Ilmastoahdistus

Kotkan Varissaari sumun keskellä

Juuri julkaistun kyselyn perusteella noin neljännes suomalaisista potee ilmastoahdistusta. (HeSa 22.8.2019) Useat kuitenkin kokevat, että tietoisuus ilmastonmuutoksesta saa heidät miettimään ja muuttamaan elämiseen liittyviä tapojaan. Se on positiivinen asia. Soisi, että etenkin nuoret näkisivät vielä hyvän tulevaisuuden mahdolliseksi.

Tulevaisuus voi pelottaa monesta muustakin syystä. Eri puolilla riehuvat sodat, asekehittelyt, entiset sopimukset eivät näytä sitovan osapuolia. Luonnonkatastrofit, onnettomuudet. Kaikki tulvivat uutisissa jatkuvana virtana, sosiaalinen media suorastaan tulvii yli niin, että kaiken seuraaminen on mahdotonta. Tietoa ja mielipiteitä tulee aina vain lisää. Ei ihme, jos väsyy, kun ei aina pysty kaikkea vastaanottamaan.

Tänä aamuna Raamattua lukiessani minut pysäyttivät nämä ajatukset. ”Tieten tahtoen he eivät ota huomioon, että taivaat samoin kuin maa, olivat ikiajoista olemassa Jumalan voimasta, ja että niiden kautta silloinen maailma tuhottiin vedenpaisumuksessa. Mutta samalla sanalla on nykyiset taivaat ja nykyinen maa säästetty tulelle.” 2 Piet. 3: 5 – 7

Alussa Jumala loi taivaat ja maan, näin alkaa Raamatun ensimmäinen luku. Kaiken keskellä on tärkeintä muistaa, että Jumala on kaikkivaltias ja maan niin kuin myös ihmisen Luoja. Edellä lainattu sanan kohta viittaa vedenpaisumukseen. Se ei enää tapahdu uudelleen, mutta silti tämä maa ei ole ikuinen. Jumala on luvannut uuden taivaan ja uuden maan. ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu.” 2 Piet. 3: 13

Lisään tähän samaan ajatukseen vielä lainauksen Psalmista 102. ”Jumalani, älä ota minua pois, sinä, jonka vuodet kestävät polvesta polveen. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa. Ne katoavat, mutta sinä pysyt; ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne kuin vaatteet, ja ne vaihtuvat. Mutta sinä olet aina sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.”

Se, mitä tässä kirjoitan, ei johdu siitä, ettenkö tietäisi maapallon ja ilmaston tilannetta. Tiedän varsin hyvin. Mutta jos maailmankuva on vain näissä asioissa, toivo katoaa. Itseänikin haluan muistuttaa tosiasioista tässä maailmassa ja uhkakuvista, joita on.

Se, miksi käsittelen tätä asiaa, on tieto siitä, että on olemassa toivo ja tulevaisuus. Jumala on kaikkivaltias ja hän haluaa, että kaikki ihmiset pelastusivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on armollinen ja on valmistanut pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman kautta.

Vielä toistaiseksi elämme tämän maapallon elämää katsellen ja kokien. Muistetaan kuitenkin, kenellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jumala toimii oman aikataulunsa mukaan. Odotetaan uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Siellä missä vanhurskaus asuu, ei ole pahuutta. Luota Jumalaan ja hänen sanaansa ja lupauksiinsa.

Miten tässä käy

 

Monien mielessä varmasti pyörivät ajatukset tulevasta ja oikeastaan tulevaisuudesta, sillä niin isoja huolenaiheita tänä päivänä näyttää olevan. Huolia ja kysymyksiä on omassa ja läheisten elämässä, ihan henkilökohtaisia asioita. Ihmisen elämä on lyhyt, mutta maapallon pidempi. Eilen taisi olla maailman ylikulutuspäivä. Tänä vuonna se oli ennätyksellisen aikaisin siis 29. heinäkuuta. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli jo 5. huhtikuuta, neljä kuukautta aiemmin kuin maailman keskiarvo.

Jeesus sanoi eräässä tilanteessa opetuslapsilleen näin: nyt minä olen sanonut sen teille, ennen kuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.

Kysymys oli siitä, että Jeesus kertoi pian menevänsä pois Isän luo taivaaseen. Jeesus oli parhaillaan viettämässä jäähyväisateriaa lähimpiensä kanssa. Edessäpäin olivat tuskallinen kuolema ristillä, hautaaminen, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen. Hän tiesi, mitä oli tulossa.

Etukäteen hän kuitenkin kertoi, että hän menee Isän luo, ja Isä lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Lisäksi Jeesus lupasi, että hän ei jätä opetuslapsia orvoiksi, vaan lupasi tulla heidän tykönsä takaisin.

Raamattu on profeetallinen kirja. Monilta osiltaan se on muuttunut historialliseksi kirjaksi, koska monet sen kertomat asiat ovat jo toteutuneet.

Se, että Raamattu on profeetallinen kirja, on mahtava juttu. Ei ole toista tietolähdettä, joka pystyy kertomaan, miten tässä käy. Tämän päivän uutiset ja sanomalehdet kertovat maanjäristyksistä, tulvista, sodista, kriiseistä, rahamarkkinoiden suurista vaikeuksista, kauppasodasta, tulleista, ilmastonmuutoksesta ja kaikenlaisesta riitelystä. Parhaimmatkin analyytikot voivat vain arvailla ja toivoa, että kävisi hyvin.

Kun Raamatun profeetallisuuteen lisätään vielä se, että Jeesus lupasi lähettää ja myös lähetti Pyhän Hengen, joka avaa Raamatun tekstin, voimme olla luottavaisella mielellä. Tiedämme, kenellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Juuri tässä yhteydessä Jeesus nimittäin lupasi: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Johannes 14: 27.

Sisältä ontto ja laho

Joensuun kaupungintalo ja Vapaudenpuisto 26.6.2019

Lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupungissa Joensuussa kaupungintalon ja torin välissä sijaitsee Vapaudenpuisto. Vapaudenpuistossa kasvoi isoja puita, vanhojahan ne olivat. Perinteisesti uudet ylioppilaat kokoontuivat puiston keskelle lakkiaispäivänä yhteiskuvaan jo silloin aikoinaan. Jokin aika sitten näin alueellisista uutisista, että Vapaudenpuiston kaikki puut oli kaadettu. Miksi?

Puisto kaipasi uudistamista. Muutama päivä sitten kävin Joensuussa ja totesin puiston olevan työkoneita täynnä, Vapaudenpatsas seisoi kaiken keskellä. Aitaan ripustetuissa kylteissä kerrottiin, että puut olivat sisältä lahoja ja jo turvallisuudenkin takia ne piti kaataa pois. Jo aiemmin 80-luvulla oli ollut tarkoitus uudistaa puistoalue.

Sisältä laho, ontto, siinä syy miksi puut kaadettiin. Vanhat puut kaadettiin, uudet istutetaan niiden tilalle. Sitten kun uudet puut, pensaat ja kukat on istutettu, puisto on todella kaunis.

Jeesus puhui paljon aikansa ihmisten elämästä ja kuvaili myös heidän sisäistä tilaansa ja sitä, miten se heijastui heidän elämässään. Monesti hän käytti vertauskuvia, mm. hyvä puu tai huono puu. Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, huono puu tekee huonoja hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Jeesus puhui myös hyvin selvästi viimeisten aikojen tapahtumista ja ihmisistä. Yksi tärkeä asia oli se, kun hän sanoi: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” Jeesus tulee takaisin. Onko niitä, jotka odottavat. Onko niitä, jotka ovat valveilla.

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle kuvaten viimeisten päivien ihmisiä, 2 Tim. 3: 1-5.  ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja.” Näin hän aloittaa. Sen jälkeen Paavali kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti, millaisia ihmiset ovat. Se on karua luettavaa. Jakeissa 2 – 4 ovat nuo kuvaukset, millaisia ihmiset ovat: itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä jne. vielä monta muuta asiaa. Lopuksi: ”He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa”. Ei todellakaan kaunista, mutta totta se on. Yhteenvetona Paavali toteaa: ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” Siis sisällä on jotakin muuta kuin ulkokuori antaa ymmärtää. On jumalisuuden ulkokuori, mutta sisällä, sydämessä ei ole hengen elämää eikä voimaa.

Miten tärkeä onkaan sisäinen elämä, Kristuksen sisäinen tunteminen. Ihmisinä me kaikki olemme samalla viivalla. Edellä mainittuja ominaisuuksia löytyy kaikista. Ja kaikilla meillä on mahdollisuus uskoa siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Se mahdollisuus kannattaa ottaa todesta.

Dietrich Bonhoefer kehottaa tekemässään laulussa: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.”

Anna Jumalan äänen voimistua sydämessäsi. Hän todellakin on kiinnostunut sinusta ja haluaa puhua sinulle ja auttaa sinua. Tuntematon vastaantulija ojensi käteeni kutsun hengelliseen tilaisuuteen. Mielessäni käväisi ajatus: ”Jumalalla saattaa olla minulle jotakin asiaa.” Niin olikin. Menin tilaisuuteen ja toisenkin kerran tuon kokoussarjan aikana. Minulla oli pään tietoa uskon asioista, mutta pian ymmärsin, että usko ei ollut sydämessäni. Oli ulkokuori, vaan ei sisältöä. Olen ikikiitollinen tuolle tuntemattomalle kutsun antajalle, sillä sain oppia tuntemaan Jeesuksen ja Taivaan Isän. Nyt sydämessäni on usko Jeesukseen Kristukseen.

Jeesus on totta, taivas on totta.

 

 

 

Kesä on tulossa

Höyhenpensas Fothergilla major kukkii Sapokan Vesipuistossa

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.” Uskoa ja toivoa tarvitaan johonkin sellaiseen, mikä ei näy eikä ole nyt konkreettisesti käsillä ja mitä kuitenkin odotamme tai pelkäämme. Usein uskon ja toivon ajatukset liittyvät tulevaan. On kuitenkin menneitä, tapahtuneita asioita ja ihan nykyisiäkin, joihin tarvitaan uskoa.

Alun lause on Heprealaiskirjeen luvun 11 alussa. Heti seuraavaksi todetaan, että sen, siis uskon, kautta saivat isät todistuksen. Sitten kerrotaan monista, monista aiemmin eläneistä ihmisistä, jotka uskoivat Jumalaan ja Jumalaa, sellaisista ihmisistä, jotka kuulivat Jumalan tahdon ja elivät johdatuksessa. He saivat todistuksen eläessään, sillä niin tapahtui kuin Jumala oli sanonut edeltä käsin heille. He uskoivat Jumalaa, joka antoi heille sanansa ja puhui heille.

Myös hyvin ajankohtainen asia on ilmaistu tässä luvussa. ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” Jumala on luonut myös maan, auringon ja kuun, kasvit ja eläimet lajiensa mukaan. Viimeiseksi ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”, 1 Moos. 1: 27.

Jumala siunasi luomansa ihmisparin ja antoi maan heidän valtaansa kaikkine eläimineen ja kasveineen. Syntiinlankeemus muutti kaiken. Luomakuntakin on alistettu katoavaisuuden alle. Tässäpä se tilanne on tänä päivänä.

Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, lauletaan eräässä laulussa. Tämä pätee kaikkeen – siihenkin kuohuntaan, mitä esimerkiksi ilmastonmuutosasian ympärillä on. Olen opiskellut ja opettanutkin ympäristötiedettä, että en ihan tietämätön ole ilmakehän tilanteesta. Kaiken keskellä sittenkin luottamus Jumalaan on kallisarvoinen asia ja usko avaa ihan uudenlaiset näkymät. Jumalahan on kaiken luonut ja Hänen suunnitelmassaan on uusi taivas ja uusi maa.

Vielä ajatus uskosta tai siitä, pitäisikö sitä olla paljon vai vähän. Jeesuksen opetuslapset eivät kyenneet parantamaan heidän luokseen tullutta riivattua poikaa. Ja he ihmettelivät, miksi eivät. Jeesus sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran (tai uskonne olisi kuin sinapinsiemen), te voisitte sanoa tälle vuorelle, ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi.” Sinapinsiemenen verran tai kuin sinapinsiemen. Ensimmäinen sanamuoto viittaa määrään, toinen laatuun.

Sinapinsiemen on hyvin pieni. Siemenen koko jää jopa alle millin. Siemen kuitenkin säilyttää itävyytensä vuosikausia. Pieni siemen, mutta se sisältää suuren kasvuvoiman. Siitä siemenestä kasvaa sinappikasvi, kun se siemen laitetaan tehtäväänsä eli kylvetään maahan. Mistä sen siemenen elinvoima tulee? Kuka sen osaa selittää? Ja vielä että siitä kasvaa sinappikasvi eikä ohdake.

Entä uskon elinvoima. Sama ihmeellinen asia kuin siemenen elinvoima. Usko sisältää voiman, mikä on peräisin Jumalasta. Siksi siitä kasvaa myös hyviä asioita, Jumalan tekoja, Pyhän Hengen hedelmää eikä pahuuden ohdakkeita. ”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa.”

Kiirastorstain mietteitä

 

Sepelkyyhkypari läheisen koivun oksilla, meriharakat pihanurmella. Siinä tämänaamuiset näkymät ikkunastani. Puut ovat vielä lehtiä vailla ja pihanurmi talvenjälkeisessä kunnossa. Siniset skillat ovat kyllä kukassa. Sepelkyyhkypari lienee pesänrakennuspuuhissa palattuaan talvehtimissijoiltaan. Suomalaiset sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Kevätmuutto on maalis-huhtikuussa. Nämä tiedot luin Wikipediasta, oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun näin sepelkyyhkyjä istumassa pihakoivuissa. Skilla on puolestaan kotoisin Aasiasta. Se on idänsinililja eli siperianlilja ja sitä on levitetty Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Tänään on kiirastorstai.

Jeesus vietti viimeisen illan yhdessä opetuslasten kanssa. Yöllä hänet otettiin kiinni Getsemanesta, paikasta, jossa hän oli rukoilemassa. Hän rukoili näin: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” Hän rukoili näin kolme kertaa.

Getsemaneen tuli Juudas ylipappien ja kansan vanhinten luota mukanaan miekoin ja seipäin varustautunut suuri väkijoukko. Opetuslapset pakenivat. Jeesus vietiin ylipapin luo kirjanoppineiden ja vanhinten eteen.

Etsittiin todistusta Jeesusta vastaan, jotta hänet voitaisiin surmata. Näin oli jo aikaisemmin suunniteltu. Jeesus luovutettiin maaherra Pilatuksen käsiin. Pilatus totesi kuulusteltuaan ja kyseltyään, ettei hän löydä Jeesuksesta mitään syytä.

Jeesus kantoi omaa ristiään Golgatalle. Hänet ristiinnaulittiin. Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: ”Se on täytetty!” Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Yleensä ristiinnaulituilta rikottiin sääriluut, jotta kuolemasta oltiin varmoja. Jeesukselta ei rikottu luita, mutta yksi sotilas lävisti hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä. Tämä vahvisti Jeesuksen kuolleen. Johannes näki tämän ja todistaa siitä evankeliumissaan.

Miksi tämä yksityiskohta on tärkeä? Siksi, että jo Mooses kirjoittaa Herran antamasta ohjeesta, että pääsiäislampaasta ei saanut rikkoa luita (2 Moos. 12: 46).  Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä, orjuudesta ja faarao oli aina kieltänyt lopulta israelilaisten lähdön, vaikka monet vitsaukset olivat kohdanneet Egyptiä tuon kiellon tähden. Nyt Herra antoi israelilaisille ohjeen, että oli valmistettava pääsiäisateria ja oli oltava valmiita lähtöön. Karitsan veri oli siveltävä oven pihtipieliin, silloin vitsaus menee sen talon ohi. Karitsa oli teurastettava ja veri oli merkkinä, ettei vitsaus osu talossa asuviin. Veri oli pelastuksen tae. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Hän on kuollut meidän syntiemme tähden. Jeesus on meidän uhrikaritsamme.

Jeesuksen kylki lävistettiin. Sillä on myös merkitys. Profeetta Sakarja kirjoittaa luvussa 12 jakeessa 10: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” Näin tekevät Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat, kun Herra vuodattaa heidän päälleen armon ja rukouksen hengen. He tunnistavat Messiaansa, jonka kylki on lävistetty.

Ilmestyskirja 1: 7 ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät.” Jeesus palaa Kuninkaana, Messiaana.

Tuomas epäili, oliko Jeesus noussut kuolleista. Hän sanoikin: ”Jos en näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani naulanjälkiin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Hän sai tehdä näin ja tunnusti: ”Minun Herrani ja Jumalani!”

Kevät on pitkällä, leskenlehdet kukkivat teiden varsilla. Ei mene kuin hetki, kun puutkin viheriöivät. Kesä on lähellä.

Siunattua Pääsiäistä!

Unohtuuko historia

 

Ensimmäinen blogikirjoitus, minkä kirjoitin, sai otsikoksi ”Historiaa silmät pyöreinä”. Tuo kirjoitus ilmestyi tässä blogissani seitsemän vuotta sitten ja löytyy siitä edelleen. Jälleen on mielessäni historia ja se miten lyhyt ihmisen muisti onkaan, ainakin tietyissä asioissa. Vai onko muisti vain valikoiva. Viime marraskuussa kirjoitin blogikirjoituksen ”Ettemme unohtaisi”, sekin käy tähän samaan teemaan.

Viime kuukausina on saatu lukuisia uutisia antisemitismin eli juutalaisvastaisuuden lisääntymisestä eri maissa. Tämän päivän (1.3.2019) Helsingin Sanomissa oli juttu otsikolla ”Juutalaisvastaisuus lisääntyy Euroopassa”, "antisemitismin arvioidaan olevan vahvimmillaan sitten 1930-luvun". Eräässä toisessa lehdessä todettiin: ”neljä kymmenestä juutalaisesta harkitsee lähtöä Euroopasta nimenomaan juutalaisvihan takia.”

Eikö muisteta tuon vihan järkyttäviä aikaansaannoksia viime vuosisadalta? Vasta alle sata vuotta on kulunut holokaustista. Ei ole millään tavalla helppoa ajatella, miten miljoonat ihmiset surmattiin kaasukammioissa ja sitten poltettiin savuna ilmaan tai ammuttiin suoraan suuriin joukkohautoihin. Kuitenkaan noita asioita ei saa unohtaa, sillä ne ovat järkyttävän totta, eivätkä enää koskaan saisi toistua.

On tehty myös tutkimuksia siitä, mitä nuorempi väestö tietää holokaustista. Melko suuri osa, lähes 20 %, toteaa, etteivät he ole koskaan kuulleetkaan holokaustista.

On pakko mainita, että itseäni kosketti hyvin syvästi juuri lukemani kirja, joka kertoo Puolan juutalaisen Mayer Franckin selviytymistarinan holokaustin läpi. (Roni Smolar: Elämäni kahdeksas päivä) Hiljaiseksi vetää. On hyvä, että jälleen muistutetaan siitä, mitä on tapahtunut. Kaiken jälkeen Mayer Franck saapui Suomeen 1947. Tämä kirja ilmestyi juuri oikeaan aikaan.

Israel on Jumalan omaisuuskansa, valittu kansa, jonka kautta Jumala toteuttaa suunnitelmansa, minkä Hän on tehnyt koko ihmiskunnan hyväksi. Jumalan suunnitelma toteutuu. Jumalan vastustaja koettaa estää suunnitelman toteutumisen, ja siksi se kohdistaa vihansa juutalaiseen kansaan ja Israeliin. Jumala antoi lupaukset ja sanansa Israelin kautta. Hän antoi lupauksen Messiaasta, Messias on Pelastaja Israelille, juutalaisille ja myös pakanoille. Messias saapuu, vaikka tämä maailma ei odotakaan Häntä.

”Niin käy silloin, kun Herra Sebaot astuu alas sotiakseen Siionin vuorella ja sen kukkulalla. Niin kuin linnut, jotka levittävät siipensä, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia, varjelee ja pelastaa, armahtaa ja vapauttaa.” Jesaja 31: 4, 5

”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän on ennalta tuntenut.” Kirje roomalaisille 11: 2

Niin kuin tähdet maailmassa

 

Ostin kirpparilta kaksi lamppua. Pakkauksen merkintä kertoi sisällä olevan LED lamppuja. Kotona paljastui, että lamput olivatkin tavallisia hehkulamppuja. Onneksi lamput kuitenkin toimivat. Kirppariostoksissa voi ehkä käydä näin. Ei se minua harmittanut, olivat halvat lamput ja antoivat valoa nekin. Ajatuksia tapaus kuitenkin herätti.

Ensinnäkin pitäisi tarkistaa aina, ettei osta niin sanotusti sikaa säkissä. Toiseksi asiat voivat olla tosiasiassa aivan toisin kuin mainoksissa tai puheissa luvataan. Valeuutisetkin ovat nykyajan maailman tapa. Asiat näkyvät vääränlaisessa valossa, totuus unohtuu ja peitetään. Someen on helppo heittää mielipiteitään ja ”asiantuntemustaan”, vaikka ei niin hirveästi keskusteltavasta asiasta tietäisikään. On todellakin mielipiteen ilmaisuvapaus.

On ehkä helppo osoittaa aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa pinta-asioista ja peilata omaa mielipidettä yleiseen mielipiteeseen. Vaikeampaa on saada selvyyttä sisimpiin asioihinsa. Niistä ei voi noin vain puhua, eikä oikein tiedä, mistä saisi vastauksia. Missä on se lamppu, joka antaa sitä valoa, mitä paketin päällä on luvattu, sellaista valoa, joka auttaa näkemään elämäni kysymykset oikeassa valossa.

Vuosia sitten sain Aasiassa työskentelevältä seurakuntamme lähetiltä sähköpostia. Viestin loppuun hän oli kirjoittanut seuraavat sanat. ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Ajatus rohkaisi silloin minua suuresti. Rohkaiskoon sama ajatus tänään meitä kaikkia.

Aivan samaan sävyyn rohkaisee Paavalikin. Hän kyllä sanoo, että Jumalan lapset elävät kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Eli siinä on juuri sitä pimeyttä, minkä keskelle tarvitaan valoa. Se valo on olemassa.

Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

Nyt tämä Jumalan kirkkauden tunteminen, siis sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittää valoansa kauttamme. Näin ainakin olisi Jumalan tarkoitus. Sitä varten Jumala on meidät laittanut valoksi maailmaan, että yhä useammat voisivat tulla Hänen valkeuteensa ja tuntemiseensa.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa tarjolla pitäessänne elämän sanaa.” Fil. 2: 15, 16. Siis loistatte nimenomaan maailmassa. Meidän maailmamme voi olla työpaikkamme tai sukumme tai jokin muu, mihin ympäristöön Jumala on meidät asettanut. Siellä me saamme pitää esillä Kristuksen valoa.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

’Kauas ylle ulapoiden nosta lamppus loistamaan. Ehkä jonkun matkamiehen autat rantaan suojaisaan.’  Hengellinen laulu, jonka kertosäkeestä nämä sanat ovat, alkaa sanoilla ”Kirkkahasti armo Herran loistaa kauas yöhön maan. Samoin Hän myös meidät kerran kutsui yöhön loistamaan.”

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.