Historiaa, nykyisyyttä ja tulevaakin



Yad Vashemin Vainojen museon portti, Jerusalem

  

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä Euroopan mantereella, natsi-Saksa antautui 8. päivä toukokuuta 1945. Tänään on 8.5.2020. Huhtikuun lopussa saatiin lukea sanomalehdistä, että Haminan juutalaisella hautausmaalla oli tehty ilkivaltaa, kaadettu ja töhritty hautakiviä. Muutama päivä sen jälkeen Kotkan Lenin-patsas töhrittiin antisemitistisin viestein. Näin lyhyesti tähän alkuun historiaa ja nykyisyyttä.

Ennen kuin jumalanpalvelukset ja kokoontumiset koronaviruksen takia kiellettiin, oli sovittu, että puhun seurakunnassani aiheesta Paavalin Israel-teologia. Muutamia ajatuksia aiheesta tähän blogikirjoitukseen.

Paavalille oli hyvin kipeä asia se, että Israel torjui ja hylkäsi Jeesuksen Messiaana. Paavali puhuu siitä paljon ja siitä, miksi niin kävi ja mitä se jatkossa merkitsee ylipäätään muutenkin. Jumala valitsi Israelin. Paavali kertaa, mitä tämä Jumalan valinta on antanut Israelille. Hän luettelee kahdeksan etuoikeutta, erioikeutta Room. 9: 4, 5. Heille kuuluu 1) lapsen asema, Israel on minun esikoispoikani. 2) Kirkkaus, Jumalan kirkkaus johdatti erämaavaelluksen aikana, asettui ilmestysmajaan, temppelin kaikkein pyhimpään jne. 3) Liitot, Aabrahamin liitto, Mooseksen lakiliitto, Uusi liitto Jer. 31: 30 – 36. Jumala teki sen Israelin kanssa, mutta se laajennettiin koskemaan myös pakanoita, Matt. 26: 28 (liiton veri). 4) Antoi lain, sisältää Jumalan sanan ja ohjeet, 5) Jumalanpalveluksen, 6) Lupaukset. 7) Kantaisät, Aabraham, Iisak, Jaakob. 8) Heistä syntyi Messias Kristus, Hän on lihan puolesta Israelista.

Paavali miettii, miksi Israel hylkäsi Messiaan ja mitä siitä seuraa Raamatun historian valossa. Ongelma ei ole siinä, että Jumalan sana tai Jumalan lupaukset olisivat epäonnistuneet tai rauenneet tyhjiin. Sana ja lupaukset eivät ole pettäneet eivätkä epäonnistuneet. Ne lupaukset, jotka annettiin Israelille, ne yhä edelleen annetaan Israelille.

Paavali puhuu kompastuskivestä. Jo Jesaja oli puhunut kompastuskivestä. ”Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään.” Jes. 28: 16. Tässä asian ytimessä on se totuus, että uskon kautta ei tekojen kautta. Eikö Jumalalle voikaan olla kelvollinen tekojen kautta? Ei. Vaikka noudattaisi lakia hyvin tarkasti? Ei. Sillä kukaan ei pysty täyttämään Jumalan lakia. Jeesus, Jumalan Poika, kuoli synnittömänä meidän puolestamme, juutalaisen sekä ei-juutalaisen. Uskosta Jeesukseen tulee vanhurskaus ja elävä yhteys Jumalaan.

Paavali tuo selvästi myös esille sen, että juutalaiset eivät ole kompastuneet jäädäkseen siihen tilaan. Heidän lankeemuksensa on koitunut pelastukseksi pakanoille. Paavali tuo esille salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11: 25–27

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää” Jes. 62: 1, 2. Näistä raamatunjakeista on tehty aivan ihana laulu. Viimeksi sain kuunnella tuota laulua heprealaisen lauluryhmän esittämänä helmikuun lopulla Israel-illassamme. Oli ilo kuunnella!

Israel-illat niin kuin muutkin kokoontumiset ovat olleet tauolla koronatilanteen vuoksi. Tietysti toivoisi, että pian taas voisimme kokoontua yhteen rukoilemaan ja kiittämään Herraa kaikesta armosta, jota hän on meitä kohtaan osoittanut. Jesajan kirjan luvussa 62 on myös tuo tuttu kehotus: ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.”