Paluu diasporasta

 

Tapasin Estherin galilealaisella kibbutsilla. Hän ohjasi meitä vapaaehtoisia viheralueiden hoidossa ja opetti leikkaamaan kuihtuneet ruusunkukat oikealla tavalla. Esther oli muuttanut Israeliin Etelä-Amerikasta. Nyt hänen kotinsa oli tuo galilealainen kibbutsi. Hän oli yksi diasporasta palannut.

Myöhemmin eräällä matkallani Israelissa kävin silloin jo iäkkäämmän naisen kotona. Hän oli vuoteenomana, mutta kertoi omasta äidistään hyvin eloisalla tavalla. Äiti oli viety sisarensa ja vanhempiensa kanssa Auschwitziin. He olivat Unkarin juutalaisia. Äiti selvisi hengissä ja palasi Unkariin ja siellä tapaamani nainen syntyi. Israeliin he muuttivat 50-luvulla.

Olen tutustunut eri yhteyksissä niin Venäjältä kuin Yhdysvalloistakin Israeliin muuttaneita. Muuttajia saapuu Israeliin ympäri maailmaa kymmenistä maista. Se on ainutlaatuinen tapahtuma. Minkään muun kansan kohdalla ei ole vastaavaa. Tämä on paluuta hajotuksesta. Jumala hajotti Israelin kansan kaikkien kansojen sekaan, mutta Hän lupasi koota heidät jälleen heidän omaan maahansa.

Ensimmäinen suuri muuttoaalto, alija, tapahtui 1800-luvun lopulla. Silloin muuttajat tulivat lähinnä Itä-Euroopasta, myös Jemenistä. Ensimmäistä muuttoaaltoa seurasi monta uutta muuttoaaltoa. Hilda Andersson*, vuodesta 1927 vuoteen 1948 Öljyvuorella asunut ruotsalainen sairaanhoitaja, sai seurata elämää Israelissa kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän seurasi, miten juutalaiset ovat koettaneet päästä tähän maahan ”jalan, lentämällä, uiden, laivoilla ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla”. Vaikka toisen maailmansodan aikoina ja jälkeen juutalaisilla oli vaikeat olot eri maissa, sittenkin heidän saapumistaan maahan yritettiin rajoittaa ennen vuotta 1948. Kuvat huonokuntoisista ihmisiä täyteen lastatuista laivoista kertovat omaa kieltään.

Kuitenkin nämä varhaisessa vaiheessa maahan tulleet juutalaiset kuivattivat malariasuot, raivasivat maata viljelysmaaksi, istuttivat puita. Maa sai uuden ilmeen, karu ja kuiva maa alkoi tuottaa viljaa ja hedelmiä, kastelujärjestelmät kehitetiin. Onhan profeetta Hesekielin kautta Herra luvannut: ”Mutta te, Israelin vuoret, kasvatatte oksia ja kannatte hedelmää kansalleni Israelille, sillä se on jo tulossa, aivan lähellä. Katso, minä tulen teidän luoksenne, te Israelin vuoret, ja käännyn teidän puoleenne. Silloin teidät viljellään ja teihin kylvetään. Minä tuon paljon ihmisiä, koko Israelin heimon, teidän rinteillenne; kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan.” Hes. 36: 8-10.

Diasporasta paluu jatkuu edelleen. Israelin 8,7 miljoonan väestöstä juutalaisia on tällä hetkellä noin 6,5 miljoonaa ja kaikkiaan yhteensä eri maissa juutalaisia on noin 14 miljoonaa. Vuosittain maahan muuttavien määrä vaihtelee, kuten diagrammi vuosilta 1948 – 2016 osoittaa. Siitä voidaan havaita heti itsenäistymisen jälkeen korkeat pylväät. Silloin Israelin päässä poistuivat maahan tulon esteet.

Maahanmuutto Israeliin 1948 - 2016

Lähtömaissakin on ollut esteitä, juutalaisten ei annettu lähteä. Vuosien 1991 ja 1992 kohdalla on poikkeuksellisen korkeat muuttajamäärät. Hajonneen Neuvostoliiton alueilta tulivat nämä muuttajat ja koko yhdeksänkymmentäluvun ajan muutto oli runsasta. Vuonna 1991 toteutettiin esimerkiksi myös operaatio Solomon, ilmasilta toi yli 14000 Etiopian juutalaista Israeliin 36 tunnissa.

On Jumalan suunnitelma koota Israelin kansa takaisin omaan maahansa. Jumala toteuttaa suunnitelmansa oman aikataulunsa mukaan. ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut, Israel: … Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä tuon sinun siemenesi idästä, lännestä minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä estä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä, kaikki, jotka on otettu minun nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.” Jes. 43:1, 5-7

Maahanmuuttajia on lapsista vanhuksiin. Asunnot, toimeentulo, terveydenhoito, työpaikat, koulutus, kaikki nämä ovat isoja haasteita Israelille. On opeteltava yhteinen kielikin. Maan pinta-ala ei ole iso. Joskus olen katsellut Juudean vuoria ja ajatellut, että vuoren rinteet antavat tilaa.

Nyt ollaan hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa, miten ja millä aikataululla toteutuvat Jumalan Israelille antamat lupaukset. Raamatussa on kymmeniä eri kohtia eri profeettojen kautta annettuina Israelin kansan paluusta hajaannuksesta takaisin omaan maahansa. Sen toteutumisvaihe on nyt menossa.

*Kirja: Hilda Andersson, Israel keväällä 1948

Sinun vierelläsi

Sinun vierelläsi

Kaukaa on helpompi katsella monia vaikeita asioita kuten nälkää tai sairautta, onnettomuuksia tai kuolemaa. Tuntemattomista ei pysty kovin suurta tuskaa tuntemaan, ainakaan hetkeä pidempään. Se on niin, sillä ihmisinä meillä ei ole siihen riittävää kykyä. Kun taas kaikki tuollainen koskettaa omaa perhettä, läheisiä rakkaita, ystäviä, silloin meidänkin sydämeemme koskee.

Kansa huusi Jeesuksen ristille. Se oli yllytetty siihen. Jeesuksen lähipiiri seisoi ristin edessä.

Jeesuksella oli ystävä, joka aiemmin edellisenä päivänä oli napannut miekalla korvan pois kiinniottajalta. Silloin Pietari ei omasta puolestaan vielä pelännyt. Hiilivalkealla hän sitten kielsi Jeesuksen ja poistui katkerasti itkien paikalta. Jo paljon aikaisemmin ennen noita päiviä Jeesus oli sanonut ja myöhemmin vahvisti sanansa Pietarille: ”Kun kerran palajat vahvista veljiäsi.”  Jeesus ei hylännyt Pietaria.

Jeesuksen sovitustyö koskee kaikkia. Ei ole poikkeuksia. Näin uskon. ”Kun kerran palajat…”

Toiset halusivat kivittää langenneen naisen. Jeesus ei. Jeesus herätti lesken ainoan pojan, joka oli kuollut. Hän paransi Betesdan lammikolla liikuntakyvyttömän miehen, jolla ei ollut ketään omaa läheistä ihmistä.

Jeesuksella on sydäntä ja sääliä jokaista ihmistä kohtaan. Hänellä on kyky tuntea ihmisen sydämen ahdistus. Hän on Jumala, rakastava Jumala.

Julkisuus on armoton siellä oleville ihmisille, etenkin silloin, kun jotakin ikävää sattuu. Alashuutajia riittää. Kuka tuntee heidän sydämensä kivun?

Mieluummin kuin että liittyisimme sormella osoittajien joukkoon, mieluummin meidän tulisi rukoilla heidän puolestaan, jotka ovat elämässään vaikeassa kohdassa.

”Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.” Psalmi 9: 10, 11.

 

Jos jotakin voit!

Olen Jumalalle hyvin kiitollinen niistä ihmisistä, jotka rukoilevat puolestani. Edes kaikkia heistä en tiedä. Jotkut rukoilevat puolestani, kun olen sitä pyytänyt. On myös heitä, joiden sydämeen Jumalan Pyhä Henki on vaikuttanut halun muistaa minua jatkuvasti rukouksin. Se on suuri siunaus.

Nuo rukoukset eivät ole olleet tuloksettomia. Voin hyvin jäljittää elämästäni niiden vaikutuksia alkaen uskoontulosta, työhön sijoittumisesta aina sairaudesta paranemiseen asti. Puhumattakaan siitä yleisestä siunauksesta, mitä ne elämääni tuovat. Nuo nimetyt tapahtumat ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Juuri ne osoittavat minulle, etteivät rukoukset ole turhia, ja ne osoittavat Jumalan voiman ja hänen halunsa olla mukana yksityisenkin ihmisen elämässä.

Rukouksen tarvetta on. Varmaan on hyvä jakaa taakkoja toisten kanssa. On helppoja ja vaikeita asioita, mutta ne kaikki ovat tärkeitä. Hyvin usein itse olen ollut tilanteessa, jossa isä tai äiti pyytää esirukousta lapsensa tai lapsenlapsensa puolesta. Siinä isä ja äiti ovat ilmaisseet herkimmän kohdan omassa sydämessään. Se on rakkauden ansiosta. On tärkeätä puhua noista asioista Jumalalle.

Mies oli poikansa tähden ylipääsemättömässä tilanteessa. Kirjanoppineillakin oli sanansija opetuslapsia kohtaan, kun opetuslapset eivät pystyneet auttamaan poikaa. Niinpä asiasta väiteltiin. Paikalle tuli Jeesus. Mies kertoi asian Jeesukselle sanoin: "Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Jeesus vastasi: " 'Jos jotakin voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Isä parahti: "Minä uskon; auta minun epäuskoani". Mark 9: 14 - 27. Se, mitä opetuslapset eivät kyenneet tekemään, sen teki Jeesus. Hän paransi ja vapautti pojan vaivastaan.

Ratkaisevaa ei ole uskonmäärä ei mitta, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Ei ongelman laatu, vaikeus tai helppous, tarpeen pienuus tai suuruus, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Hän, Jeesus Kristus, jolle rukouksemme esitämme, Hän on voimallinen. Hän voi, kykenee ja osaa ratkaista asioita ja auttaa.

Vaikka ei pystykään selittämään läheskään kaikkea, mitä rukouksessa tapahtuu, niin rukous on hyvin kiehtova asia. Viime aikoina olen yhä enemmän ihmetellyt ja miettinyt sitä, miten valtavat mahdollisuudet rukoukseen liittyy. Jumala on antanut omasta tahdostaan meille tällaisen suuren lahjan. Voimme sitä ilolla käyttää siunaukseksi toinen toisillemme.

 

 

NÄHDÄÄN

Halleyn-komeetta on kirkkaimpia ja näyttävimpiä komeettoja taivaalla ja myös tunnetuin. Se on kuitenkin kovin harvoin nähtävissä, sillä sen kiertoaika auringon ympäri on noin 76 vuotta. Edellisen kerran se oli lähinnä aurinkoa ja siis nähtävissä vuonna 1986, seuraavan kerran vuonna 2061.

90-luvun loppupuolella paljain silmin hyvin nähtäviä kirkkaita komeettoja oli kaksikin kappaletta, Hyakutake vuonna 1996 ja Hale-Bob vuonna 1997. Niitä ihailtiin kevättalven pimeinä iltoina useinkin.

Kyllä pienempiä komeettoja esiintyy joka vuosi, mutta usein tarvitaan kiikari tai kaukoputki niiden havaitsemiseksi. Yksi tällainen komeetta, Ikeya-Zhang, oli näkyvissä vuoden 2002 keväällä. Hyvissä olosuhteissa sen saattoi juuri ja juuri nähdä paljain silmin.

 

Nähdään

Eräänä iltana huhtikuun alkupäivinä tähyilimme innokkaina pimenevää tähtitaivasta. Ja siinä se oli, komeetta Ikeya-Zhang. Kiikarin läpi katsottuna se näytti upealta. Mutta paljain silmin en pystynyt edes erottamaan sitä, vaikka tiesinkin, missä se oli.

 - Katso taivaan taakse, neuvoi ystäväni tähtitieteen opiskelija. Kun lakkasin kohdistamasta katsettani tiettyyn pisteeseen ja katsoin vain niin kauas kuin voin, niin silloin hahmottui myös tämä yksityiskohta taivaalta.

’Taivaan taakse katsominen’ on monessa tilanteessa hyvä neuvo, jotta yhteen kohtaan tuijottaminen ei estäisi meitä näkemästä asioita oikeissa suhteissaan.

Saattaisimme nähdä esim. Lähi-idän tapahtumat kirkkaina ajan merkkeinä ja osana isommassa kokonaisuudessa. Se mihin suuntaan  maailman tapahtumat kehittyvät ei ole salaisuus. Jokainen raamattua lukeva sen tietää. Mutta siinäkin on hyvä kohdistaa katse kauas. Kaiken keskellä Jumala vie päätökseen pelastussuunnitelmansa, joka koskettaa niin kansoja kuin yksityistä ihmistäkin.

Taivaan taakse katsominen on hyvä neuvo myös silloin, kun joudumme elämässämme asettamaan asioita arvojärjestykseen. Usko on juuri sen luonteinen asia, että sen kautta näkymättömät tulevat näkyviksi.

Mooseksella oli Egyptin maan hallitsijan perheenjäsenen asema. Mutta hän luopui siitä samoin kuin sen mukanaan tuomasta rikkaudesta. Hän halusi kuulua Jumalan kansaan, johon kuuluminen toi hänen elämäänsä vaivaa ja kärsimystäkin. Mutta se oli hänen valintansa, se oli samalla arvovalinta. Salaisuus siihen, että hän tällaisen valinnan pystyi tekemään

oli se, että hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön. ”Hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Hän kesti, koska hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön.” Hepr. 11: 26, 27.

(17.4.2002)

Hyvä hetki

Aiemmin kirjoitettujen tekstien sarja: teksti numero 3, kirjoitettu vuonna 2001.

Hyvä hetki

Edessäni pöydällä on kirja, jonka kanteen on kirjoitettu: Hiljaisiin hetkiin. Mitä ne ovat! Eivätkö ne automaattisesti tule eteen sitten vanhana, kun muuta ei enää ole. Kirjan koonnut D.L. Moody kirjoittaa lukijalle näin: “Yksi aikamme ilahduttavimmista merkeistä on se, että nuorten yhteisöissä ja seurakunnissa monet kristityt viettävät päivittäin hiljaista hetkeä. Tänä kiireen ja touhun aikakautena me tarvitsemme erityisen kutsun vetäytyä hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen Jumalan eteen hetkeksi joka päivä.”

Ja tämän Moody kirjoitti 1800 - luvulla. Miten olisi nyt “Tänä superkiireen ja hypertouhun aikakautena...”

Pelko on siinä, että jos hetkeksi pysähtyy, on kuin tyhjiöön joutuisi. Ja se ahdistaa. Mutta eikö ole joskus aika kuunnella itseään. Kun se ulkoapäin tuleva virta katkeaa, kuulet mitä sinun sisälläsi on. Sinulla on oikeus ottaa se huomioon. Ehkä arvaat, mitä seuraavaksi kirjoitan. Kirjoitan niin, koska olen kristitty ja koska myöskin koen kiireisen elämän paineen ja sisäisen ihmiseni huollon tarpeen.

Jumala tuntee ihmisen salatuimpaan saakka, sinne sisimpään asti, jopa paremmin kuin itsekään tunnemme itseämme. “Minä Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset.” (Jer 17: 10)  Siksi Hän myös niissä hiljaisissa hetkissä osaa puhua meille juuri oikeista asioista ja hoitaa meitä juuri oikealla tavalla. Se on hyvä hetki.

Kun vuosia sitten tulin uskoon, minulle annettiin hyviä neuvoja. Yksi oli tämä: pidä rautaisella kädellä kiinni aamuvartiostasi. Se on vietä hetki joka aamu Jumalan kanssa kahden rukouksen ja raamatun luvun avulla. Se mitä saat päivän ensimmäisinä hetkinä, on ratkaisevaa koko päivälle. Onhan se järkevä neuvo soittajallekin, että viritä soittimesi ennekuin aloitat konsertin. Toinen saamani neuvo oli, että pidä lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Jos jonkun kanssa elää yhteistä elämää, on luonnollista, että jatkuvasti keskustellaan ja että välit ovat avoimet.

Siunausta sinulle hiljaisiin hetkiisi.

 

 

 

Uskon Jumalan voimaan

Sarjassa aikaisemmin kirjoittamiani lyhyitä tekstejä julkaisen nyt tekstin vuodelta 2000.

(Kuva The Tall Ships Races- tapahtumasta 2017)

 Uskon Jumalan voimaan

Erityisesti, kun on kysymys ihmisen muuttumisesta. Muutoksen tarvetta ei tosin aina tule omalla kohdallaan edes ajatelleeksi, vaikka elääkin itselleen haluavan ja elämyksiä hakevan sukupolven tavoin. Helpommin kyllä voivottelemme maailman pahuutta ja kaikkea sitä, mitä ympärillämme näemme: rikoksia, huumeita, väkivaltaa, huonoa elämää... Etenkin nuorisoa pahoittelemme kaikesta tällaisesta, mutta eivät nämä ole vieraita vanhemmillekaan polville.

Ei auta voivotella. Pienempikin paha joskin myös hyvä lähtee ihmisen sydämestä. ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat...” (Matt. 15: 19, 20)

Uskon Jumalan voimaan. Vastaanotettu evankeliumi muuttaa. Ihmisen sydämeen tullut Jeesus Kristus puhdistaa ja muuttaa sydämen. Sitä seuraa halu muuttaa myös tapojansa. Raamatun kuuluisa pieni mies Sakkeus sanoi Jeesuksen kohdattuaan: ”Herra näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” (Luuk 19: 8)  Omasta tahdosta nousi halu muuttaa elämäänsä, kun Jeesus Kristus oli tullut Herraksi.

Jos olet luovuttanut elämäsi Jeesukselle, niin miten enää voit sydämessäsi suunnitella vilpillisiä liiketoimia tai olla puolisollesi uskoton. Itsensä kanssa, mutta Jumalan edessä ihminen silloin asiansa punnitsee.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Jumalan voima voi vapauttaa ihmisen viinasta, tupakasta jne. Sen olen minäkin nähnyt käytännössä tapahtuvan. Kun ihminen, jolla ei ole voimaa nousta, ojentaa kätensä Jumalan puoleen, niin Jumala nostaa hänet.

Jumalan voimasta tapahtuu monenlaisia asioita ihmisten elämässä. Myös ns. parantumisihmeitä: joku paranee syövästä, toinen selkävaivasta jne. Mutta suurin kaikista ihmeistä on se, kun ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Sehän on Jumalan nimenomainen tahto, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1 Tim 2: 4). Jumala on valmistanut tien valoon niin täydellisesti, että se on mahdollinen kaikille. Tie on Jeesus Kristus, Hänessä meillä on syntiemme anteeksiantamus ja pääsy Jumalan valtakuntaan. Tule, kulje se tie.
 

MITKÄ KUTSUT!

 

Lähiviikkojen kuluessa julkaisen tässä blogissani sarjan aiemmin kirjoittamiani lyhyitä tekstejä. Näitä tekstejä on julkaistu aikoinaan paikallislehdessä. Ensimmäisenä on teksti, joka on kirjoitettu jo ennen vuosituhannen vaihdetta vuonna 1999. Vuosituhannen vaihtumista odotettiin silloin innolla ja kukin valmistautui omalla tavallaan ja omin odotuksin. Kuitenkin yhdessä siirryttiin 2000-luvulle.

Mitkä kutsut!

Sain tilaisuuden maallikkona kirjoittaa lehden palstalle. Oikeastaan teen sen hyvin mielelläni. Jo sillä perusteella, etten ole ammattilainen, saan varmasti paljon anteeksi.

Olen aina ihmetellyt ja ihaillut Jumalan kykyä puhua ihmiselle. Langatonta viestintää jo ennen kännyköiden aikakautta. Ihmiseen on asennettu laitteet, jotka voivat vastaanottaa Jumalan puheen. Raamattukin sanoo, että Jumala puhuu tavalla ja toisella. Ihminen pystyy sen tiedostamaan, vaikkei sitä Jumalan puheena haluaisikaan pitää. Jossakin elämän vaiheessa Jumala sitten puhuu sillä tavalla, että sanotaan Jumalan kutsuvan ihmistä.

Jeesus esitti kerran vertauksen suurista pidoista. Kutsuja pitoihin oli lähetetty runsaasti. Kun pitojen oli määrä alkaa, selvisi, että kutsutuilla oli tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä kuin tulla pitoihin. Kuka oli ostanut pellon ja sitä piti juuri nyt mennä katsomaan. Kuka oli ostanut viisi härkäparia, ja niitä piti juuri nyt kokeilla. Oli paljon syitä, joiden takia kutsua ei voinut noudattaa. Minulla on se mielikuva, että me ihmiset olemme nykyäänkin taipuvaisia samanlaiseen menettelyyn. Valmistaudumme parhaillaan vuosituhannen vaihteeseen. Huolehdimme kyllä, että tietokoneemme selviävät siitä. Jotkut varaavat jo samppanjat juhlia varten. Mutta...

Jeesuksen vertaus oli vastaus erään hänen aikalaisensa esittämään ajatukseen: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” 

Jumalan kutsu liittyy tähän. Jumala kutsuu sisälle valtakuntaansa. Jeesus on ovi. Ovi on auki. ”Uskotko, että Jeesus kantoi myös kaikki sinun syntisi, kun hän kuoli ristillä ja maksoi rangaistuksen puolestasi ja vapautti sinut?”. ”Kyllä, minä uskon!”.  Se on siinä! Usko.

Tämä ei ole teoriaa, vaan käytäntöä. Toivon, ettet sano kuten kuningas Agrippa Paavalille: ”Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn.”  Jos sanot, vastaisin kuten Paavali: ”Vähällä tai paljolla.”

Vain ihmisen sydän voi vastata Jumalan kutsuun. Ennen kaikkea vastaus on sydämen asia. Sillä sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen (Room 10:10). Ja näin maallikonkin sydämessä voi vallita Jumalan rauha ja ilo Jeesuksessa Kristuksessa.

KUULEEKO SYDÄN JA KORVATKIN

Aika harvoin puhutaan tai kirjoitetaan siitä tosiasiasta, että kristityt ovat vainottuja ja kärsiviä hyvin monissa maissa eri puolilla maailmaa. Open Doors- järjestön, lähetysjärjestöjen ja hengellisen lehdistön kautta kyllä saa tietoa tästäkin asiasta. Laajemmin uutiskynnyksen ylitti hiljattain tieto, että koptikristittyjä kuljettavaa bussia kohti hyökättiin Egyptissä. Terroristit avasivat tulen ja ainakin 29 kuoli ja 25 haavoittui BBC:n mukaan. Tämä ei ollut ensimmäinen isku koptikristittyjä kohtaan.

Siitä hiljaisesta kärsimyksestä ja jatkuvasta vainosta, joiden alla monet elävät, ei niinkään puhuta. On aika ihmeellistä, että vainoistakin huolimatta näissä maissa löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tulla uskoon, uskoa Jeesukseen Kristukseen. Ihmeellistä sikälikin, että yleensä noissa maissa ei sallita evankeliumin julistusta lainkaan, ei voi pitää julkisia jumalanpalveluksia. Miten ihmiset kuulevat evankeliumin?

Olen iloinnut siitä, että on ollut mahdollista nykytekniikan avulla lähettää evankeliumin sanomaa signaaleina älypuhelimiin, tietokoneisiin, on tv-ohjelmia, joita voi seurata. Signaali menee sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole pääsyä, sotatantereellekin.

On niitä ihmisiä, joille Jeesuksen tehtävänanto on omakohtainen ja todellinen. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” On niitä, jotka lähtevät vaikeisiin oloihin viemään sanomaa. On niitä, joilla on usko, että tämä on edelleen tehtävämme tässä maailmassa: olla Kristuksen todistajia.

Evankeliumi leviää, mutta Euroopassa on suunta, että kirkkoja suljetaan, ihmiset eivät käy jumalanpalveluksissa. Leif Nummela totesi pääkirjoituksessaan 1.6.2017 (Uusi Tie): ”Eurooppa ei tule evankelioiduksi vain odottamalla herätystä eikä varsinkaan raamatullisesta sisällöstä riisutuilla loputtomilla uusilla metodeilla. Eurooppa evankelioidaan palaamalla yksin Raamattuun ja kirkkaaseen evankeliumiin, joka perustuu yksin Kristukseen, hänen armoonsa ja yksin uskoon. Siitä saavat elämän sekä julistaja itse että ne joille julistetaan.”

Vierastan sellaista ajatusta, että pääasia on se, että hengellisissä tilaisuuksissa on mukava meininki ja pintapuolinen sanoma. Syntyykö usko värivaloilla, musiikilla tai todellakin loputtomilla uusilla metodeilla? Julistajat ovat suuressa vastuussa, sillä uskossa on kysymys elämästä ja kuolemasta, ei sen vähemmästä.

”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, sanoi Paavali vanginvartijalle Filippissä.

”Jos ette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne.” Näin sanoi Jeesus tarkoittaen, että Hän on Jumalan Poika, joka on tullut maailmaan antamaan henkensä meidän syntiemme tähden. Hän antaa iankaikkisen elämän.

”Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” Tämä löytyy ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä luvusta 5.

Vielä palaan tuohon kysymykseen: Miten ihmiset kuulevat evankeliumin? Lisäisin vielä, että kuulevat sydämellään. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4: 12, 13.

Jumalan sana on ensinnäkin elävä, se toimii, Jumala itse puhuu sanansa kautta ihmisen sydämeen. Jumala kutsuu ihmistä, vaikka ihminen itse ei tiedä kaipaavansa Jumalaa. Jumalan sana on voimallinen, se pystyy muuttaman ihmisen, se pystyy antamaan uuden sydämen, joka kokee yhteyden Jumalaan. Jumalan sana on myös terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Eikö miekan pisto tunnu? Se koskee, sillä on parantava tehtävä ja vaikutus.

Jumala tuntee jokaisen ihmisen läpikotaisin ja hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tietää tarpeemme, hätämme, puutteemme, vikamme, kaiken. Jeesus tietää heikkoutemme ja siksi noita edellä lainattuja Heprealaiskirjeen sanoja seuraa jakeessa 16 kehotus: ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”