Niin kuin tähdet maailmassa

 

Ostin kirpparilta kaksi lamppua. Pakkauksen merkintä kertoi sisällä olevan LED lamppuja. Kotona paljastui, että lamput olivatkin tavallisia hehkulamppuja. Onneksi lamput kuitenkin toimivat. Kirppariostoksissa voi ehkä käydä näin. Ei se minua harmittanut, olivat halvat lamput ja antoivat valoa nekin. Ajatuksia tapaus kuitenkin herätti.

Ensinnäkin pitäisi tarkistaa aina, ettei osta niin sanotusti sikaa säkissä. Toiseksi asiat voivat olla tosiasiassa aivan toisin kuin mainoksissa tai puheissa luvataan. Valeuutisetkin ovat nykyajan maailman tapa. Asiat näkyvät vääränlaisessa valossa, totuus unohtuu ja peitetään. Someen on helppo heittää mielipiteitään ja ”asiantuntemustaan”, vaikka ei niin hirveästi keskusteltavasta asiasta tietäisikään. On todellakin mielipiteen ilmaisuvapaus.

On ehkä helppo osoittaa aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa pinta-asioista ja peilata omaa mielipidettä yleiseen mielipiteeseen. Vaikeampaa on saada selvyyttä sisimpiin asioihinsa. Niistä ei voi noin vain puhua, eikä oikein tiedä, mistä saisi vastauksia. Missä on se lamppu, joka antaa sitä valoa, mitä paketin päällä on luvattu, sellaista valoa, joka auttaa näkemään elämäni kysymykset oikeassa valossa.

Vuosia sitten sain Aasiassa työskentelevältä seurakuntamme lähetiltä sähköpostia. Viestin loppuun hän oli kirjoittanut seuraavat sanat. ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Ajatus rohkaisi silloin minua suuresti. Rohkaiskoon sama ajatus tänään meitä kaikkia.

Aivan samaan sävyyn rohkaisee Paavalikin. Hän kyllä sanoo, että Jumalan lapset elävät kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Eli siinä on juuri sitä pimeyttä, minkä keskelle tarvitaan valoa. Se valo on olemassa.

Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

Nyt tämä Jumalan kirkkauden tunteminen, siis sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittää valoansa kauttamme. Näin ainakin olisi Jumalan tarkoitus. Sitä varten Jumala on meidät laittanut valoksi maailmaan, että yhä useammat voisivat tulla Hänen valkeuteensa ja tuntemiseensa.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa tarjolla pitäessänne elämän sanaa.” Fil. 2: 15, 16. Siis loistatte nimenomaan maailmassa. Meidän maailmamme voi olla työpaikkamme tai sukumme tai jokin muu, mihin ympäristöön Jumala on meidät asettanut. Siellä me saamme pitää esillä Kristuksen valoa.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

’Kauas ylle ulapoiden nosta lamppus loistamaan. Ehkä jonkun matkamiehen autat rantaan suojaisaan.’  Hengellinen laulu, jonka kertosäkeestä nämä sanat ovat, alkaa sanoilla ”Kirkkahasti armo Herran loistaa kauas yöhön maan. Samoin Hän myös meidät kerran kutsui yöhön loistamaan.”

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.

 

 

Omatunto

 

Nykyään aika usein kuulee sanan ”kiistän” vastauksena syytöksiin eritasoisista rikkeistä. Laissa ja taloudessa sanotaan olevan harmaata aluetta, on eri tulkintoja siitä, miten voi toimia. Tai ohjeet ovat liian epämääräisiä. Valeuutiset kiertävät medioissa. Faktojen tarkistus on joskus aika hankalaa. Mihin voi uskoa, mikä on totta, mikä ei.

Elämässä ei aina kaikki mene niin kuin toivoisi ja haluaisi. Sosiaalinen paine on valtava, etenkin ns. julkkiksilla. Kyllä kai jossain määrin meillä tavallisillakin ihmisillä. Haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan ulospäin. Sen kuvan taakse saattaa joskus kätkeytyä paljon muutakin. Joskus kaiken kantaminen ja sisällään pitäminen käy tosi raskaaksi.

Näillä ajatuksilla pääsen siihen asiaan, josta tällä kertaa haluan jonkun ajatuksen jakaa. Kolme sanaa: syyllisyys, kiistän, tunnustan. Pohditaan niitä hetki.

Ehkäpä jokainen meistä on joskus loukannut sanoillaan toista ihmistä. Olenko valmis pyytämään anteeksi? Entä antamaan anteeksi? Esimerkkejä syyllisyyden tuottavista asioista löytyisi vaikka kuinka, mutta mieluummin haluan puhua siitä, mitä sana ”tunnustan” tuo tullessaan.

Sananlaskujen kirjassa sanotaan, ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” Rauha sydämessä on kultaakin kalliimpi.

Daavid oli hyvä kuningas, hän oli Jumalan valitsema, hän tahtoi palvella Herraa uskollisesti. Hänenkin elämässä tuli hetkiä, jolloin hän lankesi. Psalmi 32 kuvaa hyvin Daavidin tunnelmia lankeemuksen jälkeen. ”Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä.” ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni.” ”Sanoin: Minä tunnustan. Sinä annoit anteeksi.”

Öin ja päivin oli paha olla, kunnes sai pois tunnoltaan ja anteeksiantamuksen. Oli varmasti ollut kauhea hetki, kun profeetta Naatan oli tullut Daavidin luokse ja sanonut: ”Sinä olet se mies.” Tulinen syyllisyys iski. Oli ihana päästä siitä vapaaksi Jumalan armon kautta.

Hyvä omatunto, rauha Jumalan kanssa, rauha sydämessä ovat kultaakin kalliimpia.

Niin, omatuntokin voi niin sanotusti venyä. Moraalikäsitykset vaihtelevat, mistä se omatunto saa ohjeensa, mittapuunsa. Omatunto on tietoisuutta omista teoista ja sen tulisi arvioida henkilökohtainen vastuu teoista. Omatunto voi olla heikko eli siltä puuttuu oikeaa tietoa. Syntiinlankeemuksessa ihmisen yhteys Jumalaan katkesi. Jeesuksessa Kristuksessa yhteys solmitaan uudelleen. Jumalan sanan totuus on se mittapuu, jonka mukaan omatunto tulee virittää. Ilman Jumalan sanan ohjausta omatunto etsii norminsa ja käsityksensä muista lähteistä ja on vaarassa tehdä suuria virheitä.

Suomen perustuslain mukaan uskonnon ja omantunnon vapaus kuuluu jokaiselle. ”Jokaisella ihmisellä on oikeus ajatuksenvapauteen, omantunnonvapauteen ja uskonnonvapauteen.” ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.” (lähde Laki 24.fi)

Siispä on oikeus ilmaista myös omantuntonsa mukainen käsitys abortista, eutanasiasta, samaa sukupuolta olevien välisestä avioliitosta. Kiitos Jumalalle, että on niitä ihmisiä, jotka rohkenevat julkisesti ilmaista käsityksensä näistä asioista. Rukoillaan heidän puolestaan ja siunataan heitä.

Paavali oli rohkea mies, aluksi hän taisteli Jumalaa vastaan, mutta lopulta Jumala voitti ja Paavalista tuli mies, joka väsymättä julisti evankeliumia. Hän saattoi sanoa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.” 2 Tim. 4: 7, 8

 

 

JÄLKIÄ LUMESSA

Kaunis talvisää houkutteli ulos vastasataneen lumen valkaisemaan maisemaan. Lumisade peittää aina vanhat jäljet, mutta tuoreeseen, koskemattomaan lumenpintaan ilmestyy pian uusia jälkiä. Luonto elää talvellakin.

Tuossa on ehkä jäniksen jäljet ja tuossa varmaankin oravan. Monenlaisia jälkiä. Jossakin vaiheessa ehkä illalla tai yöllä olisi saattanut nähdä jäljen jättäjänkin. Eläintenkin on hankittava ravintonsa, talvella se ei aina ole yksinkertaista. Vihreitä lehtiä ei ole, silmuja kyllä puissa. Oravalle onni on hyvä käpysato. Linnut ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että ne voivat aterioida vaikka puun oksalla vatsa ylöspäin riippuen, kuten näin tuossa ikkunani edessä olevassa koivussa tintin taiteilevan.

Eläimet selviävät kukin tavallaan ja kohtuullisen hyvin Suomen talven läpi. Ei aina eivätkä kaikki. Entä ihmiset? Jeesus muistutti Jumalan huolenpidosta käyttäen esimerkkinä lintuja ja kukkia. ”Älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?”

Tässä on kysymys paljon tärkeämmästä kuin ruuasta ja juomasta tai vaatteista. On kysymys ihmisestä itsestään, mikä on hänen suhteensa Jumalaan, Luojaansa.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

Nämä opetukset päättyvät tähän Jeesuksen antamaan neuvoon. ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan myös kaikki tämä.”

Ulkonaista tärkeämpää on sisäinen elämä ja suhde Jumalaan. Henki ja ruumis. Elämämme on täällä todellakin rajallinen myös kestoltaan. Jeesus sanoo, että hän on elämän leipä.  Siis todellakin näin, että hän on elämän leipä. Leipähän pitäisi syödä, että se ravitsisi ja että siitä olisi hyötyä. Avaamalla sydämemme ja pyytämällä Jeesusta tulemaan elämäämme hän tulee ja asettuu asumaan sydämeemme. Hänen turvissaan on hyvä elää ja myös siirtyä ajan rajan yli. Jeesuksessa meillä on iankaikkinen elämä.

Tärkein asia on, että suhteemme Jumalaan on kunnossa. Emme kuitenkaan saa unohtaa pitää huolta toinen toisistamme.  Avun tarvetta, nälkää, puutetta on lähellä ja kaukana. Eikö juuri se ole Jumalan tuntemista, että auttaa lähimmäisiä. Antakaamme omastamme ja palvelkaamme siten Herraa.

Kerran matkallani Israelissa istahdin Sahnen puistossa penkille syömään välipalaa. Yhdessä toisten matkalaisten kanssa siihen asetuimme. Yhtäkkiä päähäni tipahti jotakin. Katsoin maahan jalkojeni juureen, siinä oli sämpylä! Sämpylä tipahti ylhäältä. Siihen oli tietysti ihan luonnollinen selitys. Ruokailupaikan lähellä linnut halukkaasti ottivat nokkaansa, jos jossakin oli ruokapala saatavilla. Tämä ei ole taru eikä juttu, vaan tositapaus. Se muistutti profeetta Eliasta, jota Herra kehotti kätkeytymään Keritin purolle ja sanoi, että hän on käskenyt korppien elättää Eliaa. Niin korpit toivat Elialle leipää ja lihaa aamuin ja illoin. Jumala voi tehdä ihmeitä. Sanoihan Jeesus, että kivetkin huutaisivat, jos hänen opetuslapsensa olisivat vaiti.

Muuten kivetkin huutavat. Arkeologiset löydöt!

UUDISTUKAA MIELELTÄNNE

”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12: 2

Muuttukaa, uudistukaa mieleltänne.

Sisäinen hengellinen elämä on kaiken a ja o. Se on lähtökohta siihen, että osaa arvioida tätä aikaa ja ennen kaikkea osaa tutkia, mikä on Jumalan tahto, ja se on myös edellytys, että löytää Jumalan tahdon.

Eräs Kiinan kotiseurakuntaliikkeen johtajista kertoo havainneensa, että ilman suurta ihmettä on jopa yhden ainoan kadotetun sielun uskoon tuleminen täysin mahdotonta. Näin hän on havainnut siitä huolimatta, että Kiinassa etenee voimakas hengellinen herätys. Kiinassa lienee tänä päivänä ainakin 100 miljoonaa kristittyä, kun reilu puoli vuosisata sitten vain noin kolme neljä miljoonaa.

Kotiseurakuntaliikkeen johtaja perustelee näkemystään. Ihmiset ovat sielunvihollisen ja tämän maailman kahleissa, eikä heitä saa suostutelluksi sisälle Jumalan valtakuntaan. Voi yrittää suostutella, mutta se ei auta, sillä ihmiset ovat kahleissa, joita he itse eivät kykene katkaisemaan, eivätkä useinkaan sitä edes itse näe. Samoin on turha yrittää muuttaa heidän ulkoista käytöstään, jos heillä ei ole sisäistä hengellistä elämää, jonka vain Jeesus voi antaa.

Uudistuminen mieleltään antaa sykettä sisäiseen hengelliseen elämään. Miten paljon mielenkiintoisemmaksi elämä tuleekaan. Eikä mikään voita sitä, kun saa kokea Pyhän Hengen antaman levon ja mielen tasapainon omassa elämässään.

Uudistunut mieli ja sisäinen hengellinen elämä vie etsimään Jumalan tahtoa. Jumalan tahdon löytyminen alkaa Jumalan kunnioittamisesta ja hänen tottelemisestaan. Saatamme hyvinkin kuulla ja ymmärtää Jumalan tahdon syvällä sydämessämme, melkein kuin aavistuksen kaltaisena. Tiedämme kyllä, mutta yhä vain asetamme ”villoja” Gideonin tapaan pelätessämme astua Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Ymmärrämme Jumalan tahdon, mutta jos emme tottele sitä, se valuu hukkaan.

Kun siirrämme syrjään oman tapamme ajatella ja omaksumme sen sijaan kokonaan uuden näkökulman – Jumalan näkökulman – alamme tunnistaa Jumalan tahtoa enemmän ja enemmän. Vähitellen tulee helpommaksi kuulla hänen äänensä eri tilanteissa. Eihän Jumala toki sanele vaatteittemme väriä tai hiustemme pituutta, mutta hän antaa meille hengelliset periaatteet. Hengelliset periaatteet, jotka toimivat myös jokapäiväisessä elämässä ja joita voidaan myös noudattaa jokapäiväisessä elämässä.

Siis älkää mukautuko tämän maailman menoon. Hengelliset periaatteet ja mielen uudistus vievät meidät uuteen elämäntyyliin. Vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.

Ja mikä parasta Jumala itse on valmistanut tämän uuden ihmisen, jonka voimme ja saamme pukea yllemme. Lainaan jälleen Paavalin sanoja. ”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” Ef. 4: 23, 24.

Kiitos Jumalalle uudesta puvusta.