Jeesus aloitti julkisen toimintansa pian kasteensa
jälkeen. Heti levisi hänestä hyvä maine. Jeesus tuli julistamaan Jumalan armon
sanomaa ja hän teki kaikkea hyvää ihmisille. Ihmiset antoivat hänestä hyvän
todistuksen.
Tuli hetki, josta Raamattu sanoo, että Jeesus
käänsi katseensa kohti Jerusalemia. Kyllä hän oli siellä monta kertaa
aiemminkin käynyt. Mutta tässä katseen kääntämisessä Jerusalemiin oli
erityistä. Nyt edessä oli jotakin, mikä olisi ainutkertaista maailman
historiassa.
Jeesus selitti opetuslapsilleen, että ”Ihmisen
Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet
kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja
ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Matt. 20: 18,
19.
Jeesus tiesi kohtalonsa, silti hän
määrätietoisesti lähti kohti Jerusalemia, kohti ristinkuolemaa. Hän oli tullut
maailmaan tekemään Isän tahdon.
Jeesuksella oli edessään tuskien tie. Hän halusi
kulkea sen meidän tähtemme. Rukoillessaan Isää hän sanoi, ”Sinä olet uskonut
hänen (Poikasi) valtaan kaikki ihmiset, jotta hän antaisi iankaikkisen elämän
kaikille, jotka olet hänelle antanut,” Joh. 17: 2.
Jeesuksen vallassa oli lunastaa kaikki ihmiset, ja
hän tahtoi sen tehdä, vaikka se vei hänet ristille. Ei ollut mitään muuta
mahdollisuutta meidän pelastumiseksemme. Jeesus oli uhrina, hän kantoi
syntiemme rangaistuksen. Ristillä hän saattoi huutaa, ”Se on täytetty.”
Tämä kaikki on Jumalan rakkauden osoitusta meille,
sinulle ja minulle. Hän valmisti tien, hän avasi oven yhteyteensä, oven
taivaaseen. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi
ainutsyntyisen Pokansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi
kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16
Sinun ei tarvitse olla epävarma, koskeeko tämä
myös sinua. Kyllä koskee. Uskon varmuudessa saat ottaa vastaan iankaikkisen
elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on maksanut sinun puolestasi. Ole siunattu
tänä Pääsiäisenä ja vastedes.
Gilboan Iris puhkeamassa kukkaan Israelissa keväällä 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti