahidi kuvaa perheensä ja omaa elämäänsä, millaista se oli ennen holokaustia. Se oli onnellista. Tämän kuvaus on melkein pääosa kirjasta. Eva Fahidin teksti on aivan upeaa, harvoin olen lukenut näin taitavasti ja kauniisti kirjoitettua kirjaa. Kirjan takakannessa todetaan: ”Hän (Eva) on ottanut missiokseen kertoa nuoremmille sukupolville kaikesta tapahtuneesta: hyvästä ja pahasta. Ja nimenomaan, kuinka ihmisen osakseen saama hyvä kantaa ja auttaa selviytymään elämän mittaisesti.”

Meidän jokaisen elämässä on hetkiä ja asioita, joissa on viisautta tehdä päätös oikeaan aikaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Hepr. 4: 7. Tänä päivänä. Tähän sisältyy kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että ihminen voi kuulla hänen äänensä, Jumala puhuu henkilökohtaisesti ja ihmisen sisin ymmärtää, että se on minulle. Minusta on suuri ihme, että Jumala puhuu ihmiselle. Hän kutsuu yhteyteensä. Elävän Jumalan kutsu on voimakas ja aito. Tuo hetki on kallisarvoinen. Myöntävä vastaus Jumalan kutsuun tuo rauhan sydämeen. Tänä päivänä, se toinen asia: Siinä on aikaikkuna. Kutsulla on aikansa ja ihminen saa itse valita, miten vastaa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa olemaan rohkea. ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Hepr. 4: 16. Rohkeus perustuu siihen, että on Jeesus, Jumalan Poika, joka on meidän syntimme sovittanut. Kaiken lisäksi Jeesus ymmärtää ja tuntee tilanteemme, senkin, jos elämä on mennyt solmuun. ”Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” Hepr. 4: 15.

Paavali rohkaisee nuorta Timoteusta. ”Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6: 12. Tartu kiinni iankaikkiseen elämään. Tämä päätös on hyvä tehdä oikeaan aikaan, silloin kun Jumala kutsuu, puhuu sillä tavalla, että oikeasti ymmärtää, mistä on kysymys.

Tehtävä jatkuu

Matteuksen evankeliumi päättyy mielenkiintoisiin Jeesuksen sanoihin. Hän sanoi näin: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.” Matt. 28: 20. Erityisesti sanat maailmanajan loppuun saakka kiinnittivät taas huomioni. Aiemmissa raamatunkäännöksissä on sanottu maailman loppuun asti. Onko näillä sanoilla eroa? Olen alleviivannut sanan ”maailmanajan” raamattuuni ja kirjoittanut sanan alapuolelle: ”Kristus palaa, silloin aikakausi muuttuu.”

Ennen näitä sanoja kerrotaan taustaa tilanteesta, jossa Jeesus puhui. ”Ne yksitoista opetuslasta menivät Galilean sille vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumartuivat palvomaan häntä, mutta muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.’” Näiden sanojen jälkeen on tuo Jeesuksen lupaus olla heidän kanssaan maailmanajan loppuun saakka.

Tehtävä annettiin ja lupaus Jeesuksen mukanaolosta loppuun asti. Tehtävän tarkoitus oli viedä sanoma Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta, kaikille ihmisille maan päällä. Tehtävä jatkuu tänäkin päivänä!

Aika on silti pitkälle kulunut, sillä Paavali kirjoitti eräästä asiasta jo liki kaksituhatta vuotta sitten korinttilaisille käyttäen sanoja ”… se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” Näin siis Paavali koki ja parituhatta vuotta sitten.

On hyvä miettiä, mitä on sitten kun maailmanaikojen loppu on todella käsillä. Vielä tärkeämpää on miettiä ja muistaa, että tänään on armon aika. Vielä voidaan viedä evankeliumin sanomaa eteenpäin Suomessa ja kautta maailman. Eli tehtävä jatkuu. Teemme työtä Kristusta odottaen, Hän kyllä palaa.

Eräässä vertauksessaan Jeesus sanoi, että Taivasten valtakunta on kuin talonisäntä, joka lähti aikaisin aamulla palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Sovittiin yhden denaarin päiväpalkasta. Päivän mittaan isäntä palkkasi vielä useaan otteeseen työmiehiä, koska oli joutilaita miehiä ja satoa vielä korjaamatta. Jopa yhdennentoista tunnin vaiheilla isäntä palkkasi joitakin miehiä töihin viinitarhaansa. Illan tultua kukin työmies sai palkan. Kaikki saman verran.

Jeesuksen antama tehtävä jatkuu tänäkin päivänä, vaikka olisimmekin viimeisen tunnin työmiehiä. Sama tehtävä, jonka hän antoi sanoessaan ”menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani”.

Jumalan antama tehtävä on niin tärkeä, että se ei saa sortua keskinäisiin erimielisyyksiin, riitoihin, kateuteen tai muuhun sellaiseen. Kaikilla Jeesukseen uskovilla on oma tärkeä tehtävänsä. Me saamme kertoa Jumalan armahtavasta rakkaudesta ja anteeksiannosta.

Mikä on tehtävän tarkoitus? Se, että ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden. Paavali kirjoittaa Timoteukselle. Ensin hän kehottaa anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. myös kuninkaiden ja vallanpitäjien puolesta ja jatkaa sitten: ”Se on hyvää ja mieluista Jumalalle meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi oikeaan aikaan.” 1 Tim. 2: 3 – 6

Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14: 6

Israel ja juutalainen kansa osa 2

 

Jerusalem

Rukoile rauhaa Jerusalemille! Miksi! Mitä se merkitsee? Siellä missä Jumala on läsnä, on tuloksena rauha.

Vielä nykyäänkin yhä edelleen kaupunki on jakaantunut uskonnollisessa ja poliittisessa mielessä ja kaupunki on maailmanlaajuisen kiistan aihe. Erityisesti Temppelivuori on kriittinen kohta. Siellä on ollut Salomon temppeli, Serubbaabelin temppeli ja Herodeksen temppeli. Jeesus kävi Herodeksen temppelissä, vaikka se ei ihan lopullisesti valmis vielä silloin ollutkaan. Temppeli valmistui vasta vuonna 64 (jKr) ja itse asiassa roomalainen sotaväki hävitti sen jo kuusi vuotta myöhemmin samoin kuin koko kaupungin. Jeesus puhui tästä jo etukäteen. ”Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelin rakennuksia. Niin Jeesus sanoi heille: ’Näettehän kaiken tämän? Totisesti minä sanon teille; tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.’” Matt. 24: 1, 2. Nyt tänä päivän temppelivuorella on Kalliomoskeija ja al-Aqsa moskeija.

Jeesus oli lähestymässä Jerusalemia ratsastaen aasilla Öljymäeltä alas vievää rinnettä ja kun hän näki kaupungin, hän itki sitä ja sanoi: ”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu.” Jeesus oli ja on Israelille luvattu Messias. Kun Jeesus naulittiin ristille ja sovitti ristinkuolemallaan ihmisen synnin, silloin Israel ei tunnistanut Jumalan Poikaa. Jeesus itki sitä, hän tiesi, mitä tulossa oli. Hän tiesi, miten Jerusalemin käy, miten kansa joutuu hajotukseen. Mutta hän antoi lupauksen: ”Minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’” Matt. 23: 39

Kun Israel ottaa Jeesuksen vastaan Messiaana, silloin voidaan nähdä se, mitä Sakarja on kirjoittanut: ”Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’” Sak. 8: 22,23.

Mikä tuo rauhan ”rauhan kaupunkiin”? Rukous! Minkälainen rukous? Rukous sen puolesta, että tuon kaupungin asukkaat kohtaisivat Rauhanruhtinaan Jeesuksen. Kun Jerusalem kohtaa ja vastaanottaa Messiaansa, siitä ei tule vain rauhan kaupunkia, vaan se myös tuo rauhan koko maailmaan.

Israel on Jumalan vaimo, liittosuhde, solmi liiton Hoorebilla 5 Moos. 5: 2. Seurakunta on Karitsan morsian, Messiaan morsian. Morsian odottaa häitä, häät tulevat, morsiamesta tulee vaimo. Seurakunnan ylöstempaus häitä varten voi olla hyvinkin lähellä, ajankohtaa ei kukaan osaa sanoa. Israel ei vielä ole kansana tunnistanut Messiasta. Jumala ei ole hylännyt kansaansa Israelia. Hän odottaa, että Israel palaa Hänen luokseen. Jumala on luvannut Jer. 31: 31–34 ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” ”Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” ”Silloin he kaikki tuntevat minut.”

Jumala on luvannut, että hän ei unohda Israelia: ”Muista tämä, Jaakob, sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani. En minä sinua unohda, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” Jes. 44: 21, 22.

Jesaja kirjoittaa: ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu.” ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa.”

Tänä päivänä seurakunnan tehtävä on siunata Israelia, auttaa kaikin tavoin ja ennen kaikkea rukoilla.

Israel ja juutalainen kansa osa 1

 

Genesaretinjärven eteläpää ja Jordanin laaksoa

Maailmassa ei liene toista vain vähän yli 20 000 neliökilometrin kokoista maa-aluetta, joka alituisesti olisi uutisotsikoissa kautta maailman, kuin on Israelin valtion alue. Eikä ole toista kaupunkia kuin Jerusalem, mikä kiehtoisi mieliä ja synnyttäisi niin suuria intohimoja kuin Jerusalem tekee.

Ulla Järvilehto on joskus lausunut näin: ”Jumala tarvitsi kansan ja maan toteuttaakseen pelastussuunnitelman, toimiakseen ihmisen hyväksi.” Ajatus ilmaisee hyvin kirkkaasti tärkeän perusajatuksen Israelista. Siis mikä on juutalaisen kansan kutsumus ja tehtävä kansojen siunaajana. Juutalainen kansa kutsuttiin siunaamaan muita kansoja pappisvaltakuntana.

Israel oli matkalla Egyptistä Israelin maahan. Matkalla Mooses nousi Siinain vuorelle ja Herra käski hänen sanoa näin Jaakobin heimolle, kertomaan israelilaisille. ”Sano näin Jaakobin heimolle, kerro israelilaisille: ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivin ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuuntelette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, teistä tulee minun oma kansani kaikkien kansojen joukossa. Koko maa on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Nämä sanat sinun on puhuttava israelilaisille.” 2 Moos. 19: 3 – 6. Langennutta Jumalasta eroon joutunutta ihmiskuntaa ei voinut kukaan muu auttaa kuin Jumala itse. Tästä on kysymys.

Tämä oli ja on Jumalan suunnitelma. Muinainen Israel epäonnistui tehtävässään suurelta osalta. Ihminen ei kyennyt toteuttamaan kivitaulihin kirjoitettua lakia, ei kyennyt. Jumalan suunnitelmaan kuului alusta alkaen myös se, että hän tekee uuden liiton Israelin kanssa. Jumala lähettäisi oman Poikansa.

Uudessa liitossa Jumalan laki olisi ihmisten sydämessä. Jer. 31: 31–34. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” ”Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” ”Silloin he kaikki tuntevat minut.” Jeremia toteaa, että uusi liitto on erilainen kuin vanha liitto. ”Sen liiton, siis vanhan liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.” Uusi liitto perustuu sille, että Herra antaa anteeksi heidän rikoksensa eikä enää muista heidän syntejään. Jotta tämä anteeksiantamus ja armahdus olisivat mahdollisia, Jumala lähetti oman Poikansa syntien sovittajaksi ristinkuolemallaan. Hän oli ja on luvattu Messias. Tästä uudesta liitosta saavat tulla osalliseksi myös pakanat.

Ensimmäisellä ja varhain toisella vuosisadalla eläneet Jeesuksen juutalaiset opetuslapset menivät julistamaan Jumalan tietä eri kansoille. Heistä tuli näin siunaus kansoille, kuten Jumala oli luvannut.

Paavali oli alkuaan yksi kiivaimmista Jeesuksen ja syntyneen alkuseurakunnan vainoajista. Sitten hän kohtasi Jeesuksen ollessaan matkalla Damaskokseen. Sen jälkeen hän antoi kaikkensa viedessään sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta sekä juutalaisille että muille kansoille, pakanoille. Roomalaisille hän kirjoitti kirjeessään näin: ”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva... – Jumala ei peruuta lahjojaan, eikä antamaansa kutsua.” Room. 11: 25 – 29

Paavali osoittaa, ettei juutalaisen kansan kutsumus ja tehtävä ole vielä täytetty.

Mikä siis on juutalaisten kutsumus?

Se on siunata muita kansoja pappisvaltakuntana. ”Niin kuin te olette olleet kirouksena kansojen seassa, Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te tulette olemaan siunauksena, kun minä teidät pelastan. Älkää pelätkö, olkoot kätenne lujat.” Tällaisen lupauksen ja rohkaisun Jumala on antanut Israelille profeetta Sakarjan kautta, Sak. 8: 13.

Profeetta Hesekielin kirjassa kerrotaan, miten Herra tuo esille pyhyytensä kaikkien kansojen nähden. Herra lupaa tuoda ja koota Israelin heimon kaikista maista heidän omaan maahansa. Hän lupaa antaa heille uuden sydämen niin, että he tuntevat Herran. Siihen liittyy lupaus: ”Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne, ja te olette minun kansani ja Minä olen teidän Jumalanne.” Hes. 36: 22 – 38.

Uusi kokemus aamulenkillä

 

Läksin aamulenkille tuttua tietä kulkien. Kielot olivat jo nousseet maasta, eivät vielä olleet kukassa, mutta pian kyllä. Seurailin katseellani tien viertä ja toisella puolella olevaa meren rantaa, korvillani kuulokkeet, joista kuuntelin suoraa lähetystä eduskunnan Nato-keskustelusta. Yhtäkkiä huomasin maastopukuisen, kypäräpäisen sotilaan seisovan ase kädessään kiven suojassa ranta-alueen lähellä. Ei se normaalisti ole sotilasaluetta. Vähän ihmettelin.

Kotiin tultuani luin paikallisesta sanomalehdestä, että Rannikkoprikaati harjoittelee Kotkan ja Haminan seudulla viikon ajan. Siitä syystä lenkkipolun varrella oli majoitusteltat ja vartijat. Siis harjoitus. Tarpeellinen muistutus kuitenkin tilanteesta, jossa elämme.

Paavali kertoo Korinttilaiskirjeessä keräyksestä Jerusalemin seurakunnalle, 2 Kor. 8. Jerusalemin seurakuntaa kohtaan oli noussut suuri vaino ja kaikki apostoleja lukuun ottamatta hajaantuivat eri paikkakunnille. Alun perin Paavali, silloin Saulus, oli itse ollut vainooja, mutta hän muuttui kohdattuaan Jeesuksen. Ja nyt Paavali halusi auttaa Jerusalemin seurakuntaa ihan aineellisestikin.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Annan vain neuvon tässä asiassa, sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette vain tekemään vaan myös tahtomaan. Saattakaa nyt työnne päätökseen, niin että yhtä alttiisti kuin olitte siitä päättäneet, sen varojenne mukaan myös toteutatte. Jos on alttiutta, sillä on arvoa sen mukaan, mitä omistaa, eikä sen mukaan, mitä ei omista.”

Keskellämme on tänään sotaa paossa olevia naisia, äitejä, lapsia. He ovat avun tarpeessa täällä keskellämme. Meillä on mahdollisuus auttaa. Tehkäämme se iloiten.

Sitten toinen asia. Tämäkin on Paavalin opetusta. Hän opettaa profetoimisesta ja kielillä puhumisesta. ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1Kor.14:3,4.

Paavali kyllä toivoisi, että kaikilla olisi kielillä puhumisen lahja, silloinhan ihminen puhuu Jumalalle. Kuitenkin mieluummin profetoimisen lahja, koska se olisi yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Hän perustelee sitä näin: ”Mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja?”

”Samoin on teidän laitanne; ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Tehän puhutte tuuleen.” ”Ellen tunne sanojen merkitystä, olen puhujalle muukalainen ja puhuja on minulle muukalainen.” 1 Kor. 14: 9, 11.

Seurakunnan hengellinen hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, siis ihan jokaisen paikallisseurakunnan hyvinvointi. Opastus ja opetus hengellisessä elämässä ovat edellytyksinä seurakunnan hyvinvointiin. Seurakunnan paimen tarvitsee rohkeutta ja rakkautta tässä opastus- ja opetustehtävässään. Paimenhan huolehtii laumastaan ja sen hyvinvoinnista. Rukoillaan paimenelle voimia ja rohkeutta.

Älä pelkää

 

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä. Sen tähden emme, pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin, vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta.” Nämä sanat ovat Psalmista 46.

Pelko lisääntyy. Pelätään, mikä maanpiiriä kohtaa. Kaikenlaiset luonnon voimat, sodat tai sodanuhka ovat jokapäiväisiä uutisaiheita. Oma osansa on myös pandemiatilanteella. Se on ainakin saanut ikään kuin vetäytymään omiin oloihin. Monet yhteydet on pitänyt jättää ja se rasittaa ja kuormittaa mieltä.

Siksi halusin aloittaa tämänkertaisen blogini Psalmin 46 sanoin. Jumala on todella meidän turvamme ja voimamme. Jeesus sanoi, että hän on maailman valo ja että se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.

Ajattele, kun on valo ja näkee ja ymmärtää, mitä tapahtuu, jo se tuo turvallisuutta. Onhan Jumalan sana hyvin perusteellisesti kertonut kaiken, mitä on tapahtunut ja mitä tulossa on.

Jeesus sanoo, että te olette maailman valo. Tällaisenkin ajan keskelläkö? Kyllä, juuri nyt erityisesti. Kutsuessaan Pietarin ja hänen veljensä Andreaksen, hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Myöhemmin Jeesus opetti opetuslapsia ja sanoi: ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Jos lampussa on valo, se loistaa ja luo valoaan ympärilleen. Tämä on meidän mahdollisuutemme osoittaa ympärillämme oleville ihmisille, että kaiken tämän kummallisen maailman keskellä on toivo, on turva ja tulevaisuus.

Jeesus on maailman valo ja on antanut sen valon jokaiselle, joka uskoo häneen. Tätä valoa saamme loistaa ihmisten parissa elämässämme joskus sanoin, joskus sanoitta, kuitenkin parhaiten osoittaen rakkautta toisia kohtaan.

Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että te olette maailman valo, niin samassa yhteydessä hän sanoi toisenkin asian, vieläpä ensin. ”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?” Paavalikin kehotti, että olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata.

Jo kaksi vuotta kestänyt korona-aika ja erilaiset rajoitukset ovat jättäneet jälkensä moneen asiaan. Toisaalta suomalainen sulkeutuneisuus on kaikesta huolimatta ja kaiketi vähän pakostakin avautunut. Miten monet kerrat kadulla lenkillä ollessani on vastaantulijan kanssa syntynyt pieni keskustelu, joskus vastaantulijan aloitteesta, joskus minun aloitteestani. Nuo hetket ovat olleet aina virvoittavia ja hyvää mieltä tuottavia.

Kaksi adventtia

 

Kuuntelin tv:n adventtijumalanpalvelusta, jossa pappi mainitsi saarnassaan, että oikeastaan on kaksi adventtia. Todella mielenkiintoinen ajatus ja opetus.

Mistä sana adventti tulee? Se tulee latinan kielestä: adventus Domini eli Herran saapuminen/tuleminen. Kristillisessä kalenterissa adventti tarkoittaa joulua edeltävää vajaan neljän viikon jaksoa kristillisessä kirkollisessa kalenterissa. Silloin lauletaan ensimmäisenä adventtisunnuntaina Hoosianna. Tämä adventti muistuttaa jo tapahtuneesta asiasta: Jumalan Pojan syntymisestä ihmiseksi.

Profeetat olivat ilmoittaneet jo vuosisatoja aikaisemmin, että Jumalan Poika syntyisi ihmiseksi. Marialle enkeli sanoi: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.” Enkeli ilmoitti Marialle: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.”

Israelin kansan keskellä oli heitä, jotka tiesivät Jumalan lupauksen ja uskoivat, että se toteutuu. Simeon on yksi heistä. Hänestä kerrotaan, että hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä ja että hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Hän odotti, että näkisi Herran Voidellun ennen kuolemaansa. Näin oli Pyhä Henki ilmoittanut hänelle. Hän tuli temppeliin samaan aikaan kuin Joosef ja Maria toivat Jeesus-lasta sisälle. Simeon otti lapsen syliinsä, kiitti Jumalaa, että nyt hän oli nähnyt Jumalan lupaaman pelastuksen. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” Luukas 2: 30 – 32.

Miten Simeon pystyi näkemään pienestä lapsesta, kahdeksan päivän ikäisestä, kaiken tämän? Se on ihme! Jumalan Pyhä Henki ilmoitti sen hänelle. Samoin naisprofeetta Hannallekin, joka oli myös paikalla temppelissä. Samoin myös sinulle ja minullekin Pyhä Henki ilmaisee, että Jeesus on Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi, maailmaan, jotta me saisimme periä iankaikkisen elämän.

Jeesuksella oli edessään tehtävä maan päällä. Hän opetti synagogissa ja taivasalla, hän paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki ihmisjoukkoja, koulutti opetuslapset tehtäväänsä. Hänet ristiinnaulittiin ihmisten synnin ja syntien sovitukseksi. Tämä sovitus koskee kaikkia ihmisiä, mutta on vapaaehtoista ottaa tämä armahdus vastaan. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, on sana meille jokaiselle. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus astui taivaaseen. Hän on nyt siellä, mutta ei ole meitä unohtanut.

Entä se toinen adventti, adventus Domini, siis Herran saapuminen/tuleminen. Tätähän me odotamme, Herran tulemista takaisin, Jeesuksen toista tulemista. Jeesuksen opetuslapset katselivat Öljymäellä Jeesuksen taivaaseenastumista ja silloin heille sanottiin: ”Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Jeesus oli juuri puhunut heille ja sitten välittömästi hänet otettiin ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

Tuosta hetkestä on kulunut 2000 vuotta ja elämme siis tätä toista adventtia oikeasti, emme muistellen vaan odottaen Herran tuloa.

Tästä Herran saapumisesta maan päälle, toisesta tulemisesta, muistutti pappi tv-jumalanpalveluksessa. Oli tärkeää, että hän muistutti. Helposti unohtuu kaiken keskellä. Jeesus itse kuvasi ja kertoi Ihmisen Pojan tulemisen ajoista. Yksiselitteisesti ennen ja juuri nimenomaan sen kynnyksellä on vaikeita aikoja maan päällä. Ilmestyskirja kuvaa, on sotia, tulvia, maanjäristyksiä, metsäpaloja, merien ja muiden vesien saastumista jne.. Jumalanpalveluksen pappi luki joitakin näitä aikoja kuvaavia raamatunkohtia, mutta hän ei kommentoinut niitä. Silti voimme hyvin kuulla ja ymmärtää hänen viestinsä: ”Valvokaa! Herran tulemus on lähellä.”

Paavali huudahtaa ensimmäisen Korinttilaiskirjeen loppusanoissa: ”Maran ata!” ”Herramme tulee!” Ilmestyskirjan loppusanat ovat nämä: ”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”