Jeesus syntyi Israelin keskellä

 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”

Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan, mutta ihmisillä ei ole toisiaan kohtaan. Sodat, kärsimys, köyhyys jne. kertovat ihmisen haluttomuudesta ottaa vastaan Jumalan osoittama hyvä tahto.

Israelin naapurissa Syyriassa on meneillään ankara ja repivä sisällissota. Rauhatonta on muissakin kyseisen seudun maissa. Israelin ja Palestiinan kysymys on vaikea. Tämä viimeksi mainittu herättää erityisiä intohimoja kautta maailman.

Äänenpainot nousevat Suomessakin Israelia vastaan. Siksi haluan minäkin sanoa jotakin tästä asiasta.

Jumalan hyvän tahdon osoitus on se, että hän valitsi Aabrahamin sanoen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." 1 Moos. 12: 1- 3.



Toisen Temppelin aikainen Länsimuuri 2500 vuoden takaa

Jumala valitsi Israelin, ei vain Israelia varten, vaan koko maailmaa varten. Israelin kautta Jumala ilmoitti itsensä maailmalle ja saimme Kirjoitukset, Raamatun sanan. Israelin kautta meille syntyi Vapahtajaksi Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Sana ”sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” toteutui.

Israelin maa on Jumalan maa ja hän on antanut sen Aabrahamin jälkeläisille. ”Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.” 1 Moos. 17: 7, 8.

Kyllä Jumala lupasi siunata myös Ismaelia ja tämän jälkeläisiä, mutta sanatarkasti näin: ”Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä… Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa…” 1 Moos.17: 20, 21. ”Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.” 1 Moos. 17: 19.

 

Se, että Israel joutui häädetyksi pois omasta maastaan ja hajotetuksi muiden kansojen sekaan, ei ollut mitenkään odottamaton asia. Jo Mooses sen ilmoitti ennen kuin Luvattua Maata edes oli saavutettu. Ja Mooseksen jälkeen monet profeetat eri aikoina ilmoittivat saman asian tapahtuvan. Israelin sydämen tila ja katkennut suhde Jumalaansa olisi syynä tähän.



Katunäkymä Jerusalemissa

Mutta Jumala ei ole hyljännyt kansaansa Israelia, vaan on luvannut käänteen koittavan ja Israelin saavan uuden sydämen. Useat profeetat ovat tämänkin ilmoittaneet yhtäpitävästi eri aikoina. Esimerkiksi Hesekiel 11: 16- 20. ”Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” (Katso myös 5 Moos. 30: 1- 6, Jer. 32: 36- 44, Hes. 36: 24- 28)



Juutalaisvastaisia puheita ja toimia on ollut kautta maailman sivun. Vainoa, eristämistä, holokausti. Milloin mistäkin asiasta heitä on syytetty ja syytetään. On muistettava, että totuus ei aina ole se, mitä lehdissä kirjoitetaan. Liian usein jätetään sanomatta oikeita asioita tai vääristellään tosiasioita tai sanotaan suoranaisia valheita. On huolestuttavaa, että juutalaisvastaiset puheet yltyvät, kauan eläneet valheet heistä herätetään henkiin, ja unohdetaan holokaustin paljastumisen jälkeen annetut lupaukset: Ei koskaan enää tätä. Unohdetaan se, että kansakunnat yhdessä silloin sopivat juutalaisten omaksi kotimaaksi Israelin.



Antakoon Jumala meille sen armon, että näemme hänen silmäteränsä Israelin oikeassa valossa, emmekä nosta kättämme Israelia vastaan, emme yksilöinä emmekä kansana.

LUONTOKUVIA

En voi olla ihailematta ystäväni ottamia luontokuvia. Miten tarkkaan piirtyvätkään kukkien pienetkin yksityiskohdat, terälehdet, heteet ja emi. Kimmeltävät vesipisarat erottuvat kukin erikseen, ja pikkuhyönteisen juovikas puku ja läpinäkyvät siivet. Sain luvan liittää kuvat tämänkertaiseen kirjoitukseeni. Pyysin luvan, sillä kuvat antavat ajatuksia.

 

Ensinnäkin on tosi hyvä kamera, että tällaisia kuvia saa aikaan. Värit, tarkkuus, kaikki ovat kohdallaan. Tekniikka on toista kuin ennen vanhaan laatikkokamerassa mustavalkoisten paperikuvien aikaan. Ennenkin olen maininnut teknologian valtavasta ja nopeasta kehityksestä.

Näitä kuvia ei tarvitse manipuloida, vaikka tekniikka antaisi siihen mahdollisuuden. Toki kameroita voidaan aina vaan paremmiksi kehittää, mutta kuvien kohteet itsessään ovat täydellisiä luomuksia. Kuka koskaan olisi voinut tehdä esimerkiksi niin monimuotoista ja kaunista kukka- tai hyönteislajistoa kuin Jumala teki luodessaan kasvit, eläimet ja kaiken. Ihmisen mielikuvitus ei olisi riittänyt. Jumala loi myös ihmisen, puhalsi häneen elämän hengen ja ihmisestä tuli elävä sielu.  

 

Sellainen puute hyvässäkin kamerassa on, että se ei välitä kukkien tuoksua. Ei kuulu kimalaisen pörräys tai tuulen humina puissa, paitsi tietysti video-otoksessa, mutta ei valokuvassa. Ihan sama kuin voit soittaa pienellä kännykällä vaikka toiselta puolelta maailmaa ystävällesi ja kuulet hänen äänensä, mutta et voi kokea hänen läheisyyttään, lämpöään ja tuoksuaan.

 

Ehdottomasti upeinta on katsella kukkia, kuunnella lintujen ja muun luonnon ääniä elävän luonnon keskellä. Siis saada oma kosketus siihen, mitä ympärillä on tuoksuineen päivineen.

 

Jeesus kehotti katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Taivaan lintuja siksi, että muistaisimme Jumalan pitävän meistä huolen, ravinnosta ja muista tarpeista silloinkin, kun talouskriisit uhkaavat. Jumala ruokkii taivaan linnutkin, eikö sinua, joka olet paljon kallisarvoisempi kuin ne. Kedon kukkia Jeesus kehotti katsomaan siksi, kun ne ovat niin kauniisti puettuja, niin kauniin näköisiä, että ei edes kuningas Salomon loisto vedä vertoja. Kedon kukat eivät kehrää eivätkä työtä tee pukeakseen itsensä. Jumala antaa niille kasvun ja kauneuden.

 

Jeesus antoi tällaisia ajatuksia muistuttaakseen meitä ihmisiä siitä, mikä on tärkeintä. ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” (Matt. 6: 25) Jotta voisi sanoa, mikä on tärkeämpää tai tärkeintä, täytyy olla vertailukohdat. Jeesus toteaa sen näin: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6: 33)

 

Miten ihanaa onkaan olla kauniin luonnon keskellä. Vielä ihanampaa on tavata ystäviä ja kokea heidät lähellään, eikä vain kuulla ääntä puhelimessa. Monet odottavat läheisiään ja ystäviään luokseen käymään. Ihaninta on olla Jumalan yhteydessä, kokea Hänessä turva ja anteeksiantamus, Hänen läheisyytensä, Hänen rakkautensa.

 
Jumalan yhteyteen voi todellakin tulla. Ei häntä voi silmin nähdä, mutta sydämessään voi kokea yhteyden, henkemme kautta voimme olla yhteydessä iankaikkiseen Jumalaan jo nyt. Jeesus on valmistanut tien Jumalan yhteyteen. Ja siinä on todistetta itse kullekin, kun Jeesus sanoo antavansa rauhan sydämeen, ja juuri sen voit kokea. Se on sellainen rauha, jota maailma ei voi antaa. Se on rauhaa, kun syyllisyys ja synti on puhdistettu pois. Jeesus antaa uskon ja luottamuksen tulevaisuuteen.

Oikeutettua olemassaoloa

Maailmassa on tällä hetkellä yli 160 aktiivista aluekiistaa. Luin juuri tällaisen tiedon. Esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea väittävät kumpikin maiden välisellä merialueella sijaitsevien tiettyjen saarien kuuluvan itselleen. ”Japani raivostui saaria omivalle Etelä-Korealle” otsikoi lehti. Syy raivostumiseen oli se, että Etelä-Korean presidentti vieraili kiistellyillä saarilla. Saaret ovat lähes asumattomia, mutta ovat tärkeitä kalastukselle ja alueella saattaa esiintyä kaasuvaroja. Diplomaattinen kohu oli valmis, Japanin suurlähettiläs kutsuttiin pois Etelä-Koreasta ja Etelä-Korean lähettiläs kutsuttiin Japanissa puhutteluun.

Joskus tällaiset tapaukset pulpahtavat uutisiin. Useimmiten kiistat elävät ja jatkuvat, mutta ei niistä niin uutisoida. Yksi poikkeus tästä on. Yksi alue on uutisissa lähes päivittäin – Israel.

Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, YK:n päätöslauselma vuodelta 1947 kehotti perustamaan juutalais- ja arabivaltion entisen brittimandaatin alueelle. Israelin olemassaololle on siis lailliset perusteet. Arabimaat kieltäytyivät aikoinaan hyväksymästä päätöslauselmaa. Edelleenkin on arabimaita, jotka eivät hyväksy Israelin oikeutta olla olemassa. Rauhaa ei sellaisella perustalla voi saada aikaan. Ainoastaan Egypti ja Jordania ovat solmineet rauhansopimuksen Israelin kanssa.

Vaikka päällimmäisenä kysymyksen asetteluna on seuraava, miten palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä saataisiin ensinnäkin rauhanneuvottelut jatkumaan ja sitten joskus päättymään sovittuun rauhaan, niin silti taustalla kummittelee kysymys, saako Israel olla olemassa, saako alueella olla olemassa juutalaisvaltiota. Kuumin mielenkiinto kohdistuu Jerusalemin hallintaan.

En pohdi enempää poliittisilla areenoilla puhuttuja puheita tai käytäviä keskusteluja. Käännän katseeni Raamattuun. Ensinnäkin on todella yksinomaan Jumalan ihme, että Israelin valtio syntyi jälleen oltuaan olematta parin vuosituhannen ajan. On yksinomaan Jumalan ihme, että hajallaan olleita juutalaisia on palannut isiensä maahan. Luvut puhukoot puolestaan. Valtion perustamisen aikoihin maassa asui jonkin verran yli 600 000 juutalaista ja vuonna 2011 5,9 miljoonaa juutalaista. Selittävä tekijä on suuri maahanmuutto, esim. toista miljoonaa maahanmuuttajaa entisen Neuvostoliiton alueelta 1990- luvulla.

Juutalaiset ovat saaneet tulla takaisin. Kuka antaa siihen luvan? Maa on Jumalan maa, esimerkiksi raamatunkohdat Hesekiel 36: 5 ja 20 sekä Joel 3: 2 antavat selvästi ymmärtää, että Israelin maa on Jumalan. Jumala on luvannut ja antanut maan ikuiseksi omaisuudeksi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Mutta että israelilaiset saavat asua maassa, siihen Jumala edellyttää kansalta oikeata suhdetta Jumalaansa.

Historia osoittaa Jumalan periaatteet selvästi. Tuomarien aikaan Israel toistuvasti hylkäsi Jumalansa ja alkoi palvella naapurimaidensa jumalia. Seurauksena Jumala antoi Israelin aina sen kansan käsiin, jonka jumalia se palveli. Kansa alistettiin ja vihollinen valloitti maa-alueita. Lopulta kansa tuli tuntoihinsa ja kääntyi Jumalansa puoleen ja Jumala karkotti vihollisen. Tämä tapahtui toistuvasti vuosisatojen ajan. Ihmiseltä olisi loppunut kärsivällisyys ja toivo Israelin kykyyn palata Jumalansa yhteyteen. Jumalalta ei koskaan loppunut tämä toivo. Hän tunsi ja tiesi oman kansansa jääräpäisyyden, mutta se ei sammuttanut Hänen rakkauttaan kansaansa kohtaan eikä uskollisuuttaan niitä lupauksia kohtaan, jotka Hän oli Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille antanut.

Profeetta Samuelin suhtautuminen Jumalan sanaan ja Israeliin, silloinkin kun se omasta syystään joutui ahdinkoon, on merkillepantava asia. 1 Sam. 12: 20- 23 ”Samuel sanoi kansalle: "Älkää peljätkö. Te olette tosin tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan poiketko pois seuraamasta Herraa, vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää poiketko seuraamaan turhia jumalia, joista ei ole hyötyä eikä apua, sillä turhia ne ovat. Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa. Ja pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeata tietä.”

Vaikka ihmisillä ei olisi toivoa Israelin ojentautumisesta Jumalan puoleen, niin Jumalalla oli ja on se toivo ja tieto myös. Kukaan Herran palvelija ei voi olla rukoilematta Israelin puolesta. Kaikkein vahvin argumentti, perustelu, syy rukoilla Israelin puolesta on Jumalan sana. Jumala on rakentanut ulkonaisen Israelin uudelleen. Jumala ei ole luopunut siitäkään, että se on pappiskansa, eli kansa, joka tuntee Herransa. Se toteutuu ajallaan.

Juutalaiset juuret

Vilna

Kovin kaukaa ei tarvitse hakea juutalaisen kansan tosi elämän historiaa. Sekä ajallisesti että paikallisesti tuo historia on lähellä meitäkin. Vain tunnin lentomatka Helsingistä vie meidät Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan. Viime vuosisadan alkupuolella lähes puolet kaupungin asukkaista oli juutalaisia. Vilnaa kutsuttiin Pohjolan Jerusalemiksi. Siellä oli parhaimmillaan yli 110 synagogaa ja paljon juutalaisia oppineita sekä vilkasta kulttuurielämää. Enemmän tai vähemmän juutalaiset saivat kuitenkin kautta vuosien osaksensa vihamielisyyttä ja sen myötä vihamielisiä tekoja. Sitten tuli vuosi 1941, ja Saksan joukot ottivat Vilnan haltuunsa.

Vilnan gheton muistolaatta

Juutalaisväestö suljettiin ensin ghettoihin. Esimerkiksi Vilnan kahteen ghettoon ahdettiin 40 000 ihmistä. Tämä ratkaisu oli vain väliaikainen. Lopullinen tarkoitus oli tuhota koko juutalaisväestö. Vain 2000 – 3000 alkuperäisistä Vilnan juutalaisista asukkaista selvisi hengissä. Tämä on karua ja sydäntä särkevää kerrontaa. Kuitenkin sain vastikään kuulla omin korvin ghetossa eläneiden ja sieltä hengissä selvinneiden ystävien kertovan kaikesta tästä.

Vietimme vilnalaisen hotellin kokoushuoneessa aamurukoushetkeä. Valkovenäläinen messiaaninen veljeni aloitti rukouksensa sanoilla Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Näin juutalaiset aloittavat rukouksensa, niin aloitti Pietarikin puheensa Israelin miehille Salomon pylväskäytävässä Jerusalemin temppelissä. Aamurukouksessamme seisoimme me pieni joukko suomalaisia kristittyjä ja juutalainen veljemme käsi kädessä pienessä ympyrässä. Koskaan ennen en ollut niin vahvasti kokenut kuin nyt koin. Israelin Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on myös minun Jumalani.

On ihmeellinen asia, että me metsäöljypuun oksat olemme oksastetut jaloon öljypuuhun, ja saamme ravintomme samasta juuresta alkuperäisten oikeiden oksien kanssa. Ja sama juuri kannattaa meitä kaikkia oksia. Tämä tarkoittaa sitä, että meidät pakanauskovat eli ei-juutalaiset uskovat on liitetty samaan puuhun, minkä oksia juutalaiset luonnostaan ovat. Kun juutalaiset rukoilevat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, he ilmaisevat siinä kaikkein oleellisimman. Jumala teki liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Se liitto sisältää lupauksen ja toteutuksen Pelastajasta, Messiaasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä liitto on juuri, joka kannattaa ja ravitsee koko puuta ja pitää puun elossa.

Aabrahamin siunaus tulee Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi (Gal. 3: 14). Uskon kautta Kristukseen olemme liitetyt jaloon öljypuuhun ja olemme Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3: 29).

Kävi siis kuitenkin niin, että monia alkuperäisiä, luonnollisia oksia on taitettu pois jalosta öljypuusta. Raamattu sanoo, että epäuskonsa tähden ne taitettiin pois. Mutta samassa yhteydessä sanotaan myös näin. ”Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” Room. 11: 17, 18.

Oikeiden oksien joukkoon, ei tilalle. Koskaan ei kaikkia oikeita oksia ole poistettu ja korvattu pelkillä pistokkailla. Ja lisäksi sama Raamatun luku jatkaa, että jos meidät, jotka vasten luontoa on oksastettu jaloon puuhun, paljon ennemmin Jumala on voimallinen oksastamaan luonnolliset oksat omaan öljypuuhunsa! Israel on Jumalan Israel, mikään ei sitä korvaa. Tänä päivänä Jumala liittää takaisin luonnollisia oksia, heidätkin liitetään uskon kautta. Viestit kertovat, messiaanisia seurakuntia syntyy eri puolille. On tultu aikaan, jolloin Jumala on jo vetämässä pois peitettä kansansa sydämen päältä.

Rukoushetkessämme vilnalaisessa hotellissa juutalainen veljeni jatkoi rukousta ja puhui Jumalalle sanoen: ”Sinulla on silmät, Sinulla on korvat ja Sinulla on sydän.” Olimme elävän Jumalan edessä, lähellä Herraa, tietäen, että Hän näkee ja kuulee ja ratkaisee asiat rakkautensa ja totuutensa mukaisesti.

Vapaus uskoa

Joitakin aikoja sitten sain melkoisen lukukokemuksen lukiessani Helsingin Sanomista artikkelia, joka kertoi pohjoiskorealaisista maastaan paenneista ihmisistä. Vuosien mittaan on kyseisestä maasta tihkunut tietoja ja nyt ne, jotka ovat sieltä paenneet kertovat enemmän. Ruuan puute, vankileirit, diktaattorin henkilöpalvonta ovat tunnusomaisia tietoja. Lukemani artikkeli paljasti myös sen, mikä kyllä aiemminkin on ollut tiedossa, että maan kansalaisia pidetään kaiken lisäksi vääristyneessä lumemaailmassa – kuplassa, joka on luotu diktatuuria varten.

Tuonkaltaisessa maassa ei ole edes ajatuksen vapautta saati sanan vapautta. Tähän voisi lisätä, ettei ole myöskään uskonnon vapautta. Open Doors- järjestö, joka tekee maailmanlaajuisesti työtä auttaakseen uskonsa tähden ahdistettuja, vainottuja ja kärsiviä kristittyjä, listaa Pohjois- Korean jälleen tänä vuonna vaikeimmaksi maaksi kristityn asua, vaikeimmaksi vainon vuoksi. Viime vuosina niiden maiden määrä, joissa kristittyjen elämä on tullut entistä vaikeammaksi, on lisääntynyt selvästi.

Osaisinko kuvitella tilannetta, että täällä omassa Suomessani eräänä päivänä menettäisin työni, koska uskon Jeesukseen ja toin esille sen julkisesti tai minut vietäisiin telkien taa, ellen kieltäisi uskoani. En varmasti ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin. Meillä on vapaus, vapaus myös uskoa ja tunnustaa uskoamme. On myös vapaus julistaa evankeliumia. Ne ovat suuria etuoikeuksia. Monissa maissa usko maksaa paljon enemmän.

Sanoma Jeesuksesta on hyvin yksinkertainen, vaikka tuntuu siltä, että se on silti monien hyvin vaikea vastaanottaa. Jeesuksen vastaanottaminen ei edellytä teologisia opintoja. Harvat uskoon tulleet ovat ennen uskoon tuloaan perin pohjin tutustuneet raamattuun tai teologien selityksiin. Mutta kun eräänä päivänä Jumalan Pyhä Henki herättää ihmisen, ja tulee hätä omasta sielunsa tilasta, silloin haluaa mitä kiireimmin saada omaan tuntoonsa rauhan ja anteeksiantamuksen. Ja silloin haluaa ottaa Jeesuksen vastaan. Silloin siinä synnin hädässä, kun meille vakuutetaan, että Jeesuksen nimessä ja veressä sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja kun sen vastaanottaa ja sydämeen tulee rauha, se on kokemus, mikä vakuuttaa uskon todellisuuden. Näin yksinkertainen on tämä asia. Jeesus pelasta minut ja se on siinä.

Ihmisillä on syitä ja esteitä, joiden takia he eivät halua ottaa vastaan Jumalan valmistamaa pelastusta. En pohdi sitä nyt, mutta ajattelemisen arvoinen asia on se tilanne, jos joku ihminen ei tiedä tästä mahdollisuudesta. Siinä on kysymys, jota sietää miettiä ja myös miettiä, mitä asian hyväksi voisi tehdä.

Jeesus sanoi melkein viimeisinä sanoinaan tämän käskyn: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16: 15. Samoin myös lähtiessään Öljymäeltä taivaaseen Jeesus muistutti, että hän lähettää Pyhän Hengen ja te tulette olemaan minun todistajani. Ensimmäiset opetuslapset olivat todistajana ja evankeliumi levisi vakuuttavasti eteenpäin.

Jumalan Pyhä Henki murtautuu vahvimmankin esteen läpi, ei rautaesirippu, ei bambuesirippu eikä mikään voi estää. Siksi myös Open Doors listan vaikeimmiksi mainituissa maissa on kristittyjä, jotka ovat valmiit olemaan Jeesuksen todistajana. Mikä estää meitä olemasta todistajana omassa kauniissa ja vapaassa maassamme.

Historiaa silmät pyöreinä

Ystäväni kertoi sukulaispojastaan, joka ei ehkä ihan kaikista koulutehtävistään ole hirveän innostunut, mutta häntä kiinnostaa historia. Poika kertoi lukeneensa etukäteen jo historian kirjan loppuun ihan omasta halustaan. Hän tiesi luetella Suomen presidentit ja paljon muuta Suomen historiaan liittyvää, minusta peruskoululaiselle varsin hyvin. Kaikki varttuneemmatkaan opiskelijat eivät yllä samaan. Mutta sitä opiskelee ja tekee, mikä kiinnostaa. Kukin meistä.

Joskus entisessä ammatissani sain yleisöni silmät ihmetyksestä pyöreiksi. Eikä esitykseni ollut sen kummempi kuin kertomusta teknisen kehityksen kiihtyvästä vauhdista. Tieto lisääntyy ja teknisten sovellusten määrä samaa eksponentiaalista vauhtia. Kuulijoina olleet lukiolaiset eivät ihmetelleet uutta teknologiaa, vaan ihan muuta. Valaistakseni aikaskaalaa kerroin, miten lapsuudessani Pohjois-Karjalan syrjäkylässä sijaitsevassa mummolassani elettiin öljylampun valossa, kotiini hankittiin ensimmäinen tv-vastaanotin, kun itse olin noin kuulijoideni ikäinen, ensimmäisen elektronisen taskulaskimeni hankin ensimmäisinä opettajavuosinani. Se laskin maksoi maltaita ja oli vain niin sanottu nelilaskin. Opiskeluaikanani tietokoneisiin syötettiin tieto reikänauhalla. Jne. luetteloa voisi jatkaa. Mutta mainitsin kuin ohimennen, että vanhempani olivat syntyneet Venäjän vallan aikana. Se sai nykynuoren katselemaan pyörein silmin, mitä tuo ihminen puhuu!

Niin lyhyt on Suomen itsenäisyys, niin lyhyt on uudenaikaisten teknisten laitteiden olemassaolon historia.

Ihminen rakentaa elämänkatsomustaan, elämäänsä ja asenteitansa myös sen perusteella, mille taustalle se rakennetaan. Mitä on ollut ennen, mitä on tehty ennen. Jos ei tiedä aiempia asioita, voi ehkä alkaa keksiä pyörää uudelleen. Itse olen saanut olla siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vanhempani kertoivat paljon evakkomatkastaan, sodasta ja pula-ajasta ja monista muista asioista. He siirsivät minulle oman elämänsä elävää historiaa.

Uudistuminenkin edellyttää tietoa aiemmasta, kuten sanoin, pyörääkään ei tarvitse enää kenenkään keksiä uudelleen. Aiemmin rakennetun jatkoksi on hyvä rakentaa uutta myös seurakunnassa.

”Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille…” 5 Moos. 4: 9 Useassa kohdassa Israelin kansalle annettiin tämä ohje, te olette saaneet nähdä, mitä Jumala on tehnyt lähtiessänne Egyptistä ja sen jälkeen, muistakaa se ja kertokaa se aina seuraavalle sukupolvelle. Te olette nähneet, että Herra on Jumala ja Hän tekee sellaisia tekoja, joita mikään muu jumala ei voi tehdä.

Israel talletti Raamattuun Vanhaan testamenttiin oman historiansa ja samalla Jumalan antaman ilmoituksen itsestään, profetiat etukäteen ja täyttymyksen Uudessa testamentissa. ”Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne … ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” 5 Moos. 11: 18, 19.

Tämä on yksi syy, miksi meidän on syytä rakastaa ja siunata Israelia. Heidän kauttaan, heidän muistiin merkitsemänään, olemme saaneet Jumalan ilmoituksen ja tiedon ikiaikaisesta historiasta ja tulevaisuudesta.