Sininen taivas



Kaukana siintää Suursaari

Vastikään oli lehdessä (Helsingin Sanomat 25.5.2020) uutinen arkeologisesta löydöstä. Löytö oli sellainen, että Jerusalemin alta löytyi 2000 vuotta vanhoja kallioluolia. Luolista löytyi myös öljylamppuja, saviastioita ja kivestä tehty muki. Luolat oli hakattu peruskallioon ja ne sijaitsevat lähellä Itkumuuria Jerusalemin Vanhankaupungin alla. Huoneet ovat ilmeisesti hakattu peruskallioon ennen vuotta 70, jolloin roomalaiset valtasivat Jerusalemin ja tuhosivat sen sekä myös Jerusalemin temppelin.

Vuosia sitten olin läsnä Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston tilaisuudessa, jossa silloinen rehtori puhui todistuksensa saaville opiskelijoille, raamatunkääntäjille. Merkitsin muistiin joitakin rehtorin ajatuksia.

Rehtori puhui Joosuasta ja Kaalebista ja kymmenestä muusta. Näille kahdelletoista vakoojalle oli annettu tehtäväksi tutkia, millainen maa on ja millainen on kansa, joka siinä asuu. Vakoojat tekivät tehtävänsä ja kertoivat maasta ja kansasta. Mutta heille ei ollut annettu tehtäväksi kommentoida, tehdä johtopäätöksiä, kuten kymmenen vakoojaa teki. Se oli heidän syntinsä. Jumala oli sanonut, että Hän antaa sen maan perinnöksi. Oli synti kommentoida sitä vastaan. On niin mahtavia vihollisia, ettemme me voi ottaa sitä haltuumme, sanoivat kymmenen. Samalla tavalla nykyään on niin voimakkaita vihollisia, jotka ovat ottamassa tätä perintöä haltuunsa. Mutta Jumala on sen perinnöksi Israelille antanut, tämä maa kuuluu Israelille. Messias tulee. Tämän suuntaisesti rehtori puhui.

Ensinnäkin hyvin puhuttelevaa on meille jokaiselle tuo ajatus, että kun Jumala antaa tehtävän, meidän ei ole syytä kommentoida, tehdä johtopäätöksiä ikään kuin tietäisimme tilanteen vähän paremmin kuin Jumala. On turvallista palvella Herraa, sillä Hän itse opastaa ja johdattaa eteenpäin. Häneen voi luottaa, Hän tietää kaiken.

Toiseksi Israelista. Kauniisti, ihanasti Herra tunnustaa rakkautensa ja valintansa Israelin kansaa kohtaa. Hän on uskollinen. Nämä ajatukset nousivat mieleeni lukiessani Viidennen Mooseksen kirja seitsemättä lukua. ”Sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Sinut on Herra, sinun Jumalasi, valinnut kaikista maan päällä olevista kansoista, että olisit hänen omaisuuskansansa. Ei Herra sen vuoksi mieltynyt teihin ja valinnut teitä, että te olisitte kaikkia muita kansoja lukuisammat, sillä te olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan koska Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne.”

Niin, missä myös ilmeni Jumalan rakkaus? ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16.

Jumala rakastaa Israelia, Hän rakastaa sinua ja minua.

Edelleen koronaepidemiatilanne on päällä. Se vaikuttaa meihin monin eri tavoin. Mieli voi masentua, kaipaa keskinäistä yhteyttä. Muistetaan toinen toisiamme. Luonto on nyt todella kaunis. Varmasti jokainen muistaa sen, mitä Jeesus sanoi huolissaan oleville ihmisille. Hänen sanansa tulevat mieleen nyt kesän alkua ja kedon kukkia katsellessa ja taivaan lintujen iloista ja innokasta viserrystä kuunnellessa, ne rakentavat pesää niin kuin joka kevät. Jumala pitää niistäkin huolen. Jeesus siis muistutti Jumalan huolenpidosta ja Hän kehotti etsimään ensin Jumalan valtakuntaa.

Historiaa, nykyisyyttä ja tulevaakin



Yad Vashemin Vainojen museon portti, Jerusalem

  

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä Euroopan mantereella, natsi-Saksa antautui 8. päivä toukokuuta 1945. Tänään on 8.5.2020. Huhtikuun lopussa saatiin lukea sanomalehdistä, että Haminan juutalaisella hautausmaalla oli tehty ilkivaltaa, kaadettu ja töhritty hautakiviä. Muutama päivä sen jälkeen Kotkan Lenin-patsas töhrittiin antisemitistisin viestein. Näin lyhyesti tähän alkuun historiaa ja nykyisyyttä.

Ennen kuin jumalanpalvelukset ja kokoontumiset koronaviruksen takia kiellettiin, oli sovittu, että puhun seurakunnassani aiheesta Paavalin Israel-teologia. Muutamia ajatuksia aiheesta tähän blogikirjoitukseen.

Paavalille oli hyvin kipeä asia se, että Israel torjui ja hylkäsi Jeesuksen Messiaana. Paavali puhuu siitä paljon ja siitä, miksi niin kävi ja mitä se jatkossa merkitsee ylipäätään muutenkin. Jumala valitsi Israelin. Paavali kertaa, mitä tämä Jumalan valinta on antanut Israelille. Hän luettelee kahdeksan etuoikeutta, erioikeutta Room. 9: 4, 5. Heille kuuluu 1) lapsen asema, Israel on minun esikoispoikani. 2) Kirkkaus, Jumalan kirkkaus johdatti erämaavaelluksen aikana, asettui ilmestysmajaan, temppelin kaikkein pyhimpään jne. 3) Liitot, Aabrahamin liitto, Mooseksen lakiliitto, Uusi liitto Jer. 31: 30 – 36. Jumala teki sen Israelin kanssa, mutta se laajennettiin koskemaan myös pakanoita, Matt. 26: 28 (liiton veri). 4) Antoi lain, sisältää Jumalan sanan ja ohjeet, 5) Jumalanpalveluksen, 6) Lupaukset. 7) Kantaisät, Aabraham, Iisak, Jaakob. 8) Heistä syntyi Messias Kristus, Hän on lihan puolesta Israelista.

Paavali miettii, miksi Israel hylkäsi Messiaan ja mitä siitä seuraa Raamatun historian valossa. Ongelma ei ole siinä, että Jumalan sana tai Jumalan lupaukset olisivat epäonnistuneet tai rauenneet tyhjiin. Sana ja lupaukset eivät ole pettäneet eivätkä epäonnistuneet. Ne lupaukset, jotka annettiin Israelille, ne yhä edelleen annetaan Israelille.

Paavali puhuu kompastuskivestä. Jo Jesaja oli puhunut kompastuskivestä. ”Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään.” Jes. 28: 16. Tässä asian ytimessä on se totuus, että uskon kautta ei tekojen kautta. Eikö Jumalalle voikaan olla kelvollinen tekojen kautta? Ei. Vaikka noudattaisi lakia hyvin tarkasti? Ei. Sillä kukaan ei pysty täyttämään Jumalan lakia. Jeesus, Jumalan Poika, kuoli synnittömänä meidän puolestamme, juutalaisen sekä ei-juutalaisen. Uskosta Jeesukseen tulee vanhurskaus ja elävä yhteys Jumalaan.

Paavali tuo selvästi myös esille sen, että juutalaiset eivät ole kompastuneet jäädäkseen siihen tilaan. Heidän lankeemuksensa on koitunut pelastukseksi pakanoille. Paavali tuo esille salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11: 25–27

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää” Jes. 62: 1, 2. Näistä raamatunjakeista on tehty aivan ihana laulu. Viimeksi sain kuunnella tuota laulua heprealaisen lauluryhmän esittämänä helmikuun lopulla Israel-illassamme. Oli ilo kuunnella!

Israel-illat niin kuin muutkin kokoontumiset ovat olleet tauolla koronatilanteen vuoksi. Tietysti toivoisi, että pian taas voisimme kokoontua yhteen rukoilemaan ja kiittämään Herraa kaikesta armosta, jota hän on meitä kohtaan osoittanut. Jesajan kirjan luvussa 62 on myös tuo tuttu kehotus: ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.”

Kidronin laakso

Kidronin laakso, Jerusalem

Kidronin laakso on Jerusalemin kaupungin ja sen itäpuolella olevan Öljymäen välinen laakso, joka yhtyy kaupungin länsi- ja eteläsivua kiertävään Hinnomin laaksoon. Perimätiedon mukaan sama kuin Joosafatin laakso. Kidronin laakso tuli mieleeni ja se, että siinä laakson pohjalla olen joskus käynyt ja ottanut valokuvankin.

Öljymäki Kidronin laakson toisella puolella.
Kuva otettu vuonna 1977 Vanhankaupungin muurilta,

Jerikon tietä alas laaksoon vuonna 1977

Joosafatin laaksoa sanotaan Raamatussa myös ratkaisun laaksoksi. Profeetta Jooel kirjoittaa ”Niinä päivinä ja siihen aikaan. kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 1-3. Jakeet 12 – 16 antavat tarkemman kuvan tulevista tapahtumista, ”meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisun laaksossa!”

Israelin kansalla on erityisasema Jumalan omaisuuskansana. Tuon kansan kautta Jumala antoi Kirjoitukset, Raamatun. Tuon kansan kautta Jumalan Poika, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä syntimme Raamatun ennustusten mukaisesti. Meillä on suuri syy kiittää Jumalaa kaikesta tästä ja siunata Israelia ja rukoilla sen puolesta. Kyllä Raamattu tekee varsin selväksi myös sen seikan, että Israel on luopunut Jumalasta, kieltäytyi ottamasta Jeesus Messiasta vastaan. Ja tämä vie kansan suuriin ahdistuksiin. Jokainen Raamattunsa loppuun asti lukenut tietää sen. Silti Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu pala palalta täysin loppuun asti ja Israel palaa Jumalansa yhteyteen.

Jumala hajotti Israelin kansan eri puolille, edelleenkin tämä on osittain olemassa oleva tilanne. Kuitenkin kaikkien ihmeeksi on jälleen kahdentuhannen vuoden kuluttua olemassa itsenäinen Israelin valtio. Monet profetiat kansan jälleen kokoamisesta ovat toteutuneet. ”Minä otan teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät kaikista maista…” Hesekiel 36: 24 -

Vieläkin enemmän Jumala lupaa omalle kansalleen. Jeesus itse sanoi Jerusalemin temppelissä puhuttuaan ja sieltä lähtiessään: ”Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi. Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Se, miksi tämä aihe nyt nousi mieleeni blogikirjoitukseen, on siinä, että meidän tulee havahtua rukoilemaan Israelin kansan puolesta ja siunaamaan sitä. Aika näyttää olevan sellainen, että mieluummin vaietaan, eikä puhuta Israelista, pikemminkin sitä syytetään monin tavoin. Israel on Jumalan valittu kansa, myös meille kaikkein kalleimman asian tuonut kansa. Israelin kansan on käytävä läpi ahdistuksen aika. Sen ahdistuksen keskellä heidän sydämestään nousevat nuo sanat ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Tämä on Jumalan selvä lupaus, annettu jo Jeremian aikana, Jer. 31: 31 – 34. Paljon myöhemmin Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa tästä lupauksesta: ”Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.” Ja sitten: ”Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista.” Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä.” Hepr. 10: 16. ”Silloin kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra.” Herran paluu on varma. Tule Herra Jeesus.

Elämme aikaa, jollaista meistä kukaan ei ole ennen kokenut. Se saa miettimään: mitä tämän jälkeen?

Siunataan Israelia ja rukoillaan sen puolesta.

Toivo paremmasta

Sepelkyyhky huhuilee ja maa sinertää skilloista, muutama keltaisena hehkuva krookuskin näkyy. Siinä on keväänmerkkejä, aivan samoin kuin viime keväänä suunnilleen samoihin aikoihin. Vuoden kierto ei ole muuttunut, vaikka moni muu asia on muuttunut ja todella paljon.

Pian ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi Magdalan Marialle ja ilmestyi lukkojen takana oleville opetuslapsille. Kahdeksan päivän kuluttua opetuslapset olivat jälleen koolla ja tälläkin kertaa ovet olivat lukittuina. Tuomas oli tällä kertaa heidän kanssaan. Jeesus tuli uudelleen, jotta Tuomaskin sai nähdä naulanjäljet Jeesuksen käsissä ja koskettaa Jeesuksen kylkeä, jonka yksi sotamies oli lävistänyt todetakseen, että Jeesus oli varmasti kuollut. Tuomas lausui tuossa hetkessä sanat: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Tuomas ja kaikki toisetkin iloitsivat, Jeesus elää, Hän on noussut kuolleista!

Jeesus vietti pääsiäisen jälkeen vielä neljäkymmentä päivää maan päällä ennen taivaaseenastumistaan. Siitä kymmenen päivän kuluttua vuodatettiin Pyhä Henki. Se oli helluntai.

Vuosia sitten olin vapaaehtoistyössä Israelissa. Sain olla silloin mukana eräässä tilaisuudessa, joka osui ajallisesti juutalaisten shavuot-juhlan, meidän helluntain, aikoihin. Tuossa tilaisuudessa piti pienen puheen Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston rehtori. Merkitsin muistiin tuon puheen ajatuksia.

Hän sanoi, että Raamatussa on annettu kolme juhlaa: pesach (pääsiäinen), shavuot (helluntai) ja sukkot (lehtimajanjuhla). Pesachia ja sukkotia vietetään seitsemän päivää, pesachia Egyptistä lähdön muistoksi, sukkotia erämaavaelluksen muistoksi. Shavuotia vietetään samaan aikaan, johon ajoittuu tooran antaminen Siinailla. Sinä päivänä annettiin toora. Ei määrätty kuitenkaan viettämään muistoksi eikä määrätty juhlan kestoa, koska tooraa pitää lukea joka päivä. Kun luette tooraa ja opettelette joka päivä sitä, saatte siunauksen. Näin juutalainen yliopiston rehtori puhui.

Tooraa pitää lukea joka päivä, näin hän kehotti. Ajattelen, että tämä on meillekin kehotus lukea Jumalan Sanaa, Raamattua, joka päivä.

Herran enkeli kehotti Filipposta menemään Jerusalemista Gazaan vievälle autiolle tielle. Filippos lähti ja pian tietä matkasi vaunuissaan Etiopian kuningattaren hoviherra, joka oli käynyt Jerusalemissa rukoilemassa. Hän istui vaunuissa ja luki profeetta Jesajaa. Filippos juoksi vaunujen luo ja kuuli miehen lukevan profeetta Jesajaa, ja Filippos kysyi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Aika suora kysymys. Hoviherra vastasi, että kuinka hän voisi ymmärtää, kun kukaan ei opasta. Filippos nousi vaunuihin. ”Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi…” Jes. 53: 7, 8, oli se kohta, mitä mies oli lukenut. Hoviherra pyysi Filipposta selittämään kenestä oli kysymys. Filippos alkoi puhua ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hoviherra sai ottaa sanoman vastaan, uskoa Jeesukseen ja jatkaa iloiten matkaansa.

Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen sanonut.” Jeesus puhui tämän opetuslapsille viimeisellä aterialla. Pyhä Henki vuodatettiin viisikymmentä päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Pyhä Henki on siis täällä meitä opettamassa ja johdattamassa. Hän muistuttaa Jeesuksen sanoista, Hän avaa Raamatun sanan meille.

Jatkuvan uutisvirran keskeltä on hyvä irrottautua Sanan ääreen. Uutisvirta tuo kaiken lisäksi suurimmaksi osaksi huonoja uutisia. Emme toki saa sulkea silmiämme tämän hetkisiltä tilanteilta ja ihmisten hädältä, mutta meillä on toivo paremmasta. Siitä toivosta voimme myös kertoa toisille ja jakaa sitä heille.

Tien sinne te tiedätte

Kieltämättä elämme hyvin erikoista aikajaksoa niin Suomessa kuin koko maailmassa. Onko vastaava ollut ennen? Nyt on siitä erilainen aika verrattuna aikaisempaan, että saamme suurin piirtein suorana lähetyksenä seurata ympäri maailmaa riehuvan pandemian tilannetta. Sairastuneiden ja kuolonuhrien määrät ovat todella isot ja mitä sitten on vielä edessä. Sata vuotta sitten vuosina 1918 – 1920 espanjantautiin kuoli maailmanlaajuisesti 25 miljoonaa ihmistä, ehkä enemmänkin.

Monet varmasti tuntevat Presidentti Kyösti Kallion rukouksen Suomen puolesta Talvisodan aikana. Hän antoi myös kehotuksen Suomen armeijalle jouluna 1939. Siinä hän kehotti kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua.

Tänään on Palmusunnuntai 2020.

Noin kaksituhatta vuotta sitten oli Jerusalemissakin pääsiäisjuhla tulossa. Jeesus oli aterialla opetuslastensa kanssa.

Jeesus oli kyllä puhunut kuolemastaan, mutta opetuslasten oli jotenkin vaikea käsittää, että miksi, minkä takia Jeesuksen pitäisi kuolla. Olivathan he, opetuslapset, yhdessä Jeesuksen kanssa vaeltaneet eri puolilla maata melkein kolme vuotta ja he olivat nähneet, mitä Jeesus oli tehnyt. Hän paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita, ruokki kansanjoukkoja, hän opetti kansaa ja kertoi taivasten valtakunnasta. Jeesus oli kutsunut: ”Tule ja seuraa minua!”  Ja monet olivat iloiten lähteneet seuraamaan Jeesusta.

Miksi Jeesuksen pitäisi kuolla? Nyt pääsiäisaterialla tuntui siltä, että Jeesus halusi antaa vielä viimeisiä ohjeita opetuslapsille.  Aivan pian Jeesus kavallettaisiin ja ristiinnaulittaisiin, hän itse tiesi sen. Opetuslapsiaan hän rohkaisi: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh 14: 1 – 4

Siis: 1 Minun Isäni kodissa on monta huonetta. 2 Menen valmistamaan teille sijaa. 3 Tulen takaisin. 4 Tien sinne te tiedätte.

On Taivas, on Isän koti, jonne Isä haluaisi mahdollisimman monen tulevan viettämään iankaikkista elämää tämän ajallisen elämän jälkeen. Jeesus sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa. Sitä varten hänen oli kuoltava. Hänet naulittiin ristille meidän syntiemme tähden, hän itse oli viaton, hän maksoi syntimme kuolemallaan. Isä oli antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tämän tehtävän. Tällä hetkellähän Jeesus on siellä Taivaassa Isan luona, mutta niin kuin hän sanoi jo ennen kuolemaansa, hän tulee takaisin.

Tien sinne te tiedätte, sanoi Jeesus ja selvensi vielä: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Betanian Martan veli Lasarus oli kuollut ja siinä yhteydessä Martta sai kuulla Jeesuksen sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja ja joka nyt on tuotu julki, kun meidän Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.” 2 Tim. 1: 7 – 10.

Pääsiäisviikko on alkamassa. Pitkäperjantai muistuttaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, hänen suuresta tuskastaan, hänen kuolemastaan. Meidän tähtemme. Pääsiäisaamu tuo ilosanoman ”On Kristus ylösnoussut, Hän elää, tiedän sen.”

Kotona - yksinkö?

Talventähti kukkii

Paikallinen sanomalehti ilmoitti jo päiviä sitten, että sen palstoille ei tule ilmoituksia kokoontumisista, ei elokuvista, konserteista jne., koska ne ovat peruttuja tai ne perutaan. Milloin nuo tapahtumat jatkuvat taas, sitä ei kukaan tiedä.

Samassa lehdessä on kuitenkin joka päivä Päivän sana Raamatusta. Tänään se oli Joh. 6: 34 – 35. ”He sanoivat: ”Anna meille sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä, joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.”

Jumalan sanaa, Raamattua, ei ole peruttu. Se on alusta loppuun edelleen voimassa. Olen tosi kiitollinen, että paikallinen sanomalehti julkaisee joka päivä Päivän sanan.

Yksi piirre, jonka olen näinä päivinä huomannut, on se, että monet pyrkivät selittämään tulevia tapahtumia Raamatun profetioiden perusteella. Ne profetiat toteutuvat aikanaan täsmälleen niin kuin Jumala on suunnitellut. Joskus selitykset kääntyvät pelon herättämisen puolelle. Tulevien ajattelu ei auta tässä päivässä.

Elämme tässä päivässä! ”Eilinen on mennyt, huominen ei ole vielä tullut, tänään auttaa Herra” on monille tuttu sanonta.

Jumalan sana ravitsee meitä jokaista. On tärkeä, nyt entistäkin tärkeämpää, lukea Jumalan sanaa itse kotonaan. Se ravitsee, lohduttaa, antaa rauhan sydämeen. Voi kertoa asiansa Herralle, voi kertoa epävarmuutensa, pelkonsa, huolensa. Hänen eteensä voi tuoda rukouksessa läheisensä, kaiken. Yksin kotonakin.

Et ole yksin, kun Herra Jeesus asuu sydämessäsi. ”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.” Joh. 14: 23.  Nämä ovat Jeesuksen sanoja, ja näin hän jatkaa jakeessa 26: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” Ole rohkealla mielellä, tänään on pelastuksen päivä.

Seurakuntienkin tilaisuudet ja kokoontumiset on peruttu. Jumalan sanaa ei ole peruttu, eikä Jumalan rakkautta ja armoa. Vaikka asuisit yksin, et ole yksin. Jeesus on kanssasi, sydämessäsi. Hänen läsnäolonsa antaa rauhan. Luetaan Raamattua, Jumalan sanaa, se antaa oikeaa tietoa tänäänkin.

Pidetään yhteyttä myös toisiimme puhelimen, netin, viestien kautta. Ja muistetaan toisiamme rukouksin.

Erityistehtävä

Noin tasan vuosi sitten kirjoitin seurakuntamme lehteen kirjoituksen, jonka otsikkona oli ’Ajat muuttuvat, tehtävä ei’. Otsakkeen ajatus pitää edelleen paikkansa molemmilta osiltaan. Vuosi sitten ei edes mielessä käynyt, että seurakunnissa joudutaan peruuttamaan erilaisia tilaisuuksia ja kokoontumisia nopeasti leviävän viruksen takia.

Totesin tuossa kirjoituksessa myös, että meillä on tänään hyvät olot. Pitänee paikkansa edelleen virusuhkasta huolimatta. Onhan meillä tavattoman korkeatasoinen terveydenhuolto. Viranomaisten ohjeita ja määräyksiä on syytä noudattaa.

Aikojen muutos näkyy tapojen muuttumisena. Vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jossa aiheena oli suomalaisten suhtautuminen kristinuskoon. Tutkimustulos kertoi, että nuoret suomalaiset maallistuvat ja moni on luopunut jumaluskosta. On vaikea saada ihmisiä tulemaan jumalanpalveluksiin tai hengellisiin tilaisuuksiin, joissa he kuulisivat sanoman Jeesuksesta Kristuksesta.

Työhuoneeni seinällä on kankaasta tehty taulu. Taulussa on kuvattuna nuori tyttö kynttilä kädessään ja teksti ”Älä kätke valoasi. Anna sen loistaa kaikille.” Jos ihmiset eivät tule hengellisiin tilaisuuksiin, menkäämme me heidän luokseen. Tämä on tuon taulun sanoma.

Tämä blogini on hyvä tapa edes pienenä tuikkuna olla. Nykyään on todellakin erinomaiset mahdollisuudet pitää yhteyttä vaikka maapallon toiselle puolelle tai lähempänä oleviin älypuhelinten ja netin kautta.

Sanomaa Jeesuksesta on viety yli kahdentuhannen vuoden ajan alkaen Jerusalemista aina maailman ääriin asti. Näin se alkoi: Diakoni Stefanoksen surmaamisen jälkeen puhkesi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan. Sen seurauksena apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat pitkin Juudean ja Samarian paikkakuntia. Uskovat siis joutuivat lähtemään kodeistaan vainon tähden. Uusille seuduille tullessaan he eivät suinkaan salailleet, miksi olivat sinne tulleet. Päinvastoin he kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. He olivat Jeesuksen todistajia. Raamattu kuvaa alun tällä tavalla.

Historia tietää kertoa kristittyjen vainoista. Vainottuja, kärsiviä kristittyjä on tänäänkin. Silti evankeliumi leviää, sillä Jumalan antama pelastus ja iankaikkinen elämä on sittenkin tärkein asia ihmisen elämässä.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat menneet pitaali(lepra)sairaaloihin julistamaan Raamatun sanomaa. On ihmisiä, jotka ovat toimineet malaria-alueilla ja itsekin sairastuneet. He ovat menneet, sillä Jumala antoi heille tehtävän.

Ympäri maailmaa on tänä päivänä tilanne se, ettei voi järjestää isoja tapahtumia, mutta Jumala voi antaa täsmäjohdatuksia. Aina voimme rukoilla toisten ihmisten puolesta ja pitää esillä Jumalan antama valo ja osoittaa, että turvamme on Jumalassa tänäkin päivänä.

”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo Herralle: ”Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.” Ps. 91: 1, 2