LUONTOKUVIA

En voi olla ihailematta ystäväni ottamia luontokuvia. Miten tarkkaan piirtyvätkään kukkien pienetkin yksityiskohdat, terälehdet, heteet ja emi. Kimmeltävät vesipisarat erottuvat kukin erikseen, ja pikkuhyönteisen juovikas puku ja läpinäkyvät siivet. Sain luvan liittää kuvat tämänkertaiseen kirjoitukseeni. Pyysin luvan, sillä kuvat antavat ajatuksia.

 

Ensinnäkin on tosi hyvä kamera, että tällaisia kuvia saa aikaan. Värit, tarkkuus, kaikki ovat kohdallaan. Tekniikka on toista kuin ennen vanhaan laatikkokamerassa mustavalkoisten paperikuvien aikaan. Ennenkin olen maininnut teknologian valtavasta ja nopeasta kehityksestä.

Näitä kuvia ei tarvitse manipuloida, vaikka tekniikka antaisi siihen mahdollisuuden. Toki kameroita voidaan aina vaan paremmiksi kehittää, mutta kuvien kohteet itsessään ovat täydellisiä luomuksia. Kuka koskaan olisi voinut tehdä esimerkiksi niin monimuotoista ja kaunista kukka- tai hyönteislajistoa kuin Jumala teki luodessaan kasvit, eläimet ja kaiken. Ihmisen mielikuvitus ei olisi riittänyt. Jumala loi myös ihmisen, puhalsi häneen elämän hengen ja ihmisestä tuli elävä sielu.  

 

Sellainen puute hyvässäkin kamerassa on, että se ei välitä kukkien tuoksua. Ei kuulu kimalaisen pörräys tai tuulen humina puissa, paitsi tietysti video-otoksessa, mutta ei valokuvassa. Ihan sama kuin voit soittaa pienellä kännykällä vaikka toiselta puolelta maailmaa ystävällesi ja kuulet hänen äänensä, mutta et voi kokea hänen läheisyyttään, lämpöään ja tuoksuaan.

 

Ehdottomasti upeinta on katsella kukkia, kuunnella lintujen ja muun luonnon ääniä elävän luonnon keskellä. Siis saada oma kosketus siihen, mitä ympärillä on tuoksuineen päivineen.

 

Jeesus kehotti katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Taivaan lintuja siksi, että muistaisimme Jumalan pitävän meistä huolen, ravinnosta ja muista tarpeista silloinkin, kun talouskriisit uhkaavat. Jumala ruokkii taivaan linnutkin, eikö sinua, joka olet paljon kallisarvoisempi kuin ne. Kedon kukkia Jeesus kehotti katsomaan siksi, kun ne ovat niin kauniisti puettuja, niin kauniin näköisiä, että ei edes kuningas Salomon loisto vedä vertoja. Kedon kukat eivät kehrää eivätkä työtä tee pukeakseen itsensä. Jumala antaa niille kasvun ja kauneuden.

 

Jeesus antoi tällaisia ajatuksia muistuttaakseen meitä ihmisiä siitä, mikä on tärkeintä. ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” (Matt. 6: 25) Jotta voisi sanoa, mikä on tärkeämpää tai tärkeintä, täytyy olla vertailukohdat. Jeesus toteaa sen näin: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6: 33)

 

Miten ihanaa onkaan olla kauniin luonnon keskellä. Vielä ihanampaa on tavata ystäviä ja kokea heidät lähellään, eikä vain kuulla ääntä puhelimessa. Monet odottavat läheisiään ja ystäviään luokseen käymään. Ihaninta on olla Jumalan yhteydessä, kokea Hänessä turva ja anteeksiantamus, Hänen läheisyytensä, Hänen rakkautensa.

 
Jumalan yhteyteen voi todellakin tulla. Ei häntä voi silmin nähdä, mutta sydämessään voi kokea yhteyden, henkemme kautta voimme olla yhteydessä iankaikkiseen Jumalaan jo nyt. Jeesus on valmistanut tien Jumalan yhteyteen. Ja siinä on todistetta itse kullekin, kun Jeesus sanoo antavansa rauhan sydämeen, ja juuri sen voit kokea. Se on sellainen rauha, jota maailma ei voi antaa. Se on rauhaa, kun syyllisyys ja synti on puhdistettu pois. Jeesus antaa uskon ja luottamuksen tulevaisuuteen.