Juutalaiset juuret

Vilna

Kovin kaukaa ei tarvitse hakea juutalaisen kansan tosi elämän historiaa. Sekä ajallisesti että paikallisesti tuo historia on lähellä meitäkin. Vain tunnin lentomatka Helsingistä vie meidät Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan. Viime vuosisadan alkupuolella lähes puolet kaupungin asukkaista oli juutalaisia. Vilnaa kutsuttiin Pohjolan Jerusalemiksi. Siellä oli parhaimmillaan yli 110 synagogaa ja paljon juutalaisia oppineita sekä vilkasta kulttuurielämää. Enemmän tai vähemmän juutalaiset saivat kuitenkin kautta vuosien osaksensa vihamielisyyttä ja sen myötä vihamielisiä tekoja. Sitten tuli vuosi 1941, ja Saksan joukot ottivat Vilnan haltuunsa.

Vilnan gheton muistolaatta

Juutalaisväestö suljettiin ensin ghettoihin. Esimerkiksi Vilnan kahteen ghettoon ahdettiin 40 000 ihmistä. Tämä ratkaisu oli vain väliaikainen. Lopullinen tarkoitus oli tuhota koko juutalaisväestö. Vain 2000 – 3000 alkuperäisistä Vilnan juutalaisista asukkaista selvisi hengissä. Tämä on karua ja sydäntä särkevää kerrontaa. Kuitenkin sain vastikään kuulla omin korvin ghetossa eläneiden ja sieltä hengissä selvinneiden ystävien kertovan kaikesta tästä.

Vietimme vilnalaisen hotellin kokoushuoneessa aamurukoushetkeä. Valkovenäläinen messiaaninen veljeni aloitti rukouksensa sanoilla Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Näin juutalaiset aloittavat rukouksensa, niin aloitti Pietarikin puheensa Israelin miehille Salomon pylväskäytävässä Jerusalemin temppelissä. Aamurukouksessamme seisoimme me pieni joukko suomalaisia kristittyjä ja juutalainen veljemme käsi kädessä pienessä ympyrässä. Koskaan ennen en ollut niin vahvasti kokenut kuin nyt koin. Israelin Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on myös minun Jumalani.

On ihmeellinen asia, että me metsäöljypuun oksat olemme oksastetut jaloon öljypuuhun, ja saamme ravintomme samasta juuresta alkuperäisten oikeiden oksien kanssa. Ja sama juuri kannattaa meitä kaikkia oksia. Tämä tarkoittaa sitä, että meidät pakanauskovat eli ei-juutalaiset uskovat on liitetty samaan puuhun, minkä oksia juutalaiset luonnostaan ovat. Kun juutalaiset rukoilevat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, he ilmaisevat siinä kaikkein oleellisimman. Jumala teki liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Se liitto sisältää lupauksen ja toteutuksen Pelastajasta, Messiaasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä liitto on juuri, joka kannattaa ja ravitsee koko puuta ja pitää puun elossa.

Aabrahamin siunaus tulee Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi (Gal. 3: 14). Uskon kautta Kristukseen olemme liitetyt jaloon öljypuuhun ja olemme Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3: 29).

Kävi siis kuitenkin niin, että monia alkuperäisiä, luonnollisia oksia on taitettu pois jalosta öljypuusta. Raamattu sanoo, että epäuskonsa tähden ne taitettiin pois. Mutta samassa yhteydessä sanotaan myös näin. ”Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” Room. 11: 17, 18.

Oikeiden oksien joukkoon, ei tilalle. Koskaan ei kaikkia oikeita oksia ole poistettu ja korvattu pelkillä pistokkailla. Ja lisäksi sama Raamatun luku jatkaa, että jos meidät, jotka vasten luontoa on oksastettu jaloon puuhun, paljon ennemmin Jumala on voimallinen oksastamaan luonnolliset oksat omaan öljypuuhunsa! Israel on Jumalan Israel, mikään ei sitä korvaa. Tänä päivänä Jumala liittää takaisin luonnollisia oksia, heidätkin liitetään uskon kautta. Viestit kertovat, messiaanisia seurakuntia syntyy eri puolille. On tultu aikaan, jolloin Jumala on jo vetämässä pois peitettä kansansa sydämen päältä.

Rukoushetkessämme vilnalaisessa hotellissa juutalainen veljeni jatkoi rukousta ja puhui Jumalalle sanoen: ”Sinulla on silmät, Sinulla on korvat ja Sinulla on sydän.” Olimme elävän Jumalan edessä, lähellä Herraa, tietäen, että Hän näkee ja kuulee ja ratkaisee asiat rakkautensa ja totuutensa mukaisesti.

Vapaus uskoa

Joitakin aikoja sitten sain melkoisen lukukokemuksen lukiessani Helsingin Sanomista artikkelia, joka kertoi pohjoiskorealaisista maastaan paenneista ihmisistä. Vuosien mittaan on kyseisestä maasta tihkunut tietoja ja nyt ne, jotka ovat sieltä paenneet kertovat enemmän. Ruuan puute, vankileirit, diktaattorin henkilöpalvonta ovat tunnusomaisia tietoja. Lukemani artikkeli paljasti myös sen, mikä kyllä aiemminkin on ollut tiedossa, että maan kansalaisia pidetään kaiken lisäksi vääristyneessä lumemaailmassa – kuplassa, joka on luotu diktatuuria varten.

Tuonkaltaisessa maassa ei ole edes ajatuksen vapautta saati sanan vapautta. Tähän voisi lisätä, ettei ole myöskään uskonnon vapautta. Open Doors- järjestö, joka tekee maailmanlaajuisesti työtä auttaakseen uskonsa tähden ahdistettuja, vainottuja ja kärsiviä kristittyjä, listaa Pohjois- Korean jälleen tänä vuonna vaikeimmaksi maaksi kristityn asua, vaikeimmaksi vainon vuoksi. Viime vuosina niiden maiden määrä, joissa kristittyjen elämä on tullut entistä vaikeammaksi, on lisääntynyt selvästi.

Osaisinko kuvitella tilannetta, että täällä omassa Suomessani eräänä päivänä menettäisin työni, koska uskon Jeesukseen ja toin esille sen julkisesti tai minut vietäisiin telkien taa, ellen kieltäisi uskoani. En varmasti ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin. Meillä on vapaus, vapaus myös uskoa ja tunnustaa uskoamme. On myös vapaus julistaa evankeliumia. Ne ovat suuria etuoikeuksia. Monissa maissa usko maksaa paljon enemmän.

Sanoma Jeesuksesta on hyvin yksinkertainen, vaikka tuntuu siltä, että se on silti monien hyvin vaikea vastaanottaa. Jeesuksen vastaanottaminen ei edellytä teologisia opintoja. Harvat uskoon tulleet ovat ennen uskoon tuloaan perin pohjin tutustuneet raamattuun tai teologien selityksiin. Mutta kun eräänä päivänä Jumalan Pyhä Henki herättää ihmisen, ja tulee hätä omasta sielunsa tilasta, silloin haluaa mitä kiireimmin saada omaan tuntoonsa rauhan ja anteeksiantamuksen. Ja silloin haluaa ottaa Jeesuksen vastaan. Silloin siinä synnin hädässä, kun meille vakuutetaan, että Jeesuksen nimessä ja veressä sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja kun sen vastaanottaa ja sydämeen tulee rauha, se on kokemus, mikä vakuuttaa uskon todellisuuden. Näin yksinkertainen on tämä asia. Jeesus pelasta minut ja se on siinä.

Ihmisillä on syitä ja esteitä, joiden takia he eivät halua ottaa vastaan Jumalan valmistamaa pelastusta. En pohdi sitä nyt, mutta ajattelemisen arvoinen asia on se tilanne, jos joku ihminen ei tiedä tästä mahdollisuudesta. Siinä on kysymys, jota sietää miettiä ja myös miettiä, mitä asian hyväksi voisi tehdä.

Jeesus sanoi melkein viimeisinä sanoinaan tämän käskyn: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16: 15. Samoin myös lähtiessään Öljymäeltä taivaaseen Jeesus muistutti, että hän lähettää Pyhän Hengen ja te tulette olemaan minun todistajani. Ensimmäiset opetuslapset olivat todistajana ja evankeliumi levisi vakuuttavasti eteenpäin.

Jumalan Pyhä Henki murtautuu vahvimmankin esteen läpi, ei rautaesirippu, ei bambuesirippu eikä mikään voi estää. Siksi myös Open Doors listan vaikeimmiksi mainituissa maissa on kristittyjä, jotka ovat valmiit olemaan Jeesuksen todistajana. Mikä estää meitä olemasta todistajana omassa kauniissa ja vapaassa maassamme.

Historiaa silmät pyöreinä

Ystäväni kertoi sukulaispojastaan, joka ei ehkä ihan kaikista koulutehtävistään ole hirveän innostunut, mutta häntä kiinnostaa historia. Poika kertoi lukeneensa etukäteen jo historian kirjan loppuun ihan omasta halustaan. Hän tiesi luetella Suomen presidentit ja paljon muuta Suomen historiaan liittyvää, minusta peruskoululaiselle varsin hyvin. Kaikki varttuneemmatkaan opiskelijat eivät yllä samaan. Mutta sitä opiskelee ja tekee, mikä kiinnostaa. Kukin meistä.

Joskus entisessä ammatissani sain yleisöni silmät ihmetyksestä pyöreiksi. Eikä esitykseni ollut sen kummempi kuin kertomusta teknisen kehityksen kiihtyvästä vauhdista. Tieto lisääntyy ja teknisten sovellusten määrä samaa eksponentiaalista vauhtia. Kuulijoina olleet lukiolaiset eivät ihmetelleet uutta teknologiaa, vaan ihan muuta. Valaistakseni aikaskaalaa kerroin, miten lapsuudessani Pohjois-Karjalan syrjäkylässä sijaitsevassa mummolassani elettiin öljylampun valossa, kotiini hankittiin ensimmäinen tv-vastaanotin, kun itse olin noin kuulijoideni ikäinen, ensimmäisen elektronisen taskulaskimeni hankin ensimmäisinä opettajavuosinani. Se laskin maksoi maltaita ja oli vain niin sanottu nelilaskin. Opiskeluaikanani tietokoneisiin syötettiin tieto reikänauhalla. Jne. luetteloa voisi jatkaa. Mutta mainitsin kuin ohimennen, että vanhempani olivat syntyneet Venäjän vallan aikana. Se sai nykynuoren katselemaan pyörein silmin, mitä tuo ihminen puhuu!

Niin lyhyt on Suomen itsenäisyys, niin lyhyt on uudenaikaisten teknisten laitteiden olemassaolon historia.

Ihminen rakentaa elämänkatsomustaan, elämäänsä ja asenteitansa myös sen perusteella, mille taustalle se rakennetaan. Mitä on ollut ennen, mitä on tehty ennen. Jos ei tiedä aiempia asioita, voi ehkä alkaa keksiä pyörää uudelleen. Itse olen saanut olla siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vanhempani kertoivat paljon evakkomatkastaan, sodasta ja pula-ajasta ja monista muista asioista. He siirsivät minulle oman elämänsä elävää historiaa.

Uudistuminenkin edellyttää tietoa aiemmasta, kuten sanoin, pyörääkään ei tarvitse enää kenenkään keksiä uudelleen. Aiemmin rakennetun jatkoksi on hyvä rakentaa uutta myös seurakunnassa.

”Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille…” 5 Moos. 4: 9 Useassa kohdassa Israelin kansalle annettiin tämä ohje, te olette saaneet nähdä, mitä Jumala on tehnyt lähtiessänne Egyptistä ja sen jälkeen, muistakaa se ja kertokaa se aina seuraavalle sukupolvelle. Te olette nähneet, että Herra on Jumala ja Hän tekee sellaisia tekoja, joita mikään muu jumala ei voi tehdä.

Israel talletti Raamattuun Vanhaan testamenttiin oman historiansa ja samalla Jumalan antaman ilmoituksen itsestään, profetiat etukäteen ja täyttymyksen Uudessa testamentissa. ”Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne … ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” 5 Moos. 11: 18, 19.

Tämä on yksi syy, miksi meidän on syytä rakastaa ja siunata Israelia. Heidän kauttaan, heidän muistiin merkitsemänään, olemme saaneet Jumalan ilmoituksen ja tiedon ikiaikaisesta historiasta ja tulevaisuudesta.