Miksi Kristus antoi tällaisia
armolahjoja ja tehtäviä? Paavali jatkaa näin. ”Tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen
ruumiin rakentamiseen.” Ja jatkaa sitten seuraavissa jakeissa vielä
tarkentaen ja kuvaten, mikä on työn ja rakentamisen päämäärä.
”…että me kaikin tavoin kasvaisimme
häneen, joka on pää, Kristus...”
Tämä on rukoustemme, sanan tutkimisen,
seurakuntayhteyden todellinen tavoite, kasvaa Kristukseen. Kasvaa Kristuksen
tuntemisessa, mutta myös kasvaa sillä tavalla Kristukseen, ettei mikään meitä
horjuta eikä vie mielenrauhaamme, tulisi eteemme mitä tahansa.
Kun puhutaan Kristuksen ruumiista,
sillä tarkoitetaan seurakuntaa. Tähän Efesolaiskirjeen kohtaan sisältyy myös
tämä ihana ajatus, että Hänessä, Kristuksessa, koko ruumis, siis seurakunta, on
yhteen liitettynä ja pysyy koossa jokaisen jänteensä avulla ja kasvaa ja
rakentuu rakkaudessa. Vielä selvemmin kuvaa Room. 12: 5 ”Vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse
kukin olemme toistemme jäseniä.”
Olemme toistemme jäseniä. Ajatelkaa,
mikä kuva tämä on seurakunnasta. Toisaalta tämä viimeksi mainittu seikka on
aika haastava asia. ’Toinen toisemme jäseniä’. Ehkä jänteet joskus nitisevät
liitoksissaan. Olemme yhtä ruumista, se velvoittaa.
”…puhukaa totta toisillenne…” Ef.4:25,
”…ei
herroina halliten…” 1
Piet. 5: 3,
”…jos
yksi jäsen kärsii…” 1
Kor. 12: 26,
”…kehottakaa
toisianne ja rakentakaa toinen toistanne…” 1 Tess. 5: 11, jne.
Heti nousee monia Raamatun sanoja
mieleen.
Mahdoton tehtävä, ellei Herra Jeesus
olisi perusta ja pää ja ellei Pyhä Henki olisi tehnyt meitä eläviksi ja
liittänyt Kristuksen ruumiiseen.
Toivomme ja vahvuutemme on siinä, että
syömme samaa hengellistä ruokaa ja juomme kaikki samaa hengellistä juomaa, niin
kuin tekivät Israelin isät autiomaavaelluksella. ”Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se
kallio oli Kristus” 1 Kor 10: 4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti