Kosketa muuria puolestani

 

”Kosketa muuria puolestani”, pyysi ystäväni kun kerroin hänelle lähteväni lyhyelle matkalle Israeliin. Tuo pyyntö viestitti: ”Rukoile puolestani.” Tämä tapahtui vuosia sitten, mutta nousi nyt elävänä muistona mieleeni. Korona-aika on rajoittanut matkustamista, ystävien tapaamista, kokoontumisia. Etätyöt, etäkoulu, jumalanpalvelukset netin kautta. Tuleeko tästä se ”uusi normaali”.

Näitä miettiessä on todella hyvä muistaa, että voimme ”koskettaa muuria” eli rukoilla vaikka olisimme yksin, rukoilla toisenkin puolesta. Rukous ei tunne rajoja, sillä ei ole matkustuskieltoa. Se ei joudu karanteeniin. Yksin kotona, ei kuitenkaan yksin, sillä Jeesus on kanssamme ja sydämessämme silloinkin. Toiseksi on syytä muistaa, että tällainen aika tuo ahdistusta, toivottomuutta ja hyvinkin syvää yksinäisyyttä. Ihmiskontaktien puute ja rajoitukset ovat ahdistavia asioita. Kuka voi auttaa? Voinko auttaa? Sen tiedän, että Jeesus voi.

Tämä kesä toisaalta on Suomessa ollut poikkeuksellisen kaunis, aurinkoinen. Kesä on lyhyt, mutta on aivan ihmeellistä seurata kesän etenemistä. Puut saavat lehtensä, kukkaloisto on upeaa puistoissa, teiden varsillakin, pelloilla, kotipihoissa. Linnut pesivät entiseen tapaan, emot ruokkivat poikasiaan. Seurasin ikkunasta pientä ruokintahetkeä. Ikkunan edessä olevan tervalepän oksalle pyrähti kottarainen ja kohta myös lähes samankokoinen väritykseltään aavistuksen verran ruskehtava poikanen. Emo lennähti vähän väliä hakemaan syötävää ja poikanen rauhallisesti odotti, kun emo tuo ruuan nokkaan.

Suomessa on ollut kaunis kesä, hellettä kyllä ja kuivuuttakin paikoin. Joitakin metsäpaloja on syttynyt. Uutiset maailmalta kertovat paljon huolestuttavammista tapahtumista. Rein-joki tulvi Saksan länsiosassa ja länsinaapureiden alueella. Tulvissa kuoli ainakin 200 ihmistä ja sen lisäksi talojen ja teiden sortuminen on ollut poikkeuksellisen suurta. Samoin on ollut rankkasateita ja tulvia Kiinassa, kuolleita ainakin yli 300 lehtitietojen mukaan. Suuria metsä- ja maastopaloja on ollut eri puolilla maailmaa; Venäjällä, Australiassa, Kaliforniassa, Kreikassa ja muissa Välimeren maissa. Covid-virus saa uusia muotoja ja koronapandemia jatkuu maailmanlaajuisesti.

Jeesus kehotti ajan arvioimiseen. Hän totesi kansalle, että osaatte arvioida, tulee sade, kun pilvi nousee lännestä. Tulee helle, kun etelätuuli puhaltaa. Mutta miten te ette osaa arvioida tätä aikaa. Silloin oli kysymys siitä, että oli tärkeä tunnistaa kuka Jeesus on. Hän oli Jumalan Poika, joka tuli sovittamaan ristinkuolemallaan ihmisten synnit ja avaamaan tien taivaaseen ja yhteyden Jumalaan. Jumala oli profeettojensa kautta ilmoittanut, että hän tulee, mutta häntä ei tunnistettu. Kyllä oli niitäkin, jotka tunnistivat kuten toinen Jeesuksen kanssa samaan aikaan ristiinnaulituista. Hän sanoi siinä ristillä riippuessaan: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.” Täydellinen armo ilman mitään omia ansioita.

Mitä nyt tänä päivänä on tärkeä tunnistaa? Jeesus on tulossa takaisin, tämän maailman muoto on katoamassa. Nyt on omat merkkinsä. Suuri ongelma on ilmastonmuutos ja sen seuraukset, koronaepidemia ja sen seuraukset. Tietotekniset yhteydet ovat maailmanlaajat, lähes kaikkialla on käytössä nettiyhteydet.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Sen vain sanon, veljet, että aika on lyhyt… Olkoot ne, jotka ostavat, kuin eivät omistaisi mitään, ja ne, jotka käyttävät hyödykseen tätä maailmaa, kuin eivät siitä hyötyisi, sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” 1 Kor. 7: 29 – 31.

Roomalaiskirjeessä: ”Tiedättehän tämän ajankohdan, että teidän on jo aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun tulimme uskoon. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot ja pukekaamme päällemme valon varusteet.” Room. 13: 11, 12.

Paavali kehottaa vaeltamaan valossa Efesolaiskirjeen 5 luku jae 8: ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.” Kristus valaisee, valo voittaa pimeyden. Paavali kuvaa varsin selkeästi, mistä on kysymys, kun puhutaan pimeydestä ja valosta Efesolaiskirjeen luvun 5 jakeissa 8 – 21. Hyvinkin ajankohtaista tekstiä.

Valta

 

Suomessa järjestettiin hiljattain kuntavaalit. Siinäkin on kysymys vallasta, kuka tai ketkä saavat päättää kunnan asioista. Se valta on tosin aika rajoitettua valtaa, valtaa kuitenkin.

Hyvin mielellään halutaan esimerkiksi taloudellista valtaa ja oikeuksia itselle, ja sehän on usein pois toiselta. Vallankäyttäjiä on monenlaisia. Usein halutaan oikeuksia ja etuja itselle tai omalle ryhmälle. Ei kuitenkaan voi unohtaa heitä, jotka ovat työskennelleet väsymättä toisten hyväksi ja heidän parhaakseen. Näin on hyvin monella elämänalueella Suomessakin.

Aivan toista mittaluokkaa on vallankäyttö valtioiden ja kansojen välillä. Soditaan asein, vallataan naapurimaalta alueita itselle. Maan sisäisiä vähemmistöryhmiä saatetaan sortaa ja kohdella huonosti. Yksi tuoreista uutisiin nousseista tapauksista on uiguurien kohtelu Kiinassa.

Mistä tämä kaikki on peräisin? Kun Jumala loi ihmisen, hän antoi ihmiselle asuinpaikaksi paratiisin. Kaikki oli vapaasti käytettävissä, paitsi yksi asia oli kielletty: hyvän ja pahan tiedon puusta ei saanut syödä. Käärme, sielunvihollinen, kysyi: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Älkää syökö mistään puutarhan puusta’?”.  Ovela kysymys: mistään puusta. Nainen selitti, mistä sai ja mistä ei saanut syödä. Käärme houkutteli ja sai naisen ja miehen syömään kielletyn puun, hyvän ja pahantiedon puun hedelmää. Sen jälkeen he ymmärsivät, mikä on pahaa. Seurasi karkotus paratiisista. Pian tapahtui veljessurma, Kain tappoi Aabelin. Sieltä ihmiskunnan alusta on seurannut valtakysymys, kuka on ensimmäinen.

Jumala lähetti oman Poikansa Jeesuksen maailmaan lunastamaan ja sovittamaan ihmiset taivaskelpoisiksi ja iankaikkiseen elämään taivaassa. Edellä kuvatun perusteella on aivan selvää, että ilman tätä lunastusta ei taivas voisi olla taivas, koska kaikki se paha, mitä tässä maailmassa näemme ja koemme, olisi siellä. Ei se olisi taivas, jos kaikki paha olisi siellä.

Jeesus teki maan päällä ollessaan hyvää, paransi sairaita, herätti kuolleita, puhdisti temppelin, puhui suurille kansanjoukoille, ruokki heidät ja opetti kansaa kertoen Jumalan valtakunnasta. Kerran Jeesus käveli temppelissä ja ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat tulivat hänen luokseen ja kysyivät: ”Millä vallalla sinä tätä kaikkea teet? Ja kuka on antanut valtuudet tehdä tätä?” Jeesus pyysi, että sanokaa te ensin, oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä. Sitten hän vastaisi heidän kysymykseensä. Se olikin vaikea paikka, piti miettiä. Jos he sanoisivat: ”Taivaasta”, niin Jeesus sanoo: ”Miksi ette sitten uskoneet häntä?” Jos he sanoisivat: ”Ihmisistä”, niin kansa suuttuu, sillä ihmisten mielestä Johannes oli profeetta. Siispä he vastasivat Jeesukselle: ”Emme tiedä.”

Ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kiinnostuneita vallasta, siitä nuo kysymykset nousivat. Fariseukset ja herodilaiset olivat kiinnostuneita rahasta ja vallasta. He kysyivät, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei. Se oli tietynlaista poliittista peliä, herodilaiset tukivat Herodesten poliittisia päämääriä. Kysymys oli edelleenkin vallasta. Jeesuksen vastauksen perusteella he voisivat syyttää vaikka keisarin vastustamisesta. Jeesus pyysi denaarin, kolikon, jossa oli keisarin kuva. ”Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”

Vielä eräs ryhmä tuli Jeesuksen luo esittämään omat kysymyksensä. Saddukeukset olivat uskonnollinen ja valtiollinen puolue. Saddukeukset olivat sitä mieltä, että ylösnousemusta ei ole. He virittivät oman kysymyksensä. Oli seitsemän veljestä. Yksi heistä otti vaimon, mutta pian mies kuoli. Toisen veljen tuli ottaa sitten leskeksi jäänyt vaimo. Kävi nyt niin, että kaikkien seuraavien veljien kohdalla sama toistui. Vaimokin kuoli, kenen vaimo hän sitten olisi ylösnousemuksessa? Saddukeukset tekivät kompakysymyksen ylösnousemuksesta, he itse eivät uskoneet, että on ylösnousemus. Jeesus vastasi: ”Tämän maailmanajan lapset ottavat vaimon ja menevät vaimoiksi. Mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät enää ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, koska he ovat ylösnousemuksen lapsia. Sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut, sillä kertomuksessa orjantappurapensaasta hän sanoo Herraa Abrahamin Jumalaksi, Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien, sillä hänelle kaikki ovat eläviä.”

”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia, ettekä Jumalan voimaa?”

Ristillä riippuessaan Jeesuksen molemmin puolin oli pahantekijä ristiinnaulittuna. Toinen pahantekijä pilkkasi Jeesusta. Mutta toinen heistä tunnusti, että hän kärsii oikeudenmukaisesti ja saa, mitä hänen tekonsa ansaitsevat, mutta Jeesus ei ole tehnyt mitään pahaa. Sitten hän sanoi Jeesukselle: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.”

”Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi.” Mark. 2: 10

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh. 11: 25, 26

Israel, pieni maa - iso uutinen

 

Joitakin vuosia sitten kirjoitin kirjan ”Kesä on jo lähellä, Israel”. Kirjan nimi tuli Jeesuksen vertauksesta. ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun näette niiden puhkeavan lehteen, te tiedätte kuin itsestään, että kesä on jo lähellä.” Lehtien puhkeaminen kertoo mieluisan ajan, kesän, tulosta. Vertauksen puiden voi myös ajatella tavallaan kuvaavan maailman valtioita ja ajan kulumista ja maailman muuttumista. Yhdistyneet kansakunnat (YK) perustettiin vuonna 1945 ja silloin siihen liittyi 51 valtiota. Nykyään jäsenmaita on 193, yksi niistä on viikunapuu, Israel, siihen puhkesi lehdet 1948. Silloin Israelin valtio perustettiin kahden tuhannen vuoden tauon jälkeen. Hajotuksessa ollut juutalainen kansa on palannut ja vieläkin palaamassa omaan maahansa, alija jatkuu edelleen.

Jeesuksen vertauksen varsinainen sanoma oli se, että mistä tietää lopun aikojen olevan käsillä. Hän puhui ennen puuvertausta siitä, mitä maapallolla todellisesti tapahtuu lopun aikoina. Auringossa, kuussa ja tähdissä on merkkejä, ja maan päällä kansoilla ahdistus ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ihmiset pelkäävät. Nämä olivat Jeesuksen kuvaamia merkkejä lopunajoista. Puuvertaus puolestaan ilmoitti hyvin luonnollisen asian – kun näette lehtien puhkeavan, niin tiedätte kesän olevan lähellä. Jeesus toimi maan päällä kaksi tuhatta vuotta sitten, siihen nähden viikunapuu sai lehdet aivan äskettäin, Israelin valtio syntyi 73 vuotta sitten.

Lopunajoista puhuessaan Jeesus siis ilmoittaa, että on merkkejä auringossa, kuussa, on ahdistus, epätoivo, meri ja aallot pauhaavat. Eivätkö juuri nämä ole tosiasioita tänä päivänä? Todellakin tiedämme tämänhetkisen tilanteen. Maapallon olosuhteet ovat yksi suurimpia huolenaiheita ihmisten mielissä. Samoin myös kaikki väkivaltaisuus ja sodat ovat jokaisen päivän uutisia.

Paikallisesta sanomalehdestä luin hiljattain (18.5) Päivän Sanan, joka tuntui hyvin ihmeelliseltä tähän hetkeen. Arvostan ja kiitän kyseistä lehteä, että se julkaisee päivittäin Päivän Sanana jonkin raamatunlauseen. Tällä kertaa se oli Sakarjan kirjan luvusta 14 jakeet 7 ja 8a.

”Kerran tulee aika – milloin, sen Herra tietää – jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene. Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet.” Jakeen 8 loppuosa, jota lehdessä ei ollut, kuuluu: ”Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.”

Seuraavana päivänä (19.5.) lehden Päivän Sanana oli Sakarjan kirjan jae 14: 9. ”Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.”

Nämä sanat ovat jotakin hyvin ihmeellistä, ne kuvaavat aikaa, joka ei vielä ole tullut. Ne viittaavat Messiaan tulon jälkeiseen Rauhanvaltakuntaan.

Juuri näinä päivinä nuo jakeet lehdessä! Juuri samaan aikaan, kun oli käynnissä Israelin ja Gazan konflikti (10.5–21.5 tulitauko). Sakarjan sanat ovat tärkeä muistutus siitä, että sittenkään sota ja konfliktit eivät jatku ikuisesti, vaan tulee rauhan aika, Rauhanvaltakunta, kun Jeesus Messias palaa. Tämän päivän taistelut viestivät siitä, että ihmiset eivät pysty saamaan aikaan rauhaa.

Sakarja puhuu edellä mainituissa jakeissa Herran päivästä. Siitä päivästä, jolloin Herra itse puuttuu asioihin. Sitä ennen kansat taistelevat edelleen keskenään ja Jerusalemia vastaan taistellaan. Israel kyllä kokee kovat ahdistukset vielä.  Tulee päivä, jolloin he sanovat: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’ Silloin lupauksensa mukaan Jeesus saapuu ja silloin nuo Sakarjan kirjassa olevat jakeet toteutuvat.

Vuosi on pitkä aika

 

Vuosi on pitkä aika vai onko. Olemme eläneet nyt vuoden tai oikeastaan jo vähän yli vuoden korona-aikaa. Uutisten ja sanomalehtien vakioaihe on korona. Päivittäin kuullaan tartuntaluvut ja rajoitukset, joiden mukaan on elettävä. Onhan tämä kovasti poikkeavaa aiempiin vuosiin nähden. Milloin saan mennä oikeaan konserttiin tai matkoille? Milloin saan olla koulussa siinä omassa luokassani luokkatovereideni kanssa yhdessä ja opettajakin läsnä opettamassa? Milloin saan osallistua ihan oikeasti jumalanpalvelukseen kirkossa toisten seurakuntalaisten kanssa? En ehkä ole ainoa, joka näitä miettii.

Toisaalta aika rientää joskus vähän liiankin nopeasti, melkein kuin huomaamatta. Kiireisillä ihmisillä se on tuttu tunne. Mieleen tulee, että tuota ja tuota en ehtinytkään tehdä, vaikka niin suunnittelin. Aika loppui kesken. Ihmisen aika on Jumalan kädessä. Meillekin ajankohtainen ja tarpeellinen on Jaakobin muistutus kirjeessään.

”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna matkustamme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, käymme kauppaa ja saamme voittoa.’ Ettehän te tiedä, mitä huominen tuo tullessaan ja millainen on teidän elämänne. Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Sen sijaan teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja elämme, niin teemme tämän tai tuon.’” Jaakobin kirje 4: 13 – 15

Tuntuu aika ihmeelliseltä, että Jaakob kirjoitti nämä ajatukset jo liki kaksituhatta vuotta sitten, joidenkin arvioiden mukaan hän kirjoitti kirjeensä vuosien 40 ja 50 jKr. välisenä aikana.

Jumala on antanut meille armossaan ajan, jolloin voimme etsiä häntä, ajan ottaa vastaan hänen tarjoamansa kutsun Jumalan armoon. Se on kaikkein tärkeintä, ettemme sen ajan ohi kulje ja hylkää sillä tavalla Jumalan armoa. Raamattu todistaa, että Jumala antaa aikaa parannuksen tekoon. Mutta tämä aika loppuu joskus.

Eräs Raamatun vertaus on tässä mielessä koskettava ja ehkä löydämme siitä itsemme. Tämä vertaus on vertaus hedelmättömästä viikunapuusta, se on Luukkaan evankeliumin luvussa 13. Vertaus kertoo, että eräällä miehellä oli viinitarhassaan istutettuna viikunapuu. Mies meni etsimään viikunapuusta hedelmää, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhanhoitajalle, että jo kolmena vuotena on käynyt näin, hän ei ole löytänyt puusta hedelmää. Ja sitten hän kehotti viinitarhanhoitajaa hakkaaman puun pois maata laihduttamasta. Viinitarhan hoitaja pyysi: ”Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi. Sillä minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkäpä se ensi vuonna tekee hedelmää. Jos ei, niin käske sitten hakata se pois.”

Kaikelle ajalliselle, ajalliselle työlle, touhulle, elämälle, tulee päätös ja loppu, oli se hyvää tai pahaa. Tätä taustaa vastaan on sitäkin kirkkaampi se totuus, että Jumalan armo pysyy iankaikkisesti. Se Jumalan armo, jota täällä ajassa tarjotaan vastaanotettavaksi. Tämä maailma katoaa, ”taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa”, muistutti Jeesus. Sen mitä Jumala Sanassaan on luvannut, se pysyy.

Vuodet vierivät, sukupolvet vaihtuvat, Jumala on muuttumaton. Onnellinen se ihminen, joka on uskossa, ihminen, joka on tarttunut kiinni iankaikkiseen elämään, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Silloin eletty aika olipa se epäonnistumisten tai onnistumisten aikaa, lankeemuksen tai hedelmättömyyden tai tehokkuuden aikaa, se kaikki on Jeesuksessa Kristuksessa pyyhitty puhtaaksi meidän elämässämme. Silloin Jumalan armo kantaa eteenpäin tuleviin päiviin, vaikka emme tiedäkään, mitä ne päivät tuovat tullessaan.

Jälleen kerran mieleeni nousivat Lasse Heikkilän ihanan laulun sanat: ”Niin kuin on hanki valkoinen kirkkaimman auringon alla, puhdistuu tunto ihmisen armolle antautumalla. Jokainen muisto kunniaton, pois kirjoista taivahan pyyhitty on. Kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Valoisa pääsiäisaamu

 

Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Tämä on valtavan hyvä sanoma meille tänään. Sillä kun hän sanoi, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys, hän tarkoitti heistä puhuessaan kaikkia niitä, jotka Jeesuksen luokse tulevat. Sillä Jeesus sanoi myös, ”minä olen se hyvä paimen”. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Jeesus on se hyvä Vapahtaja, joka on antanut henkensä kaikkien ihmisten edestä.

Sanotaan, että elämme vaikeita aikoja. Tottahan se on. Päällimmäisenä mielessä on tietysti Covid-19-pandemia, joka riehuu ympäri maailmaa. Normaali elämä ja elämäntapa ovat muuttuneet viruksen myötä täysin. On taloudellista ahdinkoa, inhimillistä kärsimystä, epävarmuutta, pelkoa. Maailmalta kantautuu uutisia vallankaappauksista, aseellisista selkkauksista, sodista. Kaiken tämän keskellä elettäessä on kuitenkin hyvä tietää, että kaikkivaltias Jumala ohjaa myös kansojen kohtalot eikä yksikään pieni ihminen ole häneltä tietymättömissä.

Kun Jeesus aikoinaan kulki opetuslasten kanssa, hän teki hyvää. Hän esimerkiksi ruokki ihmetekojensa kautta samalla kertaa useita tuhansia ihmisiä. Hän rakasti näitä ihmisiä, tahtoi antaa heille ruumiin ravinnon, mutta vielä paljon enemmän: henkensä heidän syntiensä sovitukseksi. Hän rakasti heitä, mutta silti Raamattu kertoo, että niin monet loukkaantuivat häneen ja lähtivät hänen luotaan pois. Silloin Jeesus kysyi niiltä muutamilta, jotka hänen tykönsä jäivät: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.

Lukijani, eikö tämä ole tärkeintä. Tartu sinäkin kiinni iankaikkiseen elämään. Eikö silloin ole laskettu myös perusta turvalliselle elämälle tässä ajassa?

Nämä ovat Jeesukselta niin hyvät ja hellät sanat, kun hän sanoo, että ”Minä olen tullut sitä varten, että sinulla olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Voi kuinka niin monta kertaa olemme pettyneet itseemme ja siihen mitä olemme tehneet ja siihen mistä kuvittelimme saavamme elämään iloa. Synnistä saa lyhytaikaista nautintoa. Mutta sen jälkeen sydän voi olla haavoilla. Tähän tilanteeseen, tällaisia ihmisiä varten, meitä jokaista varten Jeesus on tullut antamaan meille rakkautensa ja elämän ja yltäkylläisyyden.

Sinut on kutsuttu, tartu kiinni iankaikkiseen elämään.

Omaisuuden hoito

 

Muistatko Jeesuksen opetuksen palvelijoista, jotka saivat leivisköitä eli talentteja isännältään, jotta he hoitaisivat isännän omaisuutta tämän poissa ollessa. Yksi sai viisi, toinen kaksi ja kolmas yhden talentin. Usein sanomme, että kolmas sai vain yhden talentin. Mutta kun tarkemmin katselee tuota talenttia, se ei ole vain yksi pieni mitätön talentti. Sen arvohan on 6000 denaaria, denaari oli päivän palkka. Se on siis 19 vuoden palkkarahat sapatit huomioon ottaen. Se kuvaa sitä, että palvelija sai sittenkin hyvin arvokkaan osan isännän omaisuudesta hoitoonsa.

Jos nykyisin ajattelet 19 vuoden palkkarahoja, sehän on satojentuhansien eurojen omaisuus. Sellaisella palvelija olisi voinut asioida. Ei kukaan sellaista rahamäärää patjan alle piiloon laittaisi, veisi ainakin pankkiin korkoa kasvamaan.

Jumalan äärettömän arvokas lahja ihmiselle on pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Ei kukaan Jeesuksen seuraaja voi sanoa, ettei hänestä ole mihinkään. Jokaisella on hallussaan miljoonaomaisuus, mikä vain odottaa, että sitä käytettäisiin. Evankeliumi Jeesuksesta tekee köyhästäkin rikkaan. Ja siitä tässä talentissa on kysymys. Eikä ole tarkoitus, että se lahja kaivetaan maahan ja salataan. Jumalan tahto on, että tämä äärettömän arvokas talentti olisi nähtävillä. Se jo sellaisenaan kasvaa korkoa, sillä Kristusvalo, joka on saapunut ihmisen sydämeen, valaisee häntä itseään ja myös niitä, jotka tällaisen ihmisen lähelle tulevat. Ja ehkäpä hekin tulevat Pyhän Hengen johtamina saman Jeesuksen luokse ja antavat elämänsä Hänelle. Silloin kun yksi syntinen kääntyy ja tekee parannuksen, on ilo taivaassa ja saamasi talentti on kasvanut korkoa.

Jeesuksen opetuksessa on eräs kohta, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Kaksi ensimmäistä palvelijaa sanoivat, että Herra sinä uskoit minulle talentit, he omistivat saamansa. Yhden talentin saanut sanoi, että sinun talenttisi, tässä on omasi. Hän oli kätkenyt talentin maakuoppaan.  Ei hän koskaan oikeastaan ollut vastaanottanut omakseen hänelle tarjottua talenttia. Siksi hän ei myös osannut asioida sillä. Toiseksi Jeesus puhui tätä opetustaan opettaessaan paluutaan edeltävästä ajasta ja viittasi valvomiseen. Eihän vain valvomattomuus ja nurja mieli ole se maakuoppa, johon hautaat Jumalan antaman pelastuksen evankeliumin ja mielesi ei innostu Jumalan antaman tehtävän evankeliumin eteenpäin viemiseen. Siitähän Jeesuksen vertaus ja talentin maahan kaivaminen opettaa.

Ole sinä kahden ensimmäisen palvelijan kaltainen, ota vastaan sinulle tarjottu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa ja asioi sillä äärettömän arvokkaalla talentilla niin kauan kunnes Herramme tulee takaisin. Muut talentit ovat arvottomia tämän rinnalla. Taivaasta tulleen talentin tarvitsemme asioidessamme Jumalan valtakunnan hyväksi.

Jeesuksen toinen tuleminen merkitsi kahdelle ensimmäiselle palvelijalle ilojuhlan alkamista. Kolmannelle se ei ollut sitä.

Mihin meillä on kiire?

 

Ajan kulkua ei voi pysäyttää, vaikka joskus niin toivoisikin. Toisinaan aika tuntuu kuluvan ihan liian nopeasti, toisinaan taas aivan liian hitaasti.

Meillä ihmisillä on oikeastaan käytettävissä vain kaksi aikaa: tämä nyt elettävä hetki ja tuleva aika. Se kuinka pitkä tuleva aika on täällä ajassa ja milloin se vaihtuu ikuisuuden ajaksi, sitä emme tiedä. Mutta tämä hetki meillä on ja myös tulevaisuus. Ei ole olemassa minkäänlaista edes kvanttitietokonetta, jolla voisimme siirtyä ajassa taaksepäin ja elää uudelleen ja ehkä toisella tavalla jo kuluneen ajan tapahtumia.

Meillä on tämä hetki ja siitä haluaisin sanoa sinulle hyvä blogini lukija, että jospa voisimme elää sen läheisillemme läsnäollen. Niin että olisimme läheisillemme läsnä juuri nyt sellaisina persoonina ja ihmisinä kuin olemme. Että voisimme kokea toinen toisemme rakkautta ja olemassaoloa juuri nyt, eikä sydämemme olisi kiirehtimässä muissa asioissa.

Onko meillä aikaa ja halua kohdata toinen toisemme sydämellämme vai onko katseemme kääntynyt jo seuraavaan tapaamiseen, kun vielä kättelemme tervehdykseksi edellistä.

Minusta on elämän yksi tärkeimpiä asioita, että on toiselle läsnä ja varsinkin läheisille: puolisolle, lapsille, vanhemmille, ystävälle ja jopa muukalaiselle. Se voi olla jopa Jumalan antama tehtävä sinulle juuri nyt, mieluumminkin kuin johonkin muuhun kiirehtiminen. Mittapuu, jolla me mittaamme Jumalan antamia tehtäviä omassa ja toisten elämässä on luultavasti ihan toinen kuin Jumalan mittapuu.

Mihin meillä on kiire? Jeesus sanoi, että hänen ruokansa ja juomansa on se, että hän tekee lähettäjänsä tahdon ja vie hänen työnsä päätökseen. Sitä tahtoa täyttäessään Hänellä oli aikaa pysähtyä keskustelemaan samarialaisen naisen kanssa, aterioimaan publikaanin kotona, pysähtyä parantamaan sokea Bartimeus, kertoa taivaan valtakunnasta jalkojensa juuressa istuvalle Marialle. Ja silti Hän vei päätökseen lähettäjänsä antaman tehtävän, joka koitui pelastukseksi ja elämäksi myös sinulle ja minulle.

Rakastakaamme toisiamme niin kuin Hän on rakastanut meitä.