Kymijoki Korkeakosken haara (kuva)
”Sen tähden, kun meillä on näin suuri
pilvi todistajia ympärillämme… Hepr.
12: 1 – 3. Nämä jakeet ovat erityisellä tavalla ja erityisessä tilanteessa
piirtyneet mieleeni. Te ehkä tiedätte Veli Andreaksen. Open Doors järjestön perustaja,
sittemmin suuren lähetysjärjestön johtaja. Silloin kun vielä oli rautaesirippu,
hän kuljetti raamattuja esiripun taakse ja kävi kärsivien uskovien luona. Teki
työtä mitä erikoisimmissa olosuhteissa.
Nuorten herätyspäivillä
Kuopiossa kesällä 1970 istuin suuressa teltassa, joka oli täpötäynnä väkeä.
Olin matkannut yksin Joensuusta noille päiville, ei ollut ketään uskovaa
ystävää minulla. Sinne täpötäyteen telttaan tuli hyvin vähin mainoksin
mainostettu Veli Andreas ja puhui nuorille. Nämä Heprealaiskirjeen luvun 12
alkujakeet ovat siitä lähtien olleet muistissani. En ehkä silloin osannut
liittää sitä luvun 11 pyhiin. Ennemmin liitin sen siihen suureen uskovien
nuorten joukkoon, joka ympärilläni oli. Ja siihen, että tuo julistajamies oli
tullut kärsivien kristittyjen keskeltä ja tiesi, mitä sanoi, kun sanoi,
juoskaamme kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon
alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon vuoksi
kärsi ristin, häpeästä välittämättä. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut
kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan. Näille sanoille tuli painoa, kun
ajatteli vankilassa olevia sisaria ja veljiä, sisaria ja veljiä, joilla ei
ollut mahdollista saada Jumalan sanaa, ei ollut mahdollista julkisesti
kokoontua yhteen, vaikka ei niistä asioista siihen aikaan paljon saanut ääneen
puhuakaan Suomessa.
Näin siis 50 vuoden
takainen hetki Nuorten herätyspäiviltä on painunut mieleeni niin, että voin
aivan kuin uudestaan elää tuon kaiken. Olin tullut uskoon vain parisen
kuukautta aikaisemmin. Jäi puhuttelemaan se, miten Veli Andreas oli vienyt
Jumalan sanaa kärsiville kristityille suljettuihin maihin.
Edelleenkin Raamattu on
kielletty kirja monissa maissa. Silti Jumalan sanassa on voima tänäkin päivänä.
Uskovan elämä on
pikemminkin maraton kuin sprinttikisa. Todistajien pilvi Heprealaiskirjeen
luvun 12 alussa viittaa lukuun 11. Todistajat ovat todistajia, joiden elämä,
työ, kärsiminen ja kuolema kertovat heidän uskostaan. Jumala todistaa heidän
uskonsa. Näitä uskon ihmisiä on ollut kautta vuosituhanten. Kestävyys ei ole
urheilijallekaan passiivisuutta vaan sinnikkyyttä. Vaikka maitohapot tuottavat
tuskaa lihaksissa, sittenkin pitää jatkaa ja voittaa kipu. Kristityn
kestävyyden salaisuus on, että vain se, joka katsoo Jeesukseen, saa tarpeeksi
voimaa jatkaa. Hän tuli täyttääkseen Isän tahdon ja oli kuuliainen Isälle
ristinkuolemaan asti ja uskoi ja antoi henkensä Isän käsiin. Hän uskoi, että
Isä oli hänet lähettänyt, hän uskoi, että kuolemallaan hän sovittaisi kaikki
ihmiset Jumalan kanssa. Jeesustakin vastustettiin, mutta hän ei koskaan väsynyt
noudattamaan Isän tahtoa. Ihmiset halveksivat häntä, vastustivat, ymmärsivät
hänet väärin, pilkkasivat häntä. Silti Jeesus jatkoi elämänuraansa.
Rautaesirippua ei enää
ole, silti on monia suljettuja maita. Monissa maissa kristityt kärsivät.
Raamattu on kielletty kirja. Sitä ei saa käsiinsä eikä sitä saa lukea. Open
Doors – järjestön ja monien muiden vastaavien järjestöjen tehtävä jatkuu.
Raamattuja tarvitaan, kärsivät kristityt tarvitsevat apua. Olkoon sydämellämme
rukous heidän puolestaan.
Eräs pastori sanoi
kerran ajatuksen: ”Rakas Vapahtajamme voi kuitenkin antaa omillensa uskon,
jonka voimalla näkee taivaan elämän todellisena tarkoituksena. Sen eteen on
valmis maksamaan hintaakin.” Tämä on hyvä muistaa tänäkin päivänä.