Flashback - vuosien takaa

                                                     Kymijoki Korkeakosken haara (kuva)

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme… Hepr. 12: 1 – 3. Nämä jakeet ovat erityisellä tavalla ja erityisessä tilanteessa piirtyneet mieleeni. Te ehkä tiedätte Veli Andreaksen. Open Doors järjestön perustaja, sittemmin suuren lähetysjärjestön johtaja. Silloin kun vielä oli rautaesirippu, hän kuljetti raamattuja esiripun taakse ja kävi kärsivien uskovien luona. Teki työtä mitä erikoisimmissa olosuhteissa.

Nuorten herätyspäivillä Kuopiossa kesällä 1970 istuin suuressa teltassa, joka oli täpötäynnä väkeä. Olin matkannut yksin Joensuusta noille päiville, ei ollut ketään uskovaa ystävää minulla. Sinne täpötäyteen telttaan tuli hyvin vähin mainoksin mainostettu Veli Andreas ja puhui nuorille. Nämä Heprealaiskirjeen luvun 12 alkujakeet ovat siitä lähtien olleet muistissani. En ehkä silloin osannut liittää sitä luvun 11 pyhiin. Ennemmin liitin sen siihen suureen uskovien nuorten joukkoon, joka ympärilläni oli. Ja siihen, että tuo julistajamies oli tullut kärsivien kristittyjen keskeltä ja tiesi, mitä sanoi, kun sanoi, juoskaamme kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan. Näille sanoille tuli painoa, kun ajatteli vankilassa olevia sisaria ja veljiä, sisaria ja veljiä, joilla ei ollut mahdollista saada Jumalan sanaa, ei ollut mahdollista julkisesti kokoontua yhteen, vaikka ei niistä asioista siihen aikaan paljon saanut ääneen puhuakaan Suomessa.

Näin siis 50 vuoden takainen hetki Nuorten herätyspäiviltä on painunut mieleeni niin, että voin aivan kuin uudestaan elää tuon kaiken. Olin tullut uskoon vain parisen kuukautta aikaisemmin. Jäi puhuttelemaan se, miten Veli Andreas oli vienyt Jumalan sanaa kärsiville kristityille suljettuihin maihin.

Edelleenkin Raamattu on kielletty kirja monissa maissa. Silti Jumalan sanassa on voima tänäkin päivänä.

Uskovan elämä on pikemminkin maraton kuin sprinttikisa. Todistajien pilvi Heprealaiskirjeen luvun 12 alussa viittaa lukuun 11. Todistajat ovat todistajia, joiden elämä, työ, kärsiminen ja kuolema kertovat heidän uskostaan. Jumala todistaa heidän uskonsa. Näitä uskon ihmisiä on ollut kautta vuosituhanten. Kestävyys ei ole urheilijallekaan passiivisuutta vaan sinnikkyyttä. Vaikka maitohapot tuottavat tuskaa lihaksissa, sittenkin pitää jatkaa ja voittaa kipu. Kristityn kestävyyden salaisuus on, että vain se, joka katsoo Jeesukseen, saa tarpeeksi voimaa jatkaa. Hän tuli täyttääkseen Isän tahdon ja oli kuuliainen Isälle ristinkuolemaan asti ja uskoi ja antoi henkensä Isän käsiin. Hän uskoi, että Isä oli hänet lähettänyt, hän uskoi, että kuolemallaan hän sovittaisi kaikki ihmiset Jumalan kanssa. Jeesustakin vastustettiin, mutta hän ei koskaan väsynyt noudattamaan Isän tahtoa. Ihmiset halveksivat häntä, vastustivat, ymmärsivät hänet väärin, pilkkasivat häntä. Silti Jeesus jatkoi elämänuraansa.

Rautaesirippua ei enää ole, silti on monia suljettuja maita. Monissa maissa kristityt kärsivät. Raamattu on kielletty kirja. Sitä ei saa käsiinsä eikä sitä saa lukea. Open Doors – järjestön ja monien muiden vastaavien järjestöjen tehtävä jatkuu. Raamattuja tarvitaan, kärsivät kristityt tarvitsevat apua. Olkoon sydämellämme rukous heidän puolestaan.

Eräs pastori sanoi kerran ajatuksen: ”Rakas Vapahtajamme voi kuitenkin antaa omillensa uskon, jonka voimalla näkee taivaan elämän todellisena tarkoituksena. Sen eteen on valmis maksamaan hintaakin.” Tämä on hyvä muistaa tänäkin päivänä.

Israelin tulevaisuus

Muutaman päivän kuluttua vietetään Rosh ha Shanah-juhlaa ja silloin juutalaisen kalenterin mukaan siirrytään vuodesta 5780 vuoteen 5781. Siitä viikon kuluttua vietetään Jom Kippuria ja sen jälkeen pian Lehtimajanjuhlaa. Ja juuri nyt Israelissa on jouduttu antamaan tiukat rajoitustoimet koronavirusepidemian takia.

Blogin alussa on kuva Jerusalemin kaupungista. Scopusvuorelta katsottuna kaupunki näytti tällaiselta vuonna 2008. Miten paljon sisältyykään tuon kaupungin historiaan. Ehkä joskus se on maailman mielessä jäänyt melkein unholaan, mutta tänä päivänä se on jälleen koko maailman huomion keskipisteenä.   

Sakarja-profeetta kirjoittaa: ”Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä.” Sak. 12: 3. Näin on tilanne lähellä niitä aikoja ja päiviä, jolloin Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle Herra vuodattaa armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet. Sak. 12: 10. On hyvä arvioida aikaa. Se on merkittävä päivä Jerusalemin historiassa ja koko maailman historiassa. Mielenkiintoisesti Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa käytetään samaa ilmaisua ”ne jotka hänet lävistivät”. ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat hänen tähtensä.” Ilm. 1:7.

Israel hajotettiin kansojen sekaan, mutta Jumala on luvannut koota sen jälleen. Jumalan suunnitelma on ilmoitettu. Osa siitä suunnitelmasta on jo toteutunut ja loppu tulee toteutumaan. Ajatelkaa, että Jumala on sanassaan, Raamatussa, ilmoittanut suunnitelmansa. Kannattaa lukea ja tutkia Raamattua. Jumala puhuu sanansa kautta. Sanan kautta saamme oppia tuntemaan Jeesuksen ja omaankin elämäämme suunnan ja tulevaisuuden. Sen lisäksi meille avautuu myös Israelin tulevaisuus.

Israel on edelleen Jumalan omaisuuskansa ja sillä on ja tulee olemaan se tehtävä ja asema, minkä Jumala on sille antanut. Sitä tehtävää ei ole siirretty kenellekään toiselle.

William E Blackstone, evankelista, kirjoitti vuonna 1878 kirjan, jonka nimi on ’Jesus is coming’. Siinä kirjassa on myös luku ”Israel ennallistetaan”. Silloin kun kirja ilmestyi, silloin Israelin kansa oli vielä hajotettuna ja maakin oli voi sanoa hävitettynä joutomaana. Blackstone näki Jumalan sanasta, että Jumalan valitulla kansalla on kunniakas tulevaisuus.

Profeetta Sakarja ja Ilmestyskirja puhuvat siis hänestä, jonka he ovat lävistäneet. Se viittaa Jeesukseen. Jeesus, Jumalan Poika, lävistettiin nauloilla ristille. Jumala lähetti oman Poikansa sovittamaan ihmisten synnin. Tämä sovitus koskee niin juutalaisia kuin pakanoitakin. Hän tulee takaisin, se mainitaan tuossa Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa. Itse asiassa juutalaiset kansana pyytävät häntä tulemaan.

Hesekiel kirjoittaa nimenomaan Israelille luvussa 36 jakeessa 26 näin: ”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen.”

Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, kenen te sanotte minun olevan. Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Hiilivalkealla Pietari kielsi Mestarinsa. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus odotti kalassa olevia opetuslapsiaan Tiberiaanjärven rannalla. Siinä Jeesus kysyi Pietarilta, Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua. Pietari vastasi, Herra sinä tiedät kaiken, sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana. Pietari sai tehtävän Jeesukselta, ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani.

Tätä tehtäväänsä suorittaessaan Pietari ja toiset apostolit vangittiin ja joutuivat neuvoston eteen ja ylipappi kuulusteli heitä, heitä oli nimittäin kielletty opettamasta Jeesuksesta. Pietari ja muut apostolit vastasivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Päämieheksi ja Vapahtajaksi antaakseen Israelille mielenmuutoksen ja syntien anteeksiantamuksen.”  Nämä alleviivatut sanat puhuttelivat minua niin, että halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen.

 

Keltainen oksa

Aina se yllättää, kun näkee syksyn ensimmäiset merkit ja kellastuvat lehdet. Joko nyt? Kesä on kääntymässä syksyyn. Huomasin pihakoivussa yhden koko oksan kaikkien lehtien kellastuneen, vaikka muuten puu ja toisetkin puut siinä vierellä ovat vielä aivan vihreitä. Yksi keltainen oksa!

Siihen on syynsä, miksi lehdet kellastuvat ja putoavat sitten puusta. Syy on se, että valon määrä vähenee ja päivä lyhenee syksyllä. Lehtien vihreä aine, klorofylli, on kasville elintärkeä ja auringonvalo on energiaa. Kasvit yhteyttävät ja klorofyllin avulla muodostavat hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Syksyllä auringonvalo vähenee, lehtivihreä siirtyy puunrunkoon seuraavaa kevättä varten.

Niinpä meillä Pohjolassa on neljä upeaa vuodenaikaa. Keväällä jälleen puu viheriöi rungossa olevan elämän nesteen avulla, paitsi siinä tapauksessa, että puu kaatuu ja menettää juuriyhteytensä maan ravinteisiin. Alkaa lahoamisprosessi. Vanhan rakennuksen aikoinaan komeat hirret, nyt jo lahoamassa, nämä hirret osuivat silmiini Siikakosken maastossa ulkoillessani (kuva) ja muistuttivat tästä.

Tekemäni havainnot nostivat mieleeni kolme sanaa: yhteys ja sisäinen ja ulkonainen ja nimenomaan sanojen merkityksen hengellisessä elämässä.

Jeesus kertoi vertauksen lammastarhasta ja selitti sitten, mitä hän vertauksella tarkoittaa. Lammastarhaan mennään sisään ovesta ja Jeesus sanoi: minä olen ovi. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10: 1- 10.

Jeesus on ovi ja hänen kauttaan käydään sisälle Jumalan valtakuntaan ja sitten Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä.

On sisäinen ja on ulkonainen. Paavali vertaa tätä siihen, että Kristuksen evankeliumin valo on loistanut sydämiimme ja tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Emme lannistu, vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä.

Lehdet kellastuvat, tukka harmaantuu, askel alkaa olla lyhyt ja kömpelö, kuitenkin sisäisessä maailmassa, sydämessä, sisäisessä ihmisessä on ilo ja rauha, nuoruus ja ikuinen elämä. Totta toki on se, mitä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 7: 22 – 23. ”Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni.”

”Rukoilen, että hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa niin, että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne”, näin Paavali rohkaisi efesolaisia, olkoon se rohkaisuna meillekin, että oppisimme tuntemaan Kristuksen rakkauden.

 Vielä yhteydestä, myös keskinäisestä yhteydestä. Jeesus kuvasi itseään myös vertauksella viinipuusta ja oksista. Jeesus on tosi viinipuu. Isä on viinitarhuri. Jeesus kehottaa pysymään hänessä ja hän lupaa pysyä meissä. Jeesus on viinipuu, me saamme olla oksia, oksalla on yhteys puun rungossa kulkevaan elämän nesteeseen. Oksa ei itsessään kanna hedelmää. Viinipuusta tulee oksiin se voima ja elämä, joka tuottaa hedelmän. Yhteys tuo elämännesteen, ilman sitä oksa kuivuu. Yhteys totiseen viinipuuhun tuo yhteyden myös toisiin oksiin, olemme samassa viinipuussa. Olkoon meillä keskinäinen yhteys myös ihmisten välillä.

Pörriäisiä ja perhosia

 

Olipa maailman tilanne mikä tahansa, elävä luonto on kaunis. Pitkin kesää on saanut ulkolenkeillä ihmetellä ja ihailla kaunista luontoa, eri kasvien puhjetessa vuoronperään kukkaan. Karu maa puhkeaa monenväriseen kukintaan. Kukat kyllä pian taas kuihtuvat, hetken ne ovat olleet silmien ilona. Kukkanen lakastuu ja oikeastaan siinä sen merkitys täyttyy. Kukkanen lakastuu, mutta syntyy siemeniä, yhteen voikukkaankin tosi iso määrä.

Eri lajien siemenillä on erilaisia keinoja siihen, miten ne saavat siemenet leviämään kauaksikin syntypaikaltaan. Siemenessä on valmiina uuden kasvin juurten, verson ja ensimmäisten lehtien aiheet. Ensi vuonna jälleen saamme ihailla ehkäpä tämän kesän siemenistäkin kasvaneita kukintoja, jos vain siemenet putoavat hyvään ja kasvuun sopivaan maaperään. Kimalaisilla, pörriäisillä, ja perhosillakin on oma korvaamaton tehtävänsä tässä kaikessa. Ilman pölyttäjähyönteisiä ei syntyisi siemeniäkään eikä marjojakaan esimerkiksi mustikoita. Tänä vuonna mustikkasato on ollut hyvä, pakastin on täynnä laatumarjaa, kiitos ystävien, jotka ovat ahkeria poimijoita.

Kaikki tämä, mitä saamme katsella ja ihastella, on Jumalan ihmeellistä luomistyötä.

Papereitani selatessani osui käteeni melko tasan kymmenen vuotta sitten pitämäni aamunavaus koulussa, jossa työskentelin. Se oli tällainen:

”Hyvää huomenta! Hyvää maanantaiaamua ja uuden työviikon alkua.

Haluan lukea pienen otteen eräästä maailman bestseller kirjasta. Kirja on todella maailmanlaajuisesti bestseller. Se on laajimmin levinnyt kirja maailmassa. Alun perin se kirjoitettiin heprean ja kreikan kielellä.

Tänä päivänä, se kokonaan tai sen osia on käännetty noin 2800 kielelle. Maailmassahan arvioidaan olevan noin 7000 kieltä.

Miljoonat ihmiset maailmassa lukevat tätä kirjaa päivittäin. Nyt ote siitä meille kaikille.

Psalmi 121: Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Tämä oli siis katkelma maailman luetuimmasta kirjasta, Raamatusta.

Siunausta sinun työpäivääsi ja elämääsi.” (Kielten lukumäärät päivitetty.)

Tuo aamunavaus oli siis kymmenen vuoden takaa. Miten on, saako puhua Raamatun sanaa, kertoa Jumalasta, Jeesuksesta vapaasti tänä päivänä esim. kouluissa, lasten päiväkodeissa jne.? Muuttuuko elämä siinä suhteessa Suomessa? Muuttuuko se kouluissa ja muutenkin yhteiskunnassa? Kaikki tiedämme Päivi Räsäseen kohdistuneet syytökset hänen kirjoituksistaan. Kyllä muutosta on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa.

Tärkeä rukousaihe on tämä: Rukoillaan Suomen hengellisen kasvatuksen puolesta. Pyydetään, että evankeliumi tavoittaisi lisää lapsia ja nuoria maassamme. Muutenkin rukoillaan erityisesti lasten ja nuorten puolesta, kun he taas palaavat normaaliin koulu- ja päiväkotiympäristöön erilaisen kevään ja kesän jälkeen. Rukoillaan myös niiden nuorten puolesta, jotka parhaillaan opiskelevat rippikouluissa.

Vielä pari sanaa Raamatusta. Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisille. Jumala haluaa ilmoittaa ihmiselle itsensä ja tiettyjä asioita maailman, Israelin ja muiden kansojen historiasta, ihmisen syntisyydestä sekä pelastuksesta Jeesuksen kautta. Pelastus on tie pois kadotuksen tieltä yhteyteen Jumalan kanssa.

Kutsu ja uskollisuus

 

Tänä keväänä ja alkukesänä on saanut iloita kauniista luonnosta. Tuntuu, että puutkin ovat vihreämpiä ja vehreämpiä kuin ennen, luonnonkukkia on runsain määrin myös kaupunkimaisemassa. Luonto on runsas ja kaunis ja nyt on ollut aikaa liikkua sen keskellä. Linnuilla on uudet poikaset, joita emo ruokkii uupumatta. Suvivirren sanoin: ”Se (tämä kaikki) meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta”.

Toisaalta ei voi kieltää sitä, etteivätkö kokoontumisrajoitukset ym. pandemiaan liittyvät asiat olisi koetelleet mieltä ja elämää. Netin välityksellä kyllä voi kuunnella jumalanpalveluksia, hartauksia, lauluja, mutta kuitenkin on yksin elämässä ja kokemassa kaikkea tätä. Kuitenkin seurakunnassa keskinäinen yhteys on a ja o. Kun Pyhä Henki vuodatettiin ja syntyi seurakunta, niin siitä sanottiin, että ”he pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa”. Seurauksena oli, että ”Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat”.

Pyhä Henki muistuttaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että Pyhä Henki opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä hän oli sanonut. Tämä muistuttamisen periaate näkyy monissa kohdin Raamatussa. Meistä varmasti jokainen voi muistaa omasta elämästään tilanteita, jolloin jollakin tavalla Jumala veti puoleensa. Ehkä silloin asia unohtuikin, mutta tuli uusi tilaisuus tai tänään tulee uusi tilaisuus vastata myöntävästi Jumalan kutsuun ja uskoa Jeesukseen. Tämän kutsun ja muistutuksen takana on Pyhä Henki. Se on Hänen tehtävänsä. On erityisiä elämäntilanteita, joissa Jumala puhuu voimakkaasti.

Pyhä Henki kehottaa: tartu kiinni iankaikkiseen elämään ja ole uskollinen. Pietari ja Paavali omissa kirjeissään muistuttivat kutsumisesta ja uskollisuudesta. Pietari kirjoittaa toisen kirjeensä vastaanottajille, että hän katsoo oikeaksi muistuttaa heitä näistä asioista, nimittäin kutsumisesta ja valinnasta. Ensin hän toivottaa kirjeen vastaanottajille näin: Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa. Sitten hän jatkaa: ”Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.” Siis Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon Jeesuksen tuntemisen kautta.

Paavali puolestaan rohkaisee nuorta Timoteusta julistamaan evankeliumia rohkeasti. Onhan Jumala antanut voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. ”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, kärsi vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.” Jumala on pelastanut ja kutsunut.  Omasta puolestaan Paavali toteaa, että Jumala on hänet tehtävään kutsunut ja hän on kärsinytkin monenlaista tehtävässään, mutta hän ei sitä häpeä, sillä ”minä tiedän keneen uskon”, hän sanoo. Timoteusta hän kehotta: ”Säilytä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.” (2 Tim. 1: 6 -14)

Tällaisena aikana kuin nyt on, saattaa tuntua siltä, että minulla ei ole enää tehtävää, ovet ja mahdollisuudet sulkeutuvat. Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan. Aikataulu on Jumalan tiedossa. Nyt jos koska on tärkeä luottaa Jumalaan.

Näinä päivinä olen ajatellut niitä kristittyjä, jotka joutuvat salassa uskomaan ja kokoontumaan vainojen tähden. Kokoontuminen ei suinkaan aina ole edes mahdollista. Aina ei voi ilmaista uskoa oman perheenkään keskellä. Silti he haluavat pitää kiinni uskostaan. Eikö ole Jumalan ihme, että evankeliumi leviää niissäkin oloissa!

Tänään on pelastuksen päivä. Oman sydämensä voi avata Herralle tänäänkin. Lukkohan avataan sisältäpäin. Jeesus puhdistaa sydämen ja jää sinne asumaan. Tämä on sitä riemua, mitä voi kokea tänäkin päivänä.

Ole uskollinen tehtävässäsi. Siunausta sinulle.

Sininen taivas



Kaukana siintää Suursaari

Vastikään oli lehdessä (Helsingin Sanomat 25.5.2020) uutinen arkeologisesta löydöstä. Löytö oli sellainen, että Jerusalemin alta löytyi 2000 vuotta vanhoja kallioluolia. Luolista löytyi myös öljylamppuja, saviastioita ja kivestä tehty muki. Luolat oli hakattu peruskallioon ja ne sijaitsevat lähellä Itkumuuria Jerusalemin Vanhankaupungin alla. Huoneet ovat ilmeisesti hakattu peruskallioon ennen vuotta 70, jolloin roomalaiset valtasivat Jerusalemin ja tuhosivat sen sekä myös Jerusalemin temppelin.

Vuosia sitten olin läsnä Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston tilaisuudessa, jossa silloinen rehtori puhui todistuksensa saaville opiskelijoille, raamatunkääntäjille. Merkitsin muistiin joitakin rehtorin ajatuksia.

Rehtori puhui Joosuasta ja Kaalebista ja kymmenestä muusta. Näille kahdelletoista vakoojalle oli annettu tehtäväksi tutkia, millainen maa on ja millainen on kansa, joka siinä asuu. Vakoojat tekivät tehtävänsä ja kertoivat maasta ja kansasta. Mutta heille ei ollut annettu tehtäväksi kommentoida, tehdä johtopäätöksiä, kuten kymmenen vakoojaa teki. Se oli heidän syntinsä. Jumala oli sanonut, että Hän antaa sen maan perinnöksi. Oli synti kommentoida sitä vastaan. On niin mahtavia vihollisia, ettemme me voi ottaa sitä haltuumme, sanoivat kymmenen. Samalla tavalla nykyään on niin voimakkaita vihollisia, jotka ovat ottamassa tätä perintöä haltuunsa. Mutta Jumala on sen perinnöksi Israelille antanut, tämä maa kuuluu Israelille. Messias tulee. Tämän suuntaisesti rehtori puhui.

Ensinnäkin hyvin puhuttelevaa on meille jokaiselle tuo ajatus, että kun Jumala antaa tehtävän, meidän ei ole syytä kommentoida, tehdä johtopäätöksiä ikään kuin tietäisimme tilanteen vähän paremmin kuin Jumala. On turvallista palvella Herraa, sillä Hän itse opastaa ja johdattaa eteenpäin. Häneen voi luottaa, Hän tietää kaiken.

Toiseksi Israelista. Kauniisti, ihanasti Herra tunnustaa rakkautensa ja valintansa Israelin kansaa kohtaa. Hän on uskollinen. Nämä ajatukset nousivat mieleeni lukiessani Viidennen Mooseksen kirja seitsemättä lukua. ”Sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Sinut on Herra, sinun Jumalasi, valinnut kaikista maan päällä olevista kansoista, että olisit hänen omaisuuskansansa. Ei Herra sen vuoksi mieltynyt teihin ja valinnut teitä, että te olisitte kaikkia muita kansoja lukuisammat, sillä te olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan koska Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne.”

Niin, missä myös ilmeni Jumalan rakkaus? ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16.

Jumala rakastaa Israelia, Hän rakastaa sinua ja minua.

Edelleen koronaepidemiatilanne on päällä. Se vaikuttaa meihin monin eri tavoin. Mieli voi masentua, kaipaa keskinäistä yhteyttä. Muistetaan toinen toisiamme. Luonto on nyt todella kaunis. Varmasti jokainen muistaa sen, mitä Jeesus sanoi huolissaan oleville ihmisille. Hänen sanansa tulevat mieleen nyt kesän alkua ja kedon kukkia katsellessa ja taivaan lintujen iloista ja innokasta viserrystä kuunnellessa, ne rakentavat pesää niin kuin joka kevät. Jumala pitää niistäkin huolen. Jeesus siis muistutti Jumalan huolenpidosta ja Hän kehotti etsimään ensin Jumalan valtakuntaa.

Historiaa, nykyisyyttä ja tulevaakin



Yad Vashemin Vainojen museon portti, Jerusalem

  

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä Euroopan mantereella, natsi-Saksa antautui 8. päivä toukokuuta 1945. Tänään on 8.5.2020. Huhtikuun lopussa saatiin lukea sanomalehdistä, että Haminan juutalaisella hautausmaalla oli tehty ilkivaltaa, kaadettu ja töhritty hautakiviä. Muutama päivä sen jälkeen Kotkan Lenin-patsas töhrittiin antisemitistisin viestein. Näin lyhyesti tähän alkuun historiaa ja nykyisyyttä.

Ennen kuin jumalanpalvelukset ja kokoontumiset koronaviruksen takia kiellettiin, oli sovittu, että puhun seurakunnassani aiheesta Paavalin Israel-teologia. Muutamia ajatuksia aiheesta tähän blogikirjoitukseen.

Paavalille oli hyvin kipeä asia se, että Israel torjui ja hylkäsi Jeesuksen Messiaana. Paavali puhuu siitä paljon ja siitä, miksi niin kävi ja mitä se jatkossa merkitsee ylipäätään muutenkin. Jumala valitsi Israelin. Paavali kertaa, mitä tämä Jumalan valinta on antanut Israelille. Hän luettelee kahdeksan etuoikeutta, erioikeutta Room. 9: 4, 5. Heille kuuluu 1) lapsen asema, Israel on minun esikoispoikani. 2) Kirkkaus, Jumalan kirkkaus johdatti erämaavaelluksen aikana, asettui ilmestysmajaan, temppelin kaikkein pyhimpään jne. 3) Liitot, Aabrahamin liitto, Mooseksen lakiliitto, Uusi liitto Jer. 31: 30 – 36. Jumala teki sen Israelin kanssa, mutta se laajennettiin koskemaan myös pakanoita, Matt. 26: 28 (liiton veri). 4) Antoi lain, sisältää Jumalan sanan ja ohjeet, 5) Jumalanpalveluksen, 6) Lupaukset. 7) Kantaisät, Aabraham, Iisak, Jaakob. 8) Heistä syntyi Messias Kristus, Hän on lihan puolesta Israelista.

Paavali miettii, miksi Israel hylkäsi Messiaan ja mitä siitä seuraa Raamatun historian valossa. Ongelma ei ole siinä, että Jumalan sana tai Jumalan lupaukset olisivat epäonnistuneet tai rauenneet tyhjiin. Sana ja lupaukset eivät ole pettäneet eivätkä epäonnistuneet. Ne lupaukset, jotka annettiin Israelille, ne yhä edelleen annetaan Israelille.

Paavali puhuu kompastuskivestä. Jo Jesaja oli puhunut kompastuskivestä. ”Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään.” Jes. 28: 16. Tässä asian ytimessä on se totuus, että uskon kautta ei tekojen kautta. Eikö Jumalalle voikaan olla kelvollinen tekojen kautta? Ei. Vaikka noudattaisi lakia hyvin tarkasti? Ei. Sillä kukaan ei pysty täyttämään Jumalan lakia. Jeesus, Jumalan Poika, kuoli synnittömänä meidän puolestamme, juutalaisen sekä ei-juutalaisen. Uskosta Jeesukseen tulee vanhurskaus ja elävä yhteys Jumalaan.

Paavali tuo selvästi myös esille sen, että juutalaiset eivät ole kompastuneet jäädäkseen siihen tilaan. Heidän lankeemuksensa on koitunut pelastukseksi pakanoille. Paavali tuo esille salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11: 25–27

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää” Jes. 62: 1, 2. Näistä raamatunjakeista on tehty aivan ihana laulu. Viimeksi sain kuunnella tuota laulua heprealaisen lauluryhmän esittämänä helmikuun lopulla Israel-illassamme. Oli ilo kuunnella!

Israel-illat niin kuin muutkin kokoontumiset ovat olleet tauolla koronatilanteen vuoksi. Tietysti toivoisi, että pian taas voisimme kokoontua yhteen rukoilemaan ja kiittämään Herraa kaikesta armosta, jota hän on meitä kohtaan osoittanut. Jesajan kirjan luvussa 62 on myös tuo tuttu kehotus: ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.”