Juutalaiset juuret

Vilna

Kovin kaukaa ei tarvitse hakea juutalaisen kansan tosi elämän historiaa. Sekä ajallisesti että paikallisesti tuo historia on lähellä meitäkin. Vain tunnin lentomatka Helsingistä vie meidät Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan. Viime vuosisadan alkupuolella lähes puolet kaupungin asukkaista oli juutalaisia. Vilnaa kutsuttiin Pohjolan Jerusalemiksi. Siellä oli parhaimmillaan yli 110 synagogaa ja paljon juutalaisia oppineita sekä vilkasta kulttuurielämää. Enemmän tai vähemmän juutalaiset saivat kuitenkin kautta vuosien osaksensa vihamielisyyttä ja sen myötä vihamielisiä tekoja. Sitten tuli vuosi 1941, ja Saksan joukot ottivat Vilnan haltuunsa.

Vilnan gheton muistolaatta

Juutalaisväestö suljettiin ensin ghettoihin. Esimerkiksi Vilnan kahteen ghettoon ahdettiin 40 000 ihmistä. Tämä ratkaisu oli vain väliaikainen. Lopullinen tarkoitus oli tuhota koko juutalaisväestö. Vain 2000 – 3000 alkuperäisistä Vilnan juutalaisista asukkaista selvisi hengissä. Tämä on karua ja sydäntä särkevää kerrontaa. Kuitenkin sain vastikään kuulla omin korvin ghetossa eläneiden ja sieltä hengissä selvinneiden ystävien kertovan kaikesta tästä.

Vietimme vilnalaisen hotellin kokoushuoneessa aamurukoushetkeä. Valkovenäläinen messiaaninen veljeni aloitti rukouksensa sanoilla Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Näin juutalaiset aloittavat rukouksensa, niin aloitti Pietarikin puheensa Israelin miehille Salomon pylväskäytävässä Jerusalemin temppelissä. Aamurukouksessamme seisoimme me pieni joukko suomalaisia kristittyjä ja juutalainen veljemme käsi kädessä pienessä ympyrässä. Koskaan ennen en ollut niin vahvasti kokenut kuin nyt koin. Israelin Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on myös minun Jumalani.

On ihmeellinen asia, että me metsäöljypuun oksat olemme oksastetut jaloon öljypuuhun, ja saamme ravintomme samasta juuresta alkuperäisten oikeiden oksien kanssa. Ja sama juuri kannattaa meitä kaikkia oksia. Tämä tarkoittaa sitä, että meidät pakanauskovat eli ei-juutalaiset uskovat on liitetty samaan puuhun, minkä oksia juutalaiset luonnostaan ovat. Kun juutalaiset rukoilevat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, he ilmaisevat siinä kaikkein oleellisimman. Jumala teki liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Se liitto sisältää lupauksen ja toteutuksen Pelastajasta, Messiaasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä liitto on juuri, joka kannattaa ja ravitsee koko puuta ja pitää puun elossa.

Aabrahamin siunaus tulee Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi (Gal. 3: 14). Uskon kautta Kristukseen olemme liitetyt jaloon öljypuuhun ja olemme Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3: 29).

Kävi siis kuitenkin niin, että monia alkuperäisiä, luonnollisia oksia on taitettu pois jalosta öljypuusta. Raamattu sanoo, että epäuskonsa tähden ne taitettiin pois. Mutta samassa yhteydessä sanotaan myös näin. ”Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” Room. 11: 17, 18.

Oikeiden oksien joukkoon, ei tilalle. Koskaan ei kaikkia oikeita oksia ole poistettu ja korvattu pelkillä pistokkailla. Ja lisäksi sama Raamatun luku jatkaa, että jos meidät, jotka vasten luontoa on oksastettu jaloon puuhun, paljon ennemmin Jumala on voimallinen oksastamaan luonnolliset oksat omaan öljypuuhunsa! Israel on Jumalan Israel, mikään ei sitä korvaa. Tänä päivänä Jumala liittää takaisin luonnollisia oksia, heidätkin liitetään uskon kautta. Viestit kertovat, messiaanisia seurakuntia syntyy eri puolille. On tultu aikaan, jolloin Jumala on jo vetämässä pois peitettä kansansa sydämen päältä.

Rukoushetkessämme vilnalaisessa hotellissa juutalainen veljeni jatkoi rukousta ja puhui Jumalalle sanoen: ”Sinulla on silmät, Sinulla on korvat ja Sinulla on sydän.” Olimme elävän Jumalan edessä, lähellä Herraa, tietäen, että Hän näkee ja kuulee ja ratkaisee asiat rakkautensa ja totuutensa mukaisesti.