ASKELEET ETEENPÄIN

Edellisessä blogikirjoituksessani ilmoitin kirjauutuudesta. Kirjahan on omakustanne nimeltään ”Kesä on jo lähellä, Israel – Galilean kibbutsilta Raamatun lehdille”. Se ilmestyi syyskuussa viime vuonna. Kun aikoinaan kirjoitin tuota kirjaa, voin tuosta tilanteesta todeta suurin piirtein samoin kuin Paavali kuningas Agrippan edessä. Paavali oli omassa elämässään kohdannut Jeesuksen voimakkaalla tavalla. Jeesus oli sanonut Paavalille, silloin vielä Saulus, ”Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle”.  Jeesus antoi tehtävän. Apt. 26: 16-

”Sen vuoksi, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä vaan julistin…”, tunnusti Paavali.

Minäkään en voinut olla tottelematta sitä voimakasta sisäistä tarvetta kirjoittaa niistä asioista, joista olin oppinut ja joita Jumala oli oman sanansa kautta avannut. Jumalalla on oma suunnitelmansa kansansa Israelin elämässä ja sen kautta koko maailmalle. Sen olin niin selvästi tajunnut, että Israel on Jumalan suunnitelma. Miten mielenkiintoinen onkaan Israelin historia, ja mikä valtava ja vastaansanomaton todistus Israel on Raamatun luotettavuudesta. Puhumattakaan siitä, että paluu takaisin Jumalan yhteyteen tapahtuu ainoastaan Jumalan lähettämän Pelastajan, Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kautta. Meille jokaiselle tämä on suuri uutinen ja henkilökohtainen asia. Jeesuskin oli juutalainen.

Käsikirjoitus oli aika pitkään odottamassa julkaisemista. Ajattelin haudata sen. Ei se ketään kiinnosta. Mutta enpä voinutkaan tehdä niin. Kun kerran Jumala aivan ilmiselvästi antoi minulle kirjoitettavaa, niin en sitä voi jättää noin vain vaille toteutusta. Olin kysellyt, onko nyt sen aika, montakin kertaa kysellyt. Ei tuntunut olevan. Viime kesän lopulla minulle tuli yhtäkkiä hätä ja oikeasti kiire. Nyt se on tehtävä ja nopeasti.

En voinut olla tottelematta. Olen saanut kokea siunausta ja on ollut ilo nähdä, miten runsaasti kirjaa on luettu ja jaettu luettavaksi.

Alun perin ajattelin tässä kirjoituksessa käsitellä askeleen ottamista, mutta se kääntyikin ensin tuohon kirjaan. Tosin se juuri oli minun elämässäni askel, ensin ryhtyä kirjoittamaan ja sitten vielä julkaista se. Mutta vain askelia ottamalla voi päästä eteenpäin niin elämässä kuin Jumalan antamassa palvelutehtävässäkin. Pikkuhiljaa askeleet otetaan, tartutaan tähän työhön ja sitten seuraavaan. Niin Jumala valmistaa sinuakin siihen palvelustehtävään, johon Hän on sinut kutsunut. Usko vaan, näin se menee.

Älköön kukaan katsoko ylen nuoruuttasi, älköön kukaan katsoko ylen vanhuuttasi. Jumala sen tekee.

Ota askel. Älä hautaa Jumalan kutsua. Hän auttaa alkuun, Hän johdattaa, Hän vie perille. Jeesus on itse luvannut olla kanssamme joka päivä maailmanajan loppuun asti.

Eihän se aina ole helppoa, siis totteleminen ja elämä yleensä. Pietari ja Johannes puhuivat Jeesuksesta rohkeasti Jerusalemissa. Mitä siitä seurasi? Heidät laitettiin vankilaan ja seuraavana päivänä kuulusteltiin ankarasti ja kiellettiin enää puhumasta Jeesuksesta. Mikä oli Pietarin ja Johanneksen vastaus. ”Päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla ennemmin teitä kuin Jumalaa! Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Senkin jälkeen heitä uhkailtiin ja vielä enemmän kuin aiemmin, mutta he pääsivät vapaaksi. Apt. 4

Tällä hetkellä näemme ja kuulemme ihmisten suuresta hädästä. Maailmanlaajuisesti ihmisillä on hätä suurempi kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tuntuu, että mikä tahansa apu on kuin pisara meressä. Sen takia on sitäkin tärkeämpi viedä se toivon pisara ihmisten elämään. Vie sinäkin sanoma rakastavasta ja armahtavasta ja auttavasta Jumalasta niin monelle ihmiselle kuin suinkin voit. Jumala antaa sinulle viisautta siihen. Sekä aineellinen että hengellinen apu ovat Jumalan työn suunnitelmissa. Kuuletko kutsun?

KIRJAUUTUUS

Kesä on jo lähellä, Israel

Galilean kibbutsilta Raamatun lehdille



 

 

KAUNIS AAMU

 

Syyskuinen aamu, mutta aurinko on jo noussut ja loistaa kirkkaana meren yllä. On sen verran aikaista, että merestä nousee yön viileyden jälkeen usva kuin kevyt, hento savuverho. Se ei vaikuta kostealta eikä kylmältä vaan valkoiselta ja kevyeltä auringon kirkkaassa valossa.

Kalastaja on aamuvarhaisella veneineen kokemassa pyydyksiään. Tikka takoo männyn kelottunutta oksaa reippaalla rytmillä. Metsästä kantautuu hirven voimakas ääntely. Muuten on hiljaista.

On todella upeaa kävellä rannalla yksin ja ihailla Jumalan luontoa. Ehkä yksi syy hyvään oloon on edellisen päivän ja illan aikana yhdessä pienen naisjoukon kanssa vietetyt hetket sanan, rukouksen ja ylistyksen äärellä. Olimme tulleet kohtaamaan Jumalaa. Ja Jumala oli kanssamme. Pyhän Hengen läsnäolo toi yhteyden ja teki eläväksi Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Oli helppo jättää asiansa ja huolensa Jumalan käsiin. Hän pitää huolen väsyneestäkin.

 

 

Jeesuksen ristin sanoma oli keskeinen. Jeesus on sovittanut meidät Isän kanssa. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kunhan vain tunnustamme syntimme. Sillä tavalla pääsemme vapaaksi ja Jumalan rauha täyttää sydämen.

Teimme asian konkreettiseksi. Jokainen kirjoitti asioitaan paperille. Kukin sulki paperinsa kirjekuoreen. Illan tullen rantakalliolle sytytettiin nuotio. Ilta pimeni, täysikuu valaisi ja teki sillan merelle. Kalliolla oleva risti piirtyi selvästi silmiemme eteen.

Nuotiosta lensi vain kipunoita, kun kukin heitimme tuleen oman kirjekuoremme. Ne paloivat poroksi. Se symboloi meille sitä, että Jeesus Kristus on todella jo kärsinyt rangaistuksen ristillä niiden paperillekin kirjoitettujen syntiemme puolesta.

Velka on maksettu.

Varmaan siksi seuraava aamu oli niin kaunis. Se oli kaunis ulkonaisesti luonnossa ja sisäisesti puhtaassa sydämessä.

 

Kohti Jerusalemia

Jeesus aloitti julkisen toimintansa pian kasteensa jälkeen. Heti levisi hänestä hyvä maine. Jeesus tuli julistamaan Jumalan armon sanomaa ja hän teki kaikkea hyvää ihmisille. Ihmiset antoivat hänestä hyvän todistuksen.

Tuli hetki, josta Raamattu sanoo, että Jeesus käänsi katseensa kohti Jerusalemia. Kyllä hän oli siellä monta kertaa aiemminkin käynyt. Mutta tässä katseen kääntämisessä Jerusalemiin oli erityistä. Nyt edessä oli jotakin, mikä olisi ainutkertaista maailman historiassa.

Jeesus selitti opetuslapsilleen, että ”Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Matt. 20: 18, 19.

Jeesus tiesi kohtalonsa, silti hän määrätietoisesti lähti kohti Jerusalemia, kohti ristinkuolemaa. Hän oli tullut maailmaan tekemään Isän tahdon.

Jeesuksella oli edessään tuskien tie. Hän halusi kulkea sen meidän tähtemme. Rukoillessaan Isää hän sanoi, ”Sinä olet uskonut hänen (Poikasi) valtaan kaikki ihmiset, jotta hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka olet hänelle antanut,” Joh. 17: 2.

Jeesuksen vallassa oli lunastaa kaikki ihmiset, ja hän tahtoi sen tehdä, vaikka se vei hänet ristille. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta meidän pelastumiseksemme. Jeesus oli uhrina, hän kantoi syntiemme rangaistuksen. Ristillä hän saattoi huutaa, ”Se on täytetty.”

Tämä kaikki on Jumalan rakkauden osoitusta meille, sinulle ja minulle. Hän valmisti tien, hän avasi oven yhteyteensä, oven taivaaseen. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Pokansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16

Sinun ei tarvitse olla epävarma, koskeeko tämä myös sinua. Kyllä koskee. Uskon varmuudessa saat ottaa vastaan iankaikkisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on maksanut sinun puolestasi. Ole siunattu tänä Pääsiäisenä ja vastedes.

Gilboan Iris puhkeamassa kukkaan Israelissa keväällä 2015

 

PIDÄ KUTSUSI ARVOSSA

Selaillessani papereitani käsiini osui taitettu A4 arkki, molemmin puolin käsinkirjoitettua tekstiä täynnä. Päivämääräksi olin merkinnyt 27.12.1981. En muista, miksi olin kirjoittanut, luultavasti vain itselleni ajatuksia selventääkseni. Sikäli mielenkiintoista, että olen yhä samaa mieltä silloisen kirjoitukseni kanssa. Mitä mieltä sinä olet?

Selvennykseksi se, että tekstissä mainittu Anna Ekroos oli lähetyssaarnaajana Kiinassa, siellä puhkesi vallankumous, lähetit lähtivät pois. Anna kuitenkin jäi paikalleen ja oli siellä yhtäjaksoisesti 15 vuotta. Suomeen hänestä ei kuulunut mitään vuosiin, Jumala varjeli, ja ihmeen kautta Anna palasi kotimaahan. Hänen elämästään kertoo Elvi Ahon kirjoittama kirja ”Anna ja Mao Tse-tungin miehet”, 1981, RV. Suosittelen.

Tästä alkaa kauan sitten kirjoittamani teksti:

Sille ei voi mitään, että niin ihaillen ja ihastuen lukee ja ajattelee niiden ihmisten kohtaloita, jotka ovat elämänsä ahertaneet Jumalan valtakunnan työsaroilla. Ihmeellisintä siinä on se, että se työ on erilaista, erilaisempaa kuin mikään muu työ maan päällä. Sitä on turha tehdä, ellei Jumala itse ole mukana. Mutta sitä on ihana tehdä, kun Jumala on työtä tekemässä itse. Taidottomastakin tulee taidollinen.

Joku kerran sanoi, että Anna Ekroos jäi Kiinaan jääräpäisyyttään vai oliko se ymmärtämättömyyttään. Nyt kun on lukenut kirjan hänen elämästään, ei voi yhtyä noihin aikaisempiin mielipiteisiin. Kukaan meistä ei tiedä toisen kohdalta sanoa, mikä on Jumalan tahto. Yksin, naisena vielä, Maon Kiinassa monia vuosia, se on uskomaton ajatus. Inhimillisesti ajatellen, miten hän on uskaltanutkin siellä olla pelkäämättä. Joskus kun rauhallisessa Suomenmaassa pelkää pelkkää pimeää.

Jumala on ihmeellinen, kun hän antaa tehtävän, ei se ole mahdoton. Kun on vähän kauemmin saanut uskossa olla ja jo monia uskovia tuttavia on siirtynyt ajasta iäisyyteen, niin taivaskotikin tulee niin todelliseksi ja läheiseksi. Sinnehän kaipaa, mikä tuntuu tutulta. Siellä on Jeesus, Pietari ja Paavali. Raamatusta he ovat niin tuttuja, tuttuja heidän puheensa, jopa jotkut erehdyksetkin Pietarin ja Paavalin osalta. Mikä voi tuoda turvallisemman tunteen, kuin tietoisuus siitä, että taivaan kotia ei kukaan voi turmella eikä sitä pois riistää siltä, joka uskoo Jeesukseen. Mikä voi olla suurempi tehtävä, kuin kertoa tästä kaikesta pelon ja ahdistuksen alaisille ihmisille.

Se, joka on Jumalalta saanut evankeliumin julistamisen viran, pitäköön sen hyvin korkeassa arvossa. Valtavasta armostaan saa itse kukin omalla tavallaan olla mukana siinä, mitä Jumala tekee. Se ei ole omiin nimiin, ei itselle maalliseksi tai taivaalliseksi ansioksi tehtävää työtä. Ei sitä, olenko minä vai sinä parempi. Kiitos Jumalalle se ei ole sitä, vaan kiitos Jumalalle se on ihan kokonaan Jumalan työtä, jossa ihminen saa olla mukana, joskus tuntuu että oikein tai nurin päin, mutta Jumalan armosta kuitenkin.

Asia on vain niin, että vihollinen ei millään antaisi tuollaisen mielipiteen vallita seurakunnan ja uskovien keskellä. Se ripottelisi paljon mieluummin vähän kateutta, vähän alemmuuden tunnetta, vähän töiden luokittelua. Mutta se jos mikä on aivan mieletön ajatus. Kristuksen seurakunta on ruumis, se on kokonaisuus, jos kukin osa ei täytä paikkaansa, siitä kohdasta koko ruumis on toimimaton. Ja ruumiin elämän antaa Jumala, samalla tavalla, samassa asemassa, jokainen on oksana samassa viinipuussa, sama elämänneste virvoittaa jokaista oksaa. Eivät kaikki voi olla silmiä tai latvaoksia, silloin ruumis tai puu on muotopuoli eikä se toimi oikein. Kuka meistä pystyy sanomaan, mikä on arvokkaampi osa, silmänkö, korvanko, maksanko vai haiman. Kiitos Jumalalle seurakunta on kokonaisuus ja sen pää ja kaikki kaikessa on Jeesus Kristus.

Miksi rukoilisin - kuuleeko Jumala

Milloin viimeksi luit Raamattua? Entä milloin viimeksi rukoilit? Arvelen, että ensimmäiseen kysymykseen aika monien olisi vastattava, että tosi kauan sitten. Mutta jälkimmäiseen on helpompi vastata, sillä elämässä tulee tilanteita, joissa kokee tarvitsevansa apua. Silloin tuntuu luonnolliselta, että lähettää rukouksen Jumalalle. Se on jollakin tavalla helppoakin ja tapahtuu melkein huomaamatta. Se voi olla pelkkä huokaus. Auta hyvä Jumala. Hätätilanne on erityisen otollinen avunpyynnön hetki.

Rukouksen voima ja teho eivät ole siinä, miten taitavasti osaan selittää tilanteeni Jumalalle tai siinä, miten hyvin osaan taivutella Jumalan auttamaan minua. Rukouksen voima ja teho on siinä, että Jumala itse haluaa auttaa ja kykenee auttamaan ihmistä.

”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Psalmi 50: 15.

Tunnetusti syntinen nainen tuli kutsumatta fariseus Simonin kotiin, johon Jeesus oli kutsuttu aterialle. Nainen asettui Jeesuksen taakse hänen jalkojensa juureen, itki ja kasteli kyynelillään Jeesuksen jalat, kuivasi ne ja voiteli hajuvoiteella. Jeesus näki naisen sydämen asenteen. Sanoitta Jeesus ymmärsi naisen sisäisen hädän ja tuskan. Jeesus sanoi naiselle, ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” Luukas 7: 48, 50.

Jeesus opetti synagogassa, ja siellä oli myös eräs nainen, joka oli 18 vuotta ollut heikkouden hengen sitoma, hän ei kyennyt oikaisemaan itseään. Kun Jeesus näki naisen, hän sanoi heti, ”nainen sinä olet päässyt heikkoudestasi”. Nainen kykeni välittömästi oikaisemaan itsensä ja ylisti Jumalaa. Tämä kaikki tapahtui ilman, että nainen itse olisi pyytänyt Jeesukselta tätä, ainakaan ääneen. Varmasti kyllä toivoi hartaasti. Luukas 13: 10- 13.

Tämä tapaus osoittaa, että Jeesuksella on halu auttaa ihmistä. Rukoustemme tarkoitus ei ole taivutella häntä hyväksymään meitä. Hän on jo hyväksynyt, on rakastanut ja rakastaa niin paljon, että hän antoi henkensä edestämme. Siksi hän voi meitä auttaa, päästää sisäisistä siteistämme, päästää synnin sitomat vapaiksi, parantaa sairaita. Tämän kaiken Jeesus sanoo toteutuvan hänessä sen sanan mukaan, mitä hän itse luki Nasaretin synagogassa.

Se sana on Raamatussa kohdassa Luukas 4: 18- 21 ja kuuluu näin "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Johanneksen ensimmäinen kirje 4: 10.

Rukous on sallittua ja Raamatun lukeminen hyvä ja hyödyllinen asia. Vuodesta 2014 on jäljellä enää muutama tunti, sitten siirrymme uuteen vuoteen 2015.

Toivotan sinulle Jumalan siunaamaa uutta vuotta 2015.

SUKU ON TÄRKEÄ

Ensimmäisenä adventtina kirkoissa lauletaan ”Hoosianna, Daavidin Poika,…” Tuttu laulu kaikille. Myös Ruotsissa niin, että tuttavani pieni poika ihmetteli, että miksi siitä ”Davidssonista” lauletaan.

Itse asiassa nimitys Daavidin Poika pitää sisällään erittäin tärkeän asian. Näin joulun aikaan on hyvä palata siihen, mitä enkeli Gabriel tarkkaan ottaen ilmoitti nuorelle Marialle Nasaretissa. Gabriel sanoi Marialle, että Maria synnyttää pojan ja nimeksi on annettava Jeesus. Lisäksi Gabriel ilmoitti pojasta, että Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Siis Poika on kuninkaallista sukua. Luukas 1.

Kuningas Daavid hallitsi Israelia neljäkymmentä vuotta ensin Hebronissa seitsemän vuotta ja sitten Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta. Hänen hallitusaikanaan oli ollut sotia, valtakunta oli laajentunut ja lopulta ”Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisista”. Silloin Daavid halusi rakentaa asumuksen Jumalan liitonarkulle, joka siihen aikaan oli vielä kankaisen majan suojassa. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies ja palveli Jumalaa koko sydämestään.

Jumala oli valinnut Daavidin, Iisain pojan, Israelin kuninkaaksi. Valinnassa ei ollut kysymys siitä, että vain neljäksikymmeneksi vuodeksi, vaan Jumala oli toteuttamassa ja viemässä eteenpäin paljon suurempaa suunnitelmaa. Tämä suunnitelma alkoi Aabrahamista, jatkui Isakin ja Jaakobin kautta Israelin kansaan ja siitä Jumalan suunnitelman päämäärään, siihen, että Hän lähettäisi Pelastajan, Messiaan. Hän itse oli ottanut vastuun ihmiskunnan pelastamisesta, ihmiskunnan, mikä oli langennut syntiin ja joutunut eroon Jumalasta, Luojastaan. Tämän Messiaan syntymisen enkeli Gabriel ilmoitti Marialle.

Oli oltava selvät tiedot siitä, mistä tunnistaa oikean Messiaan. Kuka hän on, mistä suvusta hän syntyy, missä hän syntyy, millainen hän on. Kaiken tämän Jumala oli ilmoittanut profeettojensa kautta, että Hänen kansansa varmasti tunnistaisi, kun tulisi se hetki, jolloin Messias syntyy.

Yksi varmin ja tunnetuin tieto Israelin kansan keskellä, siis Kirjoituksissa annettuna, on tieto Messiaan sukujuurista. Hän on Daavidin sukua. Kun kuningas Daavid olisi silloin noin vuoden 1000 eKr. tienoilla halunnut rakentaa Jumalan arkulle temppelin, niin Jumala sanoi hänelle, ”Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? … Herra ilmoittaa sinulle, että hän itse rakentaa sinulle huoneen … minä nostan seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on lähtöisin sinun ruumiistasi, ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Minä vahvistan hänen kuninkaallisen istuimensa ikuisiksi ajoiksi.” 2. Samuelin kirja 7: 5- 13

”Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät aina minun edessäni, ja sinun valtaistuimesi on oleva ikuisesti luja.” 2. Samuelin kirja 7: 16

Kaikki tiesivät, että Messias syntyy Daavidin suvusta. Nasaretissa asuvan Marian ja Joosefin oli matkustettava Betlehemiin Daavidin kaupunkiin. Sattui siihen aikaan verollepano ja jokaisen piti mennä oman sukunsa kaupunkiin hoitamaan asia. Niinpä enkelit saattoivat ilmoittaa paimenille, ”Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.” Jumalan lupaukset toteutuvat kirjaimellisesti.

Kirjoitukset toteutuivat syntymäpaikankin suhteen, sillä profeetta Miika ennusti noin 700 vuotta ennen tapahtumaa näin. ”Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen Juudan sukujen joukossa, sinusta tulee minulle hän, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa.” Miika 5: 1

”Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, totisesti, minä en valehtele Daavidille! Hänen siemenensä pysyy ikuisesti ja hänen valtaistuimensa niin kuin aurinko minun edessäni. Se pysyy lujana iäti kuin kuu, uskollinen todistaja taivaalla.” Psalmi 89: 36- 38

Tämä Messias, Marian poika, joka syntyi näin, ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi”, tämä Messias, samalla kertaa tosi ihminen ja tosi Jumala, on sovittanut meidän syntimme ristinkuolemassaan. Sitä varten Jumala Hänet lähetti. Tämä on joulun sanoma edelleen ja vastaanottamisen arvoinen. Myös sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra!

Tämä Messias, jolle on vahvistettu kuninkuus ikuisiksi ajoiksi, on palaava Kuninkaana. Hän on Rauhanruhtinas. ”Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan.” Jesaja 9: 6