Sana elää

 

Saksan matkallani kävin myös Herrnhutissa, se on pieni kaupunki Saksassa lähellä Tšekin rajaa. Monille tuttu Päivän Tunnussana kirjanen on saanut syntynsä siellä. Vielä tänäänkin tuota monien käyttämää pientä kirjasta toimitetaan siellä.

Päivän Tunnussana painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1731. Kreivi Zinzendorf otti mailleen Herrnhutiin pakolaisia, joita oli vainottu uskonsa tähden. Syntyi Veljesseurakunta ja liike kutsui itseään herrnhutilaisiksi. Herrnhut tarkoittaa ”Herran varjeluksen alla”. Löytyi turvapaikka ja Päivän Tunnussanaa toimitetaan edelleen aina jokaiselle vuodelle uusi.

Äitini tapasi lukea Päivän Tunnussanaa etenkin elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä. Hänen jäämistöstään on tallessa yhteensä 24 Päivän Tunnussanaa eri vuosilta. 80- ja 90- luvulta on jokaiselta vuodelta kirja. Vuoden 1998 kirja on kannesta niin kulunut, että teksti on melkein tyystin kulunut pois. Kirja näyttää hyvin luetulta. Uskon, että Raamatun sana lohdutti ja rohkaisi äitiäni suuresti. Äiti nukkui pois seuraavan vuoden alussa.

Äitini oli säilyttänyt tallessa myös vuoden 1944 Päivän Tunnussanan. Tämä puhuttelee minua. Tuona vuonna äitini ja isäni menettivät ainoan lapsensa pienen kaksivuotiaan poikansa.

Päivän Tunnussana- kirjasta julkaistaan yli 50 kielellä. Jumalan sana, Raamattu, antaa ravinnon uskonelämällemme. Sana myös synnyttää uskon, kun Pyhä Henki tekee sen eläväksi sydämessämme. Moni hengellisesti sokea on saanut näkönsä sanan kautta. Jumalan sana synnyttää uskon Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme, ja antaa uuden elämän.

Entä jos meillä ei olisi Raamattua tai sitä ei olisi käännetty suomenkielelle. On valtavasti kieliä, joille Raamattua ei vielä ole käännetty, ja on maita, joissa Raamattu on kielletty kirja ja se riistetään pois uskovilta.

Mikael Agricola suomensi Uuden testamentin ja vanhasta osia 1500-luvulla. Myöhemmin 1600-luvulla saatiin koko Raamattu suomeksi. Wycliffe Raamatunkääntäjien järjestön mukaan maailmassa on yli 7000 eri kieltä. Vajaalle 3000 kielelle on käännetty koko Raamattu tai osia Raamatusta. Rukouskalenterista näen, miten uutterasti suomalaisetkin raamatunkääntäjät tekevät työtä aivan outojen kielten parissa. Se ei välttämättä aina ole helppoa. Rukoillaan raamatunkääntäjien puolesta.

On sitten sellainenkin ongelma, että on kansoja, joissa suuri osa väestöä on lukutaidotonta. Digitaaliset toistolaitteet ovat avanneet ratkaisun tähän. Yksi laite julistaa koko kylälle Raamatun sanomaa. Aurinko antaa energian laitteelle. Lukutaitoprojektit ja lasten koulumahdollisuudet ovat tärkeitä muistettavia.

Lopuksi eräs asia. Uskonsa tähden vainottuja kristittyjä on eri puolilla maailmaa paljon. Rukoillaan heidän puolestaan. Rukoillaan niiden seurakuntien puolesta, jotka elävät vaikeissa oloissa.

Meillä Suomessa on tänä päivänä mahdollisuus lukea Raamattua, julistaa Jumalan sanaa. Olisipa meillä rohkeutta palvella uskovina Herraa niin kuin Hän haluaa. Rukoillaan, että pitäisimme rohkeasti esillä Jumalan Sanaa.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Ps. 119: 105. Tämä on hyvin konkreettisesti puhuva sana. Pimeällä polulla voi kompastua kiviin, puiden juurakkoihin ja ties mihin, mutta hyvä lamppu auttaa näkemään vaaranpaikat, ja osaa kiertää ne tai nostaa jalkansa esteen yli. Tämä maailmanaika on pimeä, ja tarkoitan kaikenlaista pahuutta, mitä ympärillämme on. Siihen pimeyteen ei taskulamppu auta, mutta Jumalan sana neuvoo ja opastaa ja varjelee. Sieltä kannattaa ottaa valo elämän tielle ja valintoihin.

Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.”  Joh. 8: 12.

”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2. Kor. 4: 5, 6.

 

Omatunto

 

Nykyään aika usein kuulee sanan ”kiistän” vastauksena syytöksiin eritasoisista rikkeistä. Laissa ja taloudessa sanotaan olevan harmaata aluetta, on eri tulkintoja siitä, miten voi toimia. Tai ohjeet ovat liian epämääräisiä. Valeuutiset kiertävät medioissa. Faktojen tarkistus on joskus aika hankalaa. Mihin voi uskoa, mikä on totta, mikä ei.

Elämässä ei aina kaikki mene niin kuin toivoisi ja haluaisi. Sosiaalinen paine on valtava, etenkin ns. julkkiksilla. Kyllä kai jossain määrin meillä tavallisillakin ihmisillä. Haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan ulospäin. Sen kuvan taakse saattaa joskus kätkeytyä paljon muutakin. Joskus kaiken kantaminen ja sisällään pitäminen käy tosi raskaaksi.

Näillä ajatuksilla pääsen siihen asiaan, josta tällä kertaa haluan jonkun ajatuksen jakaa. Kolme sanaa: syyllisyys, kiistän, tunnustan. Pohditaan niitä hetki.

Ehkäpä jokainen meistä on joskus loukannut sanoillaan toista ihmistä. Olenko valmis pyytämään anteeksi? Entä antamaan anteeksi? Esimerkkejä syyllisyyden tuottavista asioista löytyisi vaikka kuinka, mutta mieluummin haluan puhua siitä, mitä sana ”tunnustan” tuo tullessaan.

Sananlaskujen kirjassa sanotaan, ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” Rauha sydämessä on kultaakin kalliimpi.

Daavid oli hyvä kuningas, hän oli Jumalan valitsema, hän tahtoi palvella Herraa uskollisesti. Hänenkin elämässä tuli hetkiä, jolloin hän lankesi. Psalmi 32 kuvaa hyvin Daavidin tunnelmia lankeemuksen jälkeen. ”Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä.” ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni.” ”Sanoin: Minä tunnustan. Sinä annoit anteeksi.”

Öin ja päivin oli paha olla, kunnes sai pois tunnoltaan ja anteeksiantamuksen. Oli varmasti ollut kauhea hetki, kun profeetta Naatan oli tullut Daavidin luokse ja sanonut: ”Sinä olet se mies.” Tulinen syyllisyys iski. Oli ihana päästä siitä vapaaksi Jumalan armon kautta.

Hyvä omatunto, rauha Jumalan kanssa, rauha sydämessä ovat kultaakin kalliimpia.

Niin, omatuntokin voi niin sanotusti venyä. Moraalikäsitykset vaihtelevat, mistä se omatunto saa ohjeensa, mittapuunsa. Omatunto on tietoisuutta omista teoista ja sen tulisi arvioida henkilökohtainen vastuu teoista. Omatunto voi olla heikko eli siltä puuttuu oikeaa tietoa. Syntiinlankeemuksessa ihmisen yhteys Jumalaan katkesi. Jeesuksessa Kristuksessa yhteys solmitaan uudelleen. Jumalan sanan totuus on se mittapuu, jonka mukaan omatunto tulee virittää. Ilman Jumalan sanan ohjausta omatunto etsii norminsa ja käsityksensä muista lähteistä ja on vaarassa tehdä suuria virheitä.

Suomen perustuslain mukaan uskonnon ja omantunnon vapaus kuuluu jokaiselle. ”Jokaisella ihmisellä on oikeus ajatuksenvapauteen, omantunnonvapauteen ja uskonnonvapauteen.” ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.” (lähde Laki 24.fi)

Siispä on oikeus ilmaista myös omantuntonsa mukainen käsitys abortista, eutanasiasta, samaa sukupuolta olevien välisestä avioliitosta. Kiitos Jumalalle, että on niitä ihmisiä, jotka rohkenevat julkisesti ilmaista käsityksensä näistä asioista. Rukoillaan heidän puolestaan ja siunataan heitä.

Paavali oli rohkea mies, aluksi hän taisteli Jumalaa vastaan, mutta lopulta Jumala voitti ja Paavalista tuli mies, joka väsymättä julisti evankeliumia. Hän saattoi sanoa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.” 2 Tim. 4: 7, 8

 

 

taivas vai Taivas

 

taivas vai Taivas

Vuosia sitten vierailin ystäväni kanssa jälleen kerran Retretin kesänäyttelyssä. Astuimme sisään luolastossa osastoon, jonka ovella luki ”taivas”. Sisällä pimeässä kolkossa luolassa oli valoteos himmeine vaihtuvine valokuvioineen ja ilmoille puhkuvine savutehosteineen. Ulos tullessamme ystäväni totesi tyynesti: ”Ei tainnut vastata mielikuvaasi taivaasta.”

Mitä taivaassa on? Sauna, hevosia, kauniita trooppisia kukkia, kultakadut vai mitä siellä on vastassa? Se on vaikea kysymys, sillä sitä ei oikein voi arvioida sen perusteella, mikä meidän mielestämme tuntuisi tekevän taivaan. Mielihyvä ja monet asiat saavutetaan niin eri tavoin ja ’taivaallinen olo’ sen myötä. Täällä meille taivaan tekevät monesti ihan aineelliset asiat, nautinnot jne..

Kyllähän Raamattu kuvaa sitä Taivasta (taivas isolla T:llä), josta nyt nimenomaan haluan kirjoittaa. Luulen kuitenkin, että Raamatunkin kuvauksen perusteella, meidän on vaikea sittenkin kuvitella sitä fyysistä ympäristöä, mikä siellä on. Näin siksi, että se on niin erilainen kuin mitä ikinä olemme nähneet.

Sen voi varmuudella sanoa, että Taivas on Jumalan asuinpaikka. Tunnelmastakin on varmaa tietoa: ”Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21: 4)

Minusta tämä on oleellisinta, että Taivas on Jumalan asuinpaikka. Ja se, että Jumala ei halua asua siellä yksin. Onhan siellä enkeleitä, mutta Jumala on halunnut tehdä sen myös asuinpaikaksi ihmisille, ihmisille sitten kuoleman jälkeen.

Rohkenisitko, hyvä lukijani - näin Pyhäinpäivän aikoihin - hetkeksi pysähtyä miettimään sitä, oletko sinä jo löytänyt sen tien pään, joka vie tuonne Jumalan Taivaaseen. Sinne perille on saapunut jo moni ennen meitä. Tie alkaa jo täällä ja se tie ei ole salainen. Jeesus nimittäin sanoi itse: ”Tien sinne te tiedätte.” Hän oli sen opettanut ja neuvonut sanoen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh 14: 6) ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh 11: 24, 25)

Henkilökohtaisia kirjeitä

Yli kymmenen vuotta sitten, vuonna 2005, sain eteeni ison pahvilaatikollisen kirjeitä. Pääosin niiden perusteella oli tarkoitus kirjoittaa elämäkertakirja kirjeiden lähettäjästä. Kirja valmistui ja julkaistiin vuonna 2006. Kirjoitustyön aikoina syntyi tämä pieni kirjoitus, jonka tahdon nyt laittaa blogitekstiksi.

Henkilökohtaisia kirjeitä

Suomessa vallitsee kirjesalaisuus. Henkilökohtaisia kirjeitä ei toinen saa luvatta lukea. Siksi olen hyvin suurella ihmetyksellä ja kunnioituksella viime kuukausina tehnyt tehtävääni, joka minulle annettiin. Olen lukenut satoja henkilökohtaisia kirjeitä, joita kotkalainen lähetyssaarnaaja kirjoitti läheisilleen.

Kirjeiden kautta on eteeni avautunut kirjoittajan koko elämäntarina, ei ainoastaan siihen sisältyneet tapahtumat, vaan myös kirjoittajan tunteet ja sisäiset kokemukset kipeine kuin myös iloisine vaiheineen, siis koko hänen persoonansa. Olen kokenut kulkevani alueilla, joilla on liikuttava aroin askelin. Koen käsittämättömän suurena sen luottamuksen, jota toinen on osoittanut minua kohtaan antaessaan minun nähdä sisimpäänsä ja tutkia sitä ja luvatessaan minun kirjoittaa elämästään. En varmasti itse enää ole ihan samanlainen kuin ennen tätä tehtävää. Minäkin olen joutunut sisäiseen prosessiin, mikä muuttaa minua.

Raamatussa on paljon kirjeitä. Oletko lukenut? Paavali ja Pietari esimerkiksi kirjoittivat niitä. Ne ovat myös henkilökohtaisia kirjeitä, sinullekin. ”Paavali … Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle … ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.”

Saatat ehkä sanoa, että en ole lukenut, kun ei niitä oikein ymmärrä. Tuossa ymmärtämisen vaikeudessa on vähän perääkin. Ei ymmärtäminen silti vaadi teologisia opintoja, sillä kirjeiden kirjoittamisen inspiroija, Pyhä Henki, avaa Raamatun sanan. Pyhä Henki avaa. Se ei ole ongelma. Paljon vaikeampi on ojentautua sanan mukaan.

Luulo ei ole tiedon väärti sanotaan. Sama pätee siihen, mitä Raamattuun todella on kirjoitettu. Kannattaa vaivan lukea eikä jäädä vain arvelemaan. Raamatun kirjeiden kautta avautuu eteemme niiden todellisen kirjoittajan, Jumalan, koko persoona, niin Hänen tunteensa kuin ajatuksensa ja tahtonsakin. Avautuu jopa kuva meistä itsestämme. Kuvasi Jumalasta ja itsestäsi saattaa muuttua, eikä se voi olla vaikuttamatta muutosta myös sinussa.

 

On käsittämättömän suuri luottamuksen osoitus Jumalalta, että Hän kertoo itsestään ja paljastaa omat ajatuksensa ja suunnitelmansa. Luulo vaihtuu tietoon. Esimerkiksi kun itse olin vastaanottanut iankaikkisen elämän lahjana - sekin oli selvinnyt sen kautta, mitä Raamattu Jumalasta kertoo - niin sen jälkeen ääneen ihmettelin: ”Kummallista! Kun luen Raamattua, se ei enää tuomitse ja syytä minua.” Se oli aito kokemus, ja sen jälkeen on Raamatun lukeminen ollut mieluisaa ja suorastaan elintärkeää tällä matkallani Isän kotiin Taivaaseen.

 

 

ODOTETTAVISSA SUURIA UUTISIA

Huomasin mielenkiintoisen seikan tehdessäni yhteenvetoa Israel-tilaisuuksista, joissa olen puhunut viimeisten kahden vuoden aikana. Puheitteni aiheina ovat pääasiassa olleet Israelin ennallistaminen ja Jeesuksen paluu. Mietin, miksi juuri nämä aiheet olivat nyt tulleet polttaviksi aiheiksi. Jeesuksen paluusta puhuminenkin on yleisesti ottaen ollut niin sanotusti tauolla. Mutta nyt on aika puhua.

Tiedotusvälineet pitävät meidät hyvin ajan tasalla sodista, pakolaisista, terroriteoista, Brexitistä, vallankaappausyrityksistä, raiskauksista jne. Liiankin hyvin, muusta kun ei oikein puhutakaan. Nuo luetellut asiat ovat pelottavia, ahdistavia, surua ja tuskaa tuottavia.

Ovatko nämä uutiset ajan merkkejä? Niin uskaltaisin sanoa. Tulevankin voi tietää. Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Jumala ei ole jättänyt ihmistä oman onnensa ja ymmärryksensä varaan.

Uutisista voi ymmärtää, että sittenkin kaiken keskipiste on Lähi-Itä ja viimekädessä Israel ja Jerusalem. Raamattua lukevana ymmärtää, että asian syvin olemus on kuitenkin hengellinen.

Sillä tavalla Jumalan suunnitelma Israelin kohdalla on jo toteutunut, että Jumala on lupauksensa mukaan koonnut kansaansa hajotuksesta. Hajotuskin oli Jumalan ennalta ilmoittama, 3 Moos. 26: 33. Yhtä varmasti Jumala on luvannut koota kansansa jälleen. Israel sai oman maan 1948. Muuttoliike maahan jatkuu eri puolilta maailmaa. Kansa palaa kotiin.

Israelin ennallistamisessa tarkoitan nyt erityisesti Israelin hengellistä heräämistä. Ja Jeesuksen paluuhan kytkeytyy juuri tähän asiaan. Hän saapuu, kun Hänen oma kansansa sanoo: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Tämä on edessäpäin.

Sakarjan kirjan luku 12 tuo esiin kansojen suhteen Jerusalemiin. Luku tuo esille Jerusalemia vastaan hyökkäävien kansojen häviön ja sen, miten Jerusalemin asukkaiden ja Daavidin suvun päälle vuodatetaan armon ja rukouksen henki. Nämä tulevat tapahtumaan hyvin samoihin aikoihin. Daavidin suku katsoo häneen, jonka he ovat lävistäneet, he ymmärtävät, kuka on heidän Messiaansa. Se on hengellinen uudistus. Tämä Raamatun luku sopisi hyvin nykyisiin ajankohtaisohjelmiin.

Israelinkin kohdalla hengellinen uudistus merkitsee sitä, että Jumala antaa uuden sydämen, antaa synnit anteeksi, laittaa henkensä heidän sydämiinsä ja he tuntevat Jumalan. Jumala on luvannut tehdä Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, Jer. 31: 31.

”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Kyllä nykyiset tapahtumat maailmassa kertovat, että nuo päivät ovat lähellä. Aikoja ja hetkiä emme voi sanoa emmekä edes tietää. Ajat ja hetket on Isä oman valtansa nojalla asettanut. Silti Raamattu kehottaa meitä seuraamaan ajan merkkejä ja valvomaan, ettei kaikki tulisi yllätyksenä.

Seurakunnan ylösotto on toinen asia, mikä tulee pitää mielessä. ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”, totesi Paavali kirjoittaessaan tästä asiasta, 1 Tess. 4: 18.

Miksi rukoilisin - kuuleeko Jumala

Milloin viimeksi luit Raamattua? Entä milloin viimeksi rukoilit? Arvelen, että ensimmäiseen kysymykseen aika monien olisi vastattava, että tosi kauan sitten. Mutta jälkimmäiseen on helpompi vastata, sillä elämässä tulee tilanteita, joissa kokee tarvitsevansa apua. Silloin tuntuu luonnolliselta, että lähettää rukouksen Jumalalle. Se on jollakin tavalla helppoakin ja tapahtuu melkein huomaamatta. Se voi olla pelkkä huokaus. Auta hyvä Jumala. Hätätilanne on erityisen otollinen avunpyynnön hetki.

Rukouksen voima ja teho eivät ole siinä, miten taitavasti osaan selittää tilanteeni Jumalalle tai siinä, miten hyvin osaan taivutella Jumalan auttamaan minua. Rukouksen voima ja teho on siinä, että Jumala itse haluaa auttaa ja kykenee auttamaan ihmistä.

”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Psalmi 50: 15.

Tunnetusti syntinen nainen tuli kutsumatta fariseus Simonin kotiin, johon Jeesus oli kutsuttu aterialle. Nainen asettui Jeesuksen taakse hänen jalkojensa juureen, itki ja kasteli kyynelillään Jeesuksen jalat, kuivasi ne ja voiteli hajuvoiteella. Jeesus näki naisen sydämen asenteen. Sanoitta Jeesus ymmärsi naisen sisäisen hädän ja tuskan. Jeesus sanoi naiselle, ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” Luukas 7: 48, 50.

Jeesus opetti synagogassa, ja siellä oli myös eräs nainen, joka oli 18 vuotta ollut heikkouden hengen sitoma, hän ei kyennyt oikaisemaan itseään. Kun Jeesus näki naisen, hän sanoi heti, ”nainen sinä olet päässyt heikkoudestasi”. Nainen kykeni välittömästi oikaisemaan itsensä ja ylisti Jumalaa. Tämä kaikki tapahtui ilman, että nainen itse olisi pyytänyt Jeesukselta tätä, ainakaan ääneen. Varmasti kyllä toivoi hartaasti. Luukas 13: 10- 13.

Tämä tapaus osoittaa, että Jeesuksella on halu auttaa ihmistä. Rukoustemme tarkoitus ei ole taivutella häntä hyväksymään meitä. Hän on jo hyväksynyt, on rakastanut ja rakastaa niin paljon, että hän antoi henkensä edestämme. Siksi hän voi meitä auttaa, päästää sisäisistä siteistämme, päästää synnin sitomat vapaiksi, parantaa sairaita. Tämän kaiken Jeesus sanoo toteutuvan hänessä sen sanan mukaan, mitä hän itse luki Nasaretin synagogassa.

Se sana on Raamatussa kohdassa Luukas 4: 18- 21 ja kuuluu näin "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Johanneksen ensimmäinen kirje 4: 10.

Rukous on sallittua ja Raamatun lukeminen hyvä ja hyödyllinen asia. Vuodesta 2014 on jäljellä enää muutama tunti, sitten siirrymme uuteen vuoteen 2015.

Toivotan sinulle Jumalan siunaamaa uutta vuotta 2015.

SUKU ON TÄRKEÄ

Ensimmäisenä adventtina kirkoissa lauletaan ”Hoosianna, Daavidin Poika,…” Tuttu laulu kaikille. Myös Ruotsissa niin, että tuttavani pieni poika ihmetteli, että miksi siitä ”Davidssonista” lauletaan.

Itse asiassa nimitys Daavidin Poika pitää sisällään erittäin tärkeän asian. Näin joulun aikaan on hyvä palata siihen, mitä enkeli Gabriel tarkkaan ottaen ilmoitti nuorelle Marialle Nasaretissa. Gabriel sanoi Marialle, että Maria synnyttää pojan ja nimeksi on annettava Jeesus. Lisäksi Gabriel ilmoitti pojasta, että Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Siis Poika on kuninkaallista sukua. Luukas 1.

Kuningas Daavid hallitsi Israelia neljäkymmentä vuotta ensin Hebronissa seitsemän vuotta ja sitten Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta. Hänen hallitusaikanaan oli ollut sotia, valtakunta oli laajentunut ja lopulta ”Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisista”. Silloin Daavid halusi rakentaa asumuksen Jumalan liitonarkulle, joka siihen aikaan oli vielä kankaisen majan suojassa. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies ja palveli Jumalaa koko sydämestään.

Jumala oli valinnut Daavidin, Iisain pojan, Israelin kuninkaaksi. Valinnassa ei ollut kysymys siitä, että vain neljäksikymmeneksi vuodeksi, vaan Jumala oli toteuttamassa ja viemässä eteenpäin paljon suurempaa suunnitelmaa. Tämä suunnitelma alkoi Aabrahamista, jatkui Isakin ja Jaakobin kautta Israelin kansaan ja siitä Jumalan suunnitelman päämäärään, siihen, että Hän lähettäisi Pelastajan, Messiaan. Hän itse oli ottanut vastuun ihmiskunnan pelastamisesta, ihmiskunnan, mikä oli langennut syntiin ja joutunut eroon Jumalasta, Luojastaan. Tämän Messiaan syntymisen enkeli Gabriel ilmoitti Marialle.

Oli oltava selvät tiedot siitä, mistä tunnistaa oikean Messiaan. Kuka hän on, mistä suvusta hän syntyy, missä hän syntyy, millainen hän on. Kaiken tämän Jumala oli ilmoittanut profeettojensa kautta, että Hänen kansansa varmasti tunnistaisi, kun tulisi se hetki, jolloin Messias syntyy.

Yksi varmin ja tunnetuin tieto Israelin kansan keskellä, siis Kirjoituksissa annettuna, on tieto Messiaan sukujuurista. Hän on Daavidin sukua. Kun kuningas Daavid olisi silloin noin vuoden 1000 eKr. tienoilla halunnut rakentaa Jumalan arkulle temppelin, niin Jumala sanoi hänelle, ”Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? … Herra ilmoittaa sinulle, että hän itse rakentaa sinulle huoneen … minä nostan seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on lähtöisin sinun ruumiistasi, ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Minä vahvistan hänen kuninkaallisen istuimensa ikuisiksi ajoiksi.” 2. Samuelin kirja 7: 5- 13

”Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät aina minun edessäni, ja sinun valtaistuimesi on oleva ikuisesti luja.” 2. Samuelin kirja 7: 16

Kaikki tiesivät, että Messias syntyy Daavidin suvusta. Nasaretissa asuvan Marian ja Joosefin oli matkustettava Betlehemiin Daavidin kaupunkiin. Sattui siihen aikaan verollepano ja jokaisen piti mennä oman sukunsa kaupunkiin hoitamaan asia. Niinpä enkelit saattoivat ilmoittaa paimenille, ”Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.” Jumalan lupaukset toteutuvat kirjaimellisesti.

Kirjoitukset toteutuivat syntymäpaikankin suhteen, sillä profeetta Miika ennusti noin 700 vuotta ennen tapahtumaa näin. ”Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen Juudan sukujen joukossa, sinusta tulee minulle hän, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa.” Miika 5: 1

”Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, totisesti, minä en valehtele Daavidille! Hänen siemenensä pysyy ikuisesti ja hänen valtaistuimensa niin kuin aurinko minun edessäni. Se pysyy lujana iäti kuin kuu, uskollinen todistaja taivaalla.” Psalmi 89: 36- 38

Tämä Messias, Marian poika, joka syntyi näin, ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi”, tämä Messias, samalla kertaa tosi ihminen ja tosi Jumala, on sovittanut meidän syntimme ristinkuolemassaan. Sitä varten Jumala Hänet lähetti. Tämä on joulun sanoma edelleen ja vastaanottamisen arvoinen. Myös sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra!

Tämä Messias, jolle on vahvistettu kuninkuus ikuisiksi ajoiksi, on palaava Kuninkaana. Hän on Rauhanruhtinas. ”Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan.” Jesaja 9: 6

 

KRISTUS ON PÄÄ

Paavali muistuttaa Efesolaiskirjeessä ”Hän, Kristus, antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi”. Ef. 4: 11- 16.
 

Miksi Kristus antoi tällaisia armolahjoja ja tehtäviä? Paavali jatkaa näin. ”Tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Ja jatkaa sitten seuraavissa jakeissa vielä tarkentaen ja kuvaten, mikä on työn ja rakentamisen päämäärä.

”…että me kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus...”

Tämä on rukoustemme, sanan tutkimisen, seurakuntayhteyden todellinen tavoite, kasvaa Kristukseen. Kasvaa Kristuksen tuntemisessa, mutta myös kasvaa sillä tavalla Kristukseen, ettei mikään meitä horjuta eikä vie mielenrauhaamme, tulisi eteemme mitä tahansa.

Kun puhutaan Kristuksen ruumiista, sillä tarkoitetaan seurakuntaa. Tähän Efesolaiskirjeen kohtaan sisältyy myös tämä ihana ajatus, että Hänessä, Kristuksessa, koko ruumis, siis seurakunta, on yhteen liitettynä ja pysyy koossa jokaisen jänteensä avulla ja kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. Vielä selvemmin kuvaa Room. 12: 5 ”Vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä.”

Olemme toistemme jäseniä. Ajatelkaa, mikä kuva tämä on seurakunnasta. Toisaalta tämä viimeksi mainittu seikka on aika haastava asia. ’Toinen toisemme jäseniä’. Ehkä jänteet joskus nitisevät liitoksissaan. Olemme yhtä ruumista, se velvoittaa.

”…puhukaa totta toisillenne…” Ef.4:25,

”…ei herroina halliten…” 1 Piet. 5: 3,

”…jos yksi jäsen kärsii…” 1 Kor. 12: 26,

”…kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne…” 1 Tess. 5: 11, jne.

Heti nousee monia Raamatun sanoja mieleen.

Mahdoton tehtävä, ellei Herra Jeesus olisi perusta ja pää ja ellei Pyhä Henki olisi tehnyt meitä eläviksi ja liittänyt Kristuksen ruumiiseen.

Toivomme ja vahvuutemme on siinä, että syömme samaa hengellistä ruokaa ja juomme kaikki samaa hengellistä juomaa, niin kuin tekivät Israelin isät autiomaavaelluksella. ”Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio oli Kristus” 1 Kor 10: 4.

Jeesus syntyi Israelin keskellä

 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”

Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan, mutta ihmisillä ei ole toisiaan kohtaan. Sodat, kärsimys, köyhyys jne. kertovat ihmisen haluttomuudesta ottaa vastaan Jumalan osoittama hyvä tahto.

Israelin naapurissa Syyriassa on meneillään ankara ja repivä sisällissota. Rauhatonta on muissakin kyseisen seudun maissa. Israelin ja Palestiinan kysymys on vaikea. Tämä viimeksi mainittu herättää erityisiä intohimoja kautta maailman.

Äänenpainot nousevat Suomessakin Israelia vastaan. Siksi haluan minäkin sanoa jotakin tästä asiasta.

Jumalan hyvän tahdon osoitus on se, että hän valitsi Aabrahamin sanoen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." 1 Moos. 12: 1- 3.



Toisen Temppelin aikainen Länsimuuri 2500 vuoden takaa

Jumala valitsi Israelin, ei vain Israelia varten, vaan koko maailmaa varten. Israelin kautta Jumala ilmoitti itsensä maailmalle ja saimme Kirjoitukset, Raamatun sanan. Israelin kautta meille syntyi Vapahtajaksi Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Sana ”sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” toteutui.

Israelin maa on Jumalan maa ja hän on antanut sen Aabrahamin jälkeläisille. ”Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.” 1 Moos. 17: 7, 8.

Kyllä Jumala lupasi siunata myös Ismaelia ja tämän jälkeläisiä, mutta sanatarkasti näin: ”Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä… Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa…” 1 Moos.17: 20, 21. ”Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.” 1 Moos. 17: 19.

 

Se, että Israel joutui häädetyksi pois omasta maastaan ja hajotetuksi muiden kansojen sekaan, ei ollut mitenkään odottamaton asia. Jo Mooses sen ilmoitti ennen kuin Luvattua Maata edes oli saavutettu. Ja Mooseksen jälkeen monet profeetat eri aikoina ilmoittivat saman asian tapahtuvan. Israelin sydämen tila ja katkennut suhde Jumalaansa olisi syynä tähän.



Katunäkymä Jerusalemissa

Mutta Jumala ei ole hyljännyt kansaansa Israelia, vaan on luvannut käänteen koittavan ja Israelin saavan uuden sydämen. Useat profeetat ovat tämänkin ilmoittaneet yhtäpitävästi eri aikoina. Esimerkiksi Hesekiel 11: 16- 20. ”Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” (Katso myös 5 Moos. 30: 1- 6, Jer. 32: 36- 44, Hes. 36: 24- 28)



Juutalaisvastaisia puheita ja toimia on ollut kautta maailman sivun. Vainoa, eristämistä, holokausti. Milloin mistäkin asiasta heitä on syytetty ja syytetään. On muistettava, että totuus ei aina ole se, mitä lehdissä kirjoitetaan. Liian usein jätetään sanomatta oikeita asioita tai vääristellään tosiasioita tai sanotaan suoranaisia valheita. On huolestuttavaa, että juutalaisvastaiset puheet yltyvät, kauan eläneet valheet heistä herätetään henkiin, ja unohdetaan holokaustin paljastumisen jälkeen annetut lupaukset: Ei koskaan enää tätä. Unohdetaan se, että kansakunnat yhdessä silloin sopivat juutalaisten omaksi kotimaaksi Israelin.



Antakoon Jumala meille sen armon, että näemme hänen silmäteränsä Israelin oikeassa valossa, emmekä nosta kättämme Israelia vastaan, emme yksilöinä emmekä kansana.

Vapaus uskoa

Joitakin aikoja sitten sain melkoisen lukukokemuksen lukiessani Helsingin Sanomista artikkelia, joka kertoi pohjoiskorealaisista maastaan paenneista ihmisistä. Vuosien mittaan on kyseisestä maasta tihkunut tietoja ja nyt ne, jotka ovat sieltä paenneet kertovat enemmän. Ruuan puute, vankileirit, diktaattorin henkilöpalvonta ovat tunnusomaisia tietoja. Lukemani artikkeli paljasti myös sen, mikä kyllä aiemminkin on ollut tiedossa, että maan kansalaisia pidetään kaiken lisäksi vääristyneessä lumemaailmassa – kuplassa, joka on luotu diktatuuria varten.

Tuonkaltaisessa maassa ei ole edes ajatuksen vapautta saati sanan vapautta. Tähän voisi lisätä, ettei ole myöskään uskonnon vapautta. Open Doors- järjestö, joka tekee maailmanlaajuisesti työtä auttaakseen uskonsa tähden ahdistettuja, vainottuja ja kärsiviä kristittyjä, listaa Pohjois- Korean jälleen tänä vuonna vaikeimmaksi maaksi kristityn asua, vaikeimmaksi vainon vuoksi. Viime vuosina niiden maiden määrä, joissa kristittyjen elämä on tullut entistä vaikeammaksi, on lisääntynyt selvästi.

Osaisinko kuvitella tilannetta, että täällä omassa Suomessani eräänä päivänä menettäisin työni, koska uskon Jeesukseen ja toin esille sen julkisesti tai minut vietäisiin telkien taa, ellen kieltäisi uskoani. En varmasti ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin. Meillä on vapaus, vapaus myös uskoa ja tunnustaa uskoamme. On myös vapaus julistaa evankeliumia. Ne ovat suuria etuoikeuksia. Monissa maissa usko maksaa paljon enemmän.

Sanoma Jeesuksesta on hyvin yksinkertainen, vaikka tuntuu siltä, että se on silti monien hyvin vaikea vastaanottaa. Jeesuksen vastaanottaminen ei edellytä teologisia opintoja. Harvat uskoon tulleet ovat ennen uskoon tuloaan perin pohjin tutustuneet raamattuun tai teologien selityksiin. Mutta kun eräänä päivänä Jumalan Pyhä Henki herättää ihmisen, ja tulee hätä omasta sielunsa tilasta, silloin haluaa mitä kiireimmin saada omaan tuntoonsa rauhan ja anteeksiantamuksen. Ja silloin haluaa ottaa Jeesuksen vastaan. Silloin siinä synnin hädässä, kun meille vakuutetaan, että Jeesuksen nimessä ja veressä sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja kun sen vastaanottaa ja sydämeen tulee rauha, se on kokemus, mikä vakuuttaa uskon todellisuuden. Näin yksinkertainen on tämä asia. Jeesus pelasta minut ja se on siinä.

Ihmisillä on syitä ja esteitä, joiden takia he eivät halua ottaa vastaan Jumalan valmistamaa pelastusta. En pohdi sitä nyt, mutta ajattelemisen arvoinen asia on se tilanne, jos joku ihminen ei tiedä tästä mahdollisuudesta. Siinä on kysymys, jota sietää miettiä ja myös miettiä, mitä asian hyväksi voisi tehdä.

Jeesus sanoi melkein viimeisinä sanoinaan tämän käskyn: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16: 15. Samoin myös lähtiessään Öljymäeltä taivaaseen Jeesus muistutti, että hän lähettää Pyhän Hengen ja te tulette olemaan minun todistajani. Ensimmäiset opetuslapset olivat todistajana ja evankeliumi levisi vakuuttavasti eteenpäin.

Jumalan Pyhä Henki murtautuu vahvimmankin esteen läpi, ei rautaesirippu, ei bambuesirippu eikä mikään voi estää. Siksi myös Open Doors listan vaikeimmiksi mainituissa maissa on kristittyjä, jotka ovat valmiit olemaan Jeesuksen todistajana. Mikä estää meitä olemasta todistajana omassa kauniissa ja vapaassa maassamme.

Historiaa silmät pyöreinä

Ystäväni kertoi sukulaispojastaan, joka ei ehkä ihan kaikista koulutehtävistään ole hirveän innostunut, mutta häntä kiinnostaa historia. Poika kertoi lukeneensa etukäteen jo historian kirjan loppuun ihan omasta halustaan. Hän tiesi luetella Suomen presidentit ja paljon muuta Suomen historiaan liittyvää, minusta peruskoululaiselle varsin hyvin. Kaikki varttuneemmatkaan opiskelijat eivät yllä samaan. Mutta sitä opiskelee ja tekee, mikä kiinnostaa. Kukin meistä.

Joskus entisessä ammatissani sain yleisöni silmät ihmetyksestä pyöreiksi. Eikä esitykseni ollut sen kummempi kuin kertomusta teknisen kehityksen kiihtyvästä vauhdista. Tieto lisääntyy ja teknisten sovellusten määrä samaa eksponentiaalista vauhtia. Kuulijoina olleet lukiolaiset eivät ihmetelleet uutta teknologiaa, vaan ihan muuta. Valaistakseni aikaskaalaa kerroin, miten lapsuudessani Pohjois-Karjalan syrjäkylässä sijaitsevassa mummolassani elettiin öljylampun valossa, kotiini hankittiin ensimmäinen tv-vastaanotin, kun itse olin noin kuulijoideni ikäinen, ensimmäisen elektronisen taskulaskimeni hankin ensimmäisinä opettajavuosinani. Se laskin maksoi maltaita ja oli vain niin sanottu nelilaskin. Opiskeluaikanani tietokoneisiin syötettiin tieto reikänauhalla. Jne. luetteloa voisi jatkaa. Mutta mainitsin kuin ohimennen, että vanhempani olivat syntyneet Venäjän vallan aikana. Se sai nykynuoren katselemaan pyörein silmin, mitä tuo ihminen puhuu!

Niin lyhyt on Suomen itsenäisyys, niin lyhyt on uudenaikaisten teknisten laitteiden olemassaolon historia.

Ihminen rakentaa elämänkatsomustaan, elämäänsä ja asenteitansa myös sen perusteella, mille taustalle se rakennetaan. Mitä on ollut ennen, mitä on tehty ennen. Jos ei tiedä aiempia asioita, voi ehkä alkaa keksiä pyörää uudelleen. Itse olen saanut olla siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vanhempani kertoivat paljon evakkomatkastaan, sodasta ja pula-ajasta ja monista muista asioista. He siirsivät minulle oman elämänsä elävää historiaa.

Uudistuminenkin edellyttää tietoa aiemmasta, kuten sanoin, pyörääkään ei tarvitse enää kenenkään keksiä uudelleen. Aiemmin rakennetun jatkoksi on hyvä rakentaa uutta myös seurakunnassa.

”Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille…” 5 Moos. 4: 9 Useassa kohdassa Israelin kansalle annettiin tämä ohje, te olette saaneet nähdä, mitä Jumala on tehnyt lähtiessänne Egyptistä ja sen jälkeen, muistakaa se ja kertokaa se aina seuraavalle sukupolvelle. Te olette nähneet, että Herra on Jumala ja Hän tekee sellaisia tekoja, joita mikään muu jumala ei voi tehdä.

Israel talletti Raamattuun Vanhaan testamenttiin oman historiansa ja samalla Jumalan antaman ilmoituksen itsestään, profetiat etukäteen ja täyttymyksen Uudessa testamentissa. ”Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne … ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” 5 Moos. 11: 18, 19.

Tämä on yksi syy, miksi meidän on syytä rakastaa ja siunata Israelia. Heidän kauttaan, heidän muistiin merkitsemänään, olemme saaneet Jumalan ilmoituksen ja tiedon ikiaikaisesta historiasta ja tulevaisuudesta.