JOULUN SANOMA

Joulun sanoma on ihmeellinen. Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan, että me saisimme anteeksiantamuksen synneistämme ja että meillä olisi iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Johannes 3: 16.

Jeesus sanoi myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Johannes 11: 25, 26.

Jumala lupasi ja ilmoitti etukäteen, että hän tulee lähettämään Pelastajan sekä Israelille että pakanoille. Näistä profetioista voimme lukea Vanhasta testamentista. Nämä profetiat Pelastajasta, Messiaasta, Jumala on täyttänyt. Kiitos Jumalalle hänen suuresta lahjastaan!

Jerusalemissa oli noin kaksituhatta vuotta sitten mies, jonka nimi oli Simeon. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Raamattu kertoo (Luukas 2: 25- 31), että ”hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään”. Ihmeellinen asia oli se, että ”Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun”. Simeon saisi omin silmin nähdä Jumalan lähettämän Pelastajan.

”Simeon tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi:

”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” ”

Simeon piti sylissään pientä lasta sellaisena kuin pienet lapset ovat. Miten oli mahdollista, että hän näki, että tässä on Jumalan lähettämä Pelastaja. Simeon uskoi, mitä Pyhä Henki hänen sisimmässään todisti. Sydämen usko! Pieni lapsi ei näyttänyt kuninkaalta, ja Joosef ja Maria vaikuttivat tavallisilta ihmisiltä, ehkä köyhänpuoleisiltakin uhristaan päätellen. Pieni lapsi ei vielä ollut ristillä riippuva Vapahtaja, mutta hän oli syntynyt kasvaakseen aikuiseksi ja tehdäkseen Isän tahdon, täyttääkseen tehtävän, jota varten Isä oli hänet lähettänyt: syntiemme sovitus ristinkuolemassa.

Todellinen valo tuli maailmaan. Jeesus on maailman valo. ”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” Tämä sanoma on ihana sanoma tämän pimeän maailman keskellä. Ei tarvitse jäädä pimeään, saamme tulla valoon. Kiitos Jumalalle!

ODOTETTAVISSA SUURIA UUTISIA

Huomasin mielenkiintoisen seikan tehdessäni yhteenvetoa Israel-tilaisuuksista, joissa olen puhunut viimeisten kahden vuoden aikana. Puheitteni aiheina ovat pääasiassa olleet Israelin ennallistaminen ja Jeesuksen paluu. Mietin, miksi juuri nämä aiheet olivat nyt tulleet polttaviksi aiheiksi. Jeesuksen paluusta puhuminenkin on yleisesti ottaen ollut niin sanotusti tauolla. Mutta nyt on aika puhua.

Tiedotusvälineet pitävät meidät hyvin ajan tasalla sodista, pakolaisista, terroriteoista, Brexitistä, vallankaappausyrityksistä, raiskauksista jne. Liiankin hyvin, muusta kun ei oikein puhutakaan. Nuo luetellut asiat ovat pelottavia, ahdistavia, surua ja tuskaa tuottavia.

Ovatko nämä uutiset ajan merkkejä? Niin uskaltaisin sanoa. Tulevankin voi tietää. Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Jumala ei ole jättänyt ihmistä oman onnensa ja ymmärryksensä varaan.

Uutisista voi ymmärtää, että sittenkin kaiken keskipiste on Lähi-Itä ja viimekädessä Israel ja Jerusalem. Raamattua lukevana ymmärtää, että asian syvin olemus on kuitenkin hengellinen.

Sillä tavalla Jumalan suunnitelma Israelin kohdalla on jo toteutunut, että Jumala on lupauksensa mukaan koonnut kansaansa hajotuksesta. Hajotuskin oli Jumalan ennalta ilmoittama, 3 Moos. 26: 33. Yhtä varmasti Jumala on luvannut koota kansansa jälleen. Israel sai oman maan 1948. Muuttoliike maahan jatkuu eri puolilta maailmaa. Kansa palaa kotiin.

Israelin ennallistamisessa tarkoitan nyt erityisesti Israelin hengellistä heräämistä. Ja Jeesuksen paluuhan kytkeytyy juuri tähän asiaan. Hän saapuu, kun Hänen oma kansansa sanoo: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Tämä on edessäpäin.

Sakarjan kirjan luku 12 tuo esiin kansojen suhteen Jerusalemiin. Luku tuo esille Jerusalemia vastaan hyökkäävien kansojen häviön ja sen, miten Jerusalemin asukkaiden ja Daavidin suvun päälle vuodatetaan armon ja rukouksen henki. Nämä tulevat tapahtumaan hyvin samoihin aikoihin. Daavidin suku katsoo häneen, jonka he ovat lävistäneet, he ymmärtävät, kuka on heidän Messiaansa. Se on hengellinen uudistus. Tämä Raamatun luku sopisi hyvin nykyisiin ajankohtaisohjelmiin.

Israelinkin kohdalla hengellinen uudistus merkitsee sitä, että Jumala antaa uuden sydämen, antaa synnit anteeksi, laittaa henkensä heidän sydämiinsä ja he tuntevat Jumalan. Jumala on luvannut tehdä Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, Jer. 31: 31.

”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Kyllä nykyiset tapahtumat maailmassa kertovat, että nuo päivät ovat lähellä. Aikoja ja hetkiä emme voi sanoa emmekä edes tietää. Ajat ja hetket on Isä oman valtansa nojalla asettanut. Silti Raamattu kehottaa meitä seuraamaan ajan merkkejä ja valvomaan, ettei kaikki tulisi yllätyksenä.

Seurakunnan ylösotto on toinen asia, mikä tulee pitää mielessä. ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”, totesi Paavali kirjoittaessaan tästä asiasta, 1 Tess. 4: 18.

KATSOMOSSA JA RADALLA

Kerran eräs työtoverini lausui mielenkiintoisen ajatuksen kilpaurheilusta. Sanatarkkaan en muista hänen lausumaansa. Ajatuskulku meni jotenkin näin: Kilpailussa jokainen haluaa olla paras ja voittaa, minä haluan olla paras ja voittaa, se on aika itsekästä.

Tottahan se oikeastaan on, kyllä siihen ainakin ripaus itsekkyyttä liittyy. Eikö voisi antaa toisen voittaa, että toisellekin tulisi hyvä mieli. Jokainen kilpailija varmasti tekee paljon työtä ja uhraa treenaamiseen kaiken aikansa ja energiansa. Sitten häviää sentillä tai sekunnin kymmenyksellä. Toisaalta voittaja ansaitsee voittonsa. Urheilussa on tietenkin paljon muustakin kysymys kuin pelkästä ykkössijasta. Eikö tärkeintä olekin jalo kilpa?

Minäkin juoksen parasta aikaa kilparadalla. Olen juossut yhtäjaksoisesti jo vuosia jopa vuosikymmeniä. Tämä rata on uskon kilparata, jolle astuin silloin, kun tulin uskoon Herraan Jeesukseen. Tämä kilpailu se vasta mielenkiintoinen onkin. Olen juossut, joskus aika hitaasti, ehkäpä pysähtynytkin. Joskus olen tehnyt lassevireenit eli kaatunut, mutta noussut jälleen ja jatkanut matkaa. En ole halunnut hypätä radan sivuun. Haluan päästä maaliin saakka ja saada voittopalkinnon. Maali häämöttää. Hän, joka kutsui minut kilparadalle, johdattaa minut perille saakka.

Tällä kilparadalla voivat kaikki saavuttaa voittopalkinnon. Raamattu kehottaa, että juoskaa niin, että sen saavutatte.

”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavuttaisitte sen.” 1 Kor. 9: 24 Sitten Paavali tarkentaa kilpailuohjetta ja palkinnon laatua kirjoittaen ”jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman.”

Paavalilla oli omassa juoksussaan päämäärä. Niin minullakin. Paavali haluaa tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman, hänen kärsimyksiensä osallisuuden ja päästä ylösnousemiseen kuolleista. Hän katsoo eteenpäin, unohtaa sen, mikä on takana ja kurottautuu sitä kohti, mikä on edessä. ”Minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 3: 14.

Voittopalkinto on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Koti taivaassa Isän luona. Jumala kutsuu taivaallisella kutsulla omistamaan voittopalkinnon.

Harmillisesti todella hienoon huippu-urheiluun on viime vuosina tullut ikäviä tahroja. Jotkut ovat käyttäneet kepulikonsteja voiton saavuttamiseen. Dopingpaljastukset ovat vieneet palkinnon ja kunniankin monilta. Monissa muissakin asioissa käytetään erilaisia kepulikonsteja oman voiton tavoittelemiseen, on veroparatiisejakin.

Uskon kilparadalla juoksijallakin on omat vaaransa. Ei Paavali ole turhaan kirjoittanut seuraavaakaan ajatusta. ”Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” Kol. 2: 18, 19. Eksyttäjiä ja hämääjiä tulee houkuttelemaan pois oikealta uskon perustalta.

Ainoa uskon perustus on Jeesus Kristus.

Urheilua on mielenkiintoista seurata, jalkapalloakin. Suuret katsomot ovat täynnä peliä koko olemuksellaan seuraavia katsojia. Sydämen palo ja into on käsin kosketeltavaa. Asiantuntijat studiossa analysoivat joukkueiden pelistrategiaa ja pelaajien ominaisuuksia. Mielenkiintoista.

Raamatun strategiaohjeet ovat meille tosi tärkeitä ja muistamisen arvoisia omalla kilparadallamme. Voittopalkintoa kohti!

Niin kuin on hanki valkoinen

Niin kuin on hanki valkoinen

Iloitsen Jeesuksen rististä, sillä se merkitsee minulle anteeksiantoa. On ihana herätä aamulla, kun mielessä soivat tutun laulun sanat, vaikka laulaja en olekaan. Tällä kertaa ne laulun sanat olivat: ”Niin kuin on hanki valkoinen kirkkaimman auringon alla, puhdistuu tunto ihmisen armolle antautumalla. Jokainen muisto kunniaton, pois kirjoista taivahan pyyhitty on. Kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.” Tuttu Lasse Heikkilän laulu Suomalaisesta messusta.

Jeesuksen risti on tärkein. Se on tärkein siksi, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, vuodatti verensä ja antoi henkensä meidän tähtemme. Kaikki syntimme sovitettiin ristillä. Tämä on ihmiskunnan historian tärkein tapahtuma. Mikään muu ei voi antaa toivoa ja tulevaisuutta ihmiskunnalle.

Mikään muu ei voi antaa toivoa ja tulevaisuutta sinulle, minulle. Ihmisen sisäinen hätä ei saa apua mistään muusta kuin siitä, että Jumala antaa sisimpään rauhan. Ja jos sisimmässämme ei ole rauhaa, miten meistä on toistenkaan auttajaksi.

Pääsiäisaamuna Magdalan Maria ja toinen Maria menivät katsomaan Jeesuksen hautaa. He kokivat elämänsä yllätyksen. Herran enkeli ilmestyi, haudan vartijat, sotamiehet, pelästyivät ja lamaantuivat täysin.

Mutta naisille enkeli sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän itse sanoi.” Matt. 28: 5, 6

Naiset juoksivat viemään enkelin antamaa viestiä Jeesuksen opetuslapsille, Jeesus on noussut kuolleista ja te saatte nähdä hänet. Siinä matkalla Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Rauha teille!” Ja vielä hän sanoi: ”Älkää pelätkö! Viekää sana minun veljilleni. He saavat nähdä minut”

Voisiko tämä tapahtua meillekin, että näkisimme Jeesuksen. Jeesus tuli lukittujen ovien läpi huoneeseen, jossa opetuslapset olivat ja sanoi ”Rauha teille!”. Jeesus ei murtanut oven lukkoa, hänen ei tarvinnut. Ylösnousemusruumiissaan hän voi liikkua missä vain.

Meidän sydämemme laita on toisenlainen. Sydämen ovi voidaan lukita ja avata vain sisältäpäin. Eikä tässäkään tapauksessa Jeesus murra lukkoa. Entä jos itse avaisimme oven, saisimme kokea tosi yllätyksen. Sillä Jeesus todellakin astuisi sydämeemme ja elämäämme. Hän tosiaan tulisi. Juhlat alkaisivat. Se on enemmän kuin näkemistä, se on Jeesuksen läsnäolon kokemista.

Älä pelkää. Jeesus on voittanut. ”Kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Siunattua Pääsiäistä!

 

 

ASKELEET ETEENPÄIN

Edellisessä blogikirjoituksessani ilmoitin kirjauutuudesta. Kirjahan on omakustanne nimeltään ”Kesä on jo lähellä, Israel – Galilean kibbutsilta Raamatun lehdille”. Se ilmestyi syyskuussa viime vuonna. Kun aikoinaan kirjoitin tuota kirjaa, voin tuosta tilanteesta todeta suurin piirtein samoin kuin Paavali kuningas Agrippan edessä. Paavali oli omassa elämässään kohdannut Jeesuksen voimakkaalla tavalla. Jeesus oli sanonut Paavalille, silloin vielä Saulus, ”Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle”.  Jeesus antoi tehtävän. Apt. 26: 16-

”Sen vuoksi, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä vaan julistin…”, tunnusti Paavali.

Minäkään en voinut olla tottelematta sitä voimakasta sisäistä tarvetta kirjoittaa niistä asioista, joista olin oppinut ja joita Jumala oli oman sanansa kautta avannut. Jumalalla on oma suunnitelmansa kansansa Israelin elämässä ja sen kautta koko maailmalle. Sen olin niin selvästi tajunnut, että Israel on Jumalan suunnitelma. Miten mielenkiintoinen onkaan Israelin historia, ja mikä valtava ja vastaansanomaton todistus Israel on Raamatun luotettavuudesta. Puhumattakaan siitä, että paluu takaisin Jumalan yhteyteen tapahtuu ainoastaan Jumalan lähettämän Pelastajan, Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kautta. Meille jokaiselle tämä on suuri uutinen ja henkilökohtainen asia. Jeesuskin oli juutalainen.

Käsikirjoitus oli aika pitkään odottamassa julkaisemista. Ajattelin haudata sen. Ei se ketään kiinnosta. Mutta enpä voinutkaan tehdä niin. Kun kerran Jumala aivan ilmiselvästi antoi minulle kirjoitettavaa, niin en sitä voi jättää noin vain vaille toteutusta. Olin kysellyt, onko nyt sen aika, montakin kertaa kysellyt. Ei tuntunut olevan. Viime kesän lopulla minulle tuli yhtäkkiä hätä ja oikeasti kiire. Nyt se on tehtävä ja nopeasti.

En voinut olla tottelematta. Olen saanut kokea siunausta ja on ollut ilo nähdä, miten runsaasti kirjaa on luettu ja jaettu luettavaksi.

Alun perin ajattelin tässä kirjoituksessa käsitellä askeleen ottamista, mutta se kääntyikin ensin tuohon kirjaan. Tosin se juuri oli minun elämässäni askel, ensin ryhtyä kirjoittamaan ja sitten vielä julkaista se. Mutta vain askelia ottamalla voi päästä eteenpäin niin elämässä kuin Jumalan antamassa palvelutehtävässäkin. Pikkuhiljaa askeleet otetaan, tartutaan tähän työhön ja sitten seuraavaan. Niin Jumala valmistaa sinuakin siihen palvelustehtävään, johon Hän on sinut kutsunut. Usko vaan, näin se menee.

Älköön kukaan katsoko ylen nuoruuttasi, älköön kukaan katsoko ylen vanhuuttasi. Jumala sen tekee.

Ota askel. Älä hautaa Jumalan kutsua. Hän auttaa alkuun, Hän johdattaa, Hän vie perille. Jeesus on itse luvannut olla kanssamme joka päivä maailmanajan loppuun asti.

Eihän se aina ole helppoa, siis totteleminen ja elämä yleensä. Pietari ja Johannes puhuivat Jeesuksesta rohkeasti Jerusalemissa. Mitä siitä seurasi? Heidät laitettiin vankilaan ja seuraavana päivänä kuulusteltiin ankarasti ja kiellettiin enää puhumasta Jeesuksesta. Mikä oli Pietarin ja Johanneksen vastaus. ”Päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla ennemmin teitä kuin Jumalaa! Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Senkin jälkeen heitä uhkailtiin ja vielä enemmän kuin aiemmin, mutta he pääsivät vapaaksi. Apt. 4

Tällä hetkellä näemme ja kuulemme ihmisten suuresta hädästä. Maailmanlaajuisesti ihmisillä on hätä suurempi kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tuntuu, että mikä tahansa apu on kuin pisara meressä. Sen takia on sitäkin tärkeämpi viedä se toivon pisara ihmisten elämään. Vie sinäkin sanoma rakastavasta ja armahtavasta ja auttavasta Jumalasta niin monelle ihmiselle kuin suinkin voit. Jumala antaa sinulle viisautta siihen. Sekä aineellinen että hengellinen apu ovat Jumalan työn suunnitelmissa. Kuuletko kutsun?

KIRJAUUTUUS

Kesä on jo lähellä, Israel

Galilean kibbutsilta Raamatun lehdille



 

 

KAUNIS AAMU

 

Syyskuinen aamu, mutta aurinko on jo noussut ja loistaa kirkkaana meren yllä. On sen verran aikaista, että merestä nousee yön viileyden jälkeen usva kuin kevyt, hento savuverho. Se ei vaikuta kostealta eikä kylmältä vaan valkoiselta ja kevyeltä auringon kirkkaassa valossa.

Kalastaja on aamuvarhaisella veneineen kokemassa pyydyksiään. Tikka takoo männyn kelottunutta oksaa reippaalla rytmillä. Metsästä kantautuu hirven voimakas ääntely. Muuten on hiljaista.

On todella upeaa kävellä rannalla yksin ja ihailla Jumalan luontoa. Ehkä yksi syy hyvään oloon on edellisen päivän ja illan aikana yhdessä pienen naisjoukon kanssa vietetyt hetket sanan, rukouksen ja ylistyksen äärellä. Olimme tulleet kohtaamaan Jumalaa. Ja Jumala oli kanssamme. Pyhän Hengen läsnäolo toi yhteyden ja teki eläväksi Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Oli helppo jättää asiansa ja huolensa Jumalan käsiin. Hän pitää huolen väsyneestäkin.

 

 

Jeesuksen ristin sanoma oli keskeinen. Jeesus on sovittanut meidät Isän kanssa. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kunhan vain tunnustamme syntimme. Sillä tavalla pääsemme vapaaksi ja Jumalan rauha täyttää sydämen.

Teimme asian konkreettiseksi. Jokainen kirjoitti asioitaan paperille. Kukin sulki paperinsa kirjekuoreen. Illan tullen rantakalliolle sytytettiin nuotio. Ilta pimeni, täysikuu valaisi ja teki sillan merelle. Kalliolla oleva risti piirtyi selvästi silmiemme eteen.

Nuotiosta lensi vain kipunoita, kun kukin heitimme tuleen oman kirjekuoremme. Ne paloivat poroksi. Se symboloi meille sitä, että Jeesus Kristus on todella jo kärsinyt rangaistuksen ristillä niiden paperillekin kirjoitettujen syntiemme puolesta.

Velka on maksettu.

Varmaan siksi seuraava aamu oli niin kaunis. Se oli kaunis ulkonaisesti luonnossa ja sisäisesti puhtaassa sydämessä.