KAUNIS AAMU

 

Syyskuinen aamu, mutta aurinko on jo noussut ja loistaa kirkkaana meren yllä. On sen verran aikaista, että merestä nousee yön viileyden jälkeen usva kuin kevyt, hento savuverho. Se ei vaikuta kostealta eikä kylmältä vaan valkoiselta ja kevyeltä auringon kirkkaassa valossa.

Kalastaja on aamuvarhaisella veneineen kokemassa pyydyksiään. Tikka takoo männyn kelottunutta oksaa reippaalla rytmillä. Metsästä kantautuu hirven voimakas ääntely. Muuten on hiljaista.

On todella upeaa kävellä rannalla yksin ja ihailla Jumalan luontoa. Ehkä yksi syy hyvään oloon on edellisen päivän ja illan aikana yhdessä pienen naisjoukon kanssa vietetyt hetket sanan, rukouksen ja ylistyksen äärellä. Olimme tulleet kohtaamaan Jumalaa. Ja Jumala oli kanssamme. Pyhän Hengen läsnäolo toi yhteyden ja teki eläväksi Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Oli helppo jättää asiansa ja huolensa Jumalan käsiin. Hän pitää huolen väsyneestäkin.

 

 

Jeesuksen ristin sanoma oli keskeinen. Jeesus on sovittanut meidät Isän kanssa. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kunhan vain tunnustamme syntimme. Sillä tavalla pääsemme vapaaksi ja Jumalan rauha täyttää sydämen.

Teimme asian konkreettiseksi. Jokainen kirjoitti asioitaan paperille. Kukin sulki paperinsa kirjekuoreen. Illan tullen rantakalliolle sytytettiin nuotio. Ilta pimeni, täysikuu valaisi ja teki sillan merelle. Kalliolla oleva risti piirtyi selvästi silmiemme eteen.

Nuotiosta lensi vain kipunoita, kun kukin heitimme tuleen oman kirjekuoremme. Ne paloivat poroksi. Se symboloi meille sitä, että Jeesus Kristus on todella jo kärsinyt rangaistuksen ristillä niiden paperillekin kirjoitettujen syntiemme puolesta.

Velka on maksettu.

Varmaan siksi seuraava aamu oli niin kaunis. Se oli kaunis ulkonaisesti luonnossa ja sisäisesti puhtaassa sydämessä.