KUULEEKO SYDÄN JA KORVATKIN

Aika harvoin puhutaan tai kirjoitetaan siitä tosiasiasta, että kristityt ovat vainottuja ja kärsiviä hyvin monissa maissa eri puolilla maailmaa. Open Doors- järjestön, lähetysjärjestöjen ja hengellisen lehdistön kautta kyllä saa tietoa tästäkin asiasta. Laajemmin uutiskynnyksen ylitti hiljattain tieto, että koptikristittyjä kuljettavaa bussia kohti hyökättiin Egyptissä. Terroristit avasivat tulen ja ainakin 29 kuoli ja 25 haavoittui BBC:n mukaan. Tämä ei ollut ensimmäinen isku koptikristittyjä kohtaan.

Siitä hiljaisesta kärsimyksestä ja jatkuvasta vainosta, joiden alla monet elävät, ei niinkään puhuta. On aika ihmeellistä, että vainoistakin huolimatta näissä maissa löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tulla uskoon, uskoa Jeesukseen Kristukseen. Ihmeellistä sikälikin, että yleensä noissa maissa ei sallita evankeliumin julistusta lainkaan, ei voi pitää julkisia jumalanpalveluksia. Miten ihmiset kuulevat evankeliumin?

Olen iloinnut siitä, että on ollut mahdollista nykytekniikan avulla lähettää evankeliumin sanomaa signaaleina älypuhelimiin, tietokoneisiin, on tv-ohjelmia, joita voi seurata. Signaali menee sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole pääsyä, sotatantereellekin.

On niitä ihmisiä, joille Jeesuksen tehtävänanto on omakohtainen ja todellinen. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” On niitä, jotka lähtevät vaikeisiin oloihin viemään sanomaa. On niitä, joilla on usko, että tämä on edelleen tehtävämme tässä maailmassa: olla Kristuksen todistajia.

Evankeliumi leviää, mutta Euroopassa on suunta, että kirkkoja suljetaan, ihmiset eivät käy jumalanpalveluksissa. Leif Nummela totesi pääkirjoituksessaan 1.6.2017 (Uusi Tie): ”Eurooppa ei tule evankelioiduksi vain odottamalla herätystä eikä varsinkaan raamatullisesta sisällöstä riisutuilla loputtomilla uusilla metodeilla. Eurooppa evankelioidaan palaamalla yksin Raamattuun ja kirkkaaseen evankeliumiin, joka perustuu yksin Kristukseen, hänen armoonsa ja yksin uskoon. Siitä saavat elämän sekä julistaja itse että ne joille julistetaan.”

Vierastan sellaista ajatusta, että pääasia on se, että hengellisissä tilaisuuksissa on mukava meininki ja pintapuolinen sanoma. Syntyykö usko värivaloilla, musiikilla tai todellakin loputtomilla uusilla metodeilla? Julistajat ovat suuressa vastuussa, sillä uskossa on kysymys elämästä ja kuolemasta, ei sen vähemmästä.

”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, sanoi Paavali vanginvartijalle Filippissä.

”Jos ette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne.” Näin sanoi Jeesus tarkoittaen, että Hän on Jumalan Poika, joka on tullut maailmaan antamaan henkensä meidän syntiemme tähden. Hän antaa iankaikkisen elämän.

”Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” Tämä löytyy ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä luvusta 5.

Vielä palaan tuohon kysymykseen: Miten ihmiset kuulevat evankeliumin? Lisäisin vielä, että kuulevat sydämellään. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4: 12, 13.

Jumalan sana on ensinnäkin elävä, se toimii, Jumala itse puhuu sanansa kautta ihmisen sydämeen. Jumala kutsuu ihmistä, vaikka ihminen itse ei tiedä kaipaavansa Jumalaa. Jumalan sana on voimallinen, se pystyy muuttaman ihmisen, se pystyy antamaan uuden sydämen, joka kokee yhteyden Jumalaan. Jumalan sana on myös terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Eikö miekan pisto tunnu? Se koskee, sillä on parantava tehtävä ja vaikutus.

Jumala tuntee jokaisen ihmisen läpikotaisin ja hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tietää tarpeemme, hätämme, puutteemme, vikamme, kaiken. Jeesus tietää heikkoutemme ja siksi noita edellä lainattuja Heprealaiskirjeen sanoja seuraa jakeessa 16 kehotus: ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”

 

ISRAEL TÄNÄÄN



Siionin portti

Israelin itsenäisyyspäivää vietetään ijar-kuun 5. päivänä. Tänä vuonna tuo päivä on meidän kalenterissamme toukokuun 1. päivänä. Israel itsenäistyi ijar-kuun 5. päivänä vuonna 5708 eli 14.5.1948. Nyt siis vietämme Israelin 69-vuotispäivää. Ensi vuonna sitten 70 vuotta.



Juutalainen kortteli Vanhassakaupungissa

Tänä vuonna tulee kesäkuussa kuluneeksi 50 vuotta kuuden päivän sodasta. Samalla 50 vuotta siitä, kun koko Jerusalem taas kuuluu Israelille. Siionin portti Jerusalemin Vanhankaupungin etelämuurilla kertoo monine luodin iskemineen omalla tavallaan noistakin päivistä. Muurin sisäpuolella ollut juutalainen kortteli oli tuhottu ja juutalaiset asukkaat oli häädetty jo paljon aiemmin silloisten valtiaiden toimesta. Nyt uudelleen rakennettu juutalaiskortteli erottuu selvästi Öljymäeltä nähtynä.

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä 27.4. julkaistiin Israelissa tuoreet väestötiedot. Julkaisijana on Israelin Tilastovirasto (the Central Bureau of Statistics). Israelin väkiluku on nyt 8,680 miljoonaa asukasta. Juutalaisväestöä on 6,484 miljoonaa, arabiväestöä 1,808 miljoona ja muita ryhmiä noin 388000 asukasta. Mielenkiintoinen tieto on se, että arvellaan pian saavutettavan se piste, että enemmistö maailman juutalaisista asuu Israelissa.

Taustalla Öljymäki Vanhankaupungin muurilta kuvattuna

Profeetta Jesaja – lähes 700 vuotta eKr. – näki kauas, hän näki tähän päivään ja vielä vähän kauemmaksi. Hän näki Jerusalemin tulevaisuuteen. ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylläsi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herran kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jesaja 60: 1, 2. Siion on Herran kaupunki, sen tulevaisuudesta Jesaja puhuu. Pimeys peittää maan ja synkeys kansat, sodat, väkivalta, nälkä… Se on nyt. Odotamme Häntä, joka tuo rauhan, Jeesusta, Hän on Messias, joka saapuu. Herran kunnia ja Herran kirkkaus koittaa. Jeesus saapuu Jerusalemiin.

Vielä emme sitä näe, mutta Jesaja kehottaa meitä olemaan uskollisia rukouksessamme. Hän itse ei voi vaieta, ennen kuin kansat näkevät Jerusalemin jälleen Jumalan kaupunkina. ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Jesaja 62: 1,2.

 

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua Israel.

Herra valaiskoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

 

 

JÄLKIÄ LUMESSA

Kaunis talvisää houkutteli ulos vastasataneen lumen valkaisemaan maisemaan. Lumisade peittää aina vanhat jäljet, mutta tuoreeseen, koskemattomaan lumenpintaan ilmestyy pian uusia jälkiä. Luonto elää talvellakin.

Tuossa on ehkä jäniksen jäljet ja tuossa varmaankin oravan. Monenlaisia jälkiä. Jossakin vaiheessa ehkä illalla tai yöllä olisi saattanut nähdä jäljen jättäjänkin. Eläintenkin on hankittava ravintonsa, talvella se ei aina ole yksinkertaista. Vihreitä lehtiä ei ole, silmuja kyllä puissa. Oravalle onni on hyvä käpysato. Linnut ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että ne voivat aterioida vaikka puun oksalla vatsa ylöspäin riippuen, kuten näin tuossa ikkunani edessä olevassa koivussa tintin taiteilevan.

Eläimet selviävät kukin tavallaan ja kohtuullisen hyvin Suomen talven läpi. Ei aina eivätkä kaikki. Entä ihmiset? Jeesus muistutti Jumalan huolenpidosta käyttäen esimerkkinä lintuja ja kukkia. ”Älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?”

Tässä on kysymys paljon tärkeämmästä kuin ruuasta ja juomasta tai vaatteista. On kysymys ihmisestä itsestään, mikä on hänen suhteensa Jumalaan, Luojaansa.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

Nämä opetukset päättyvät tähän Jeesuksen antamaan neuvoon. ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan myös kaikki tämä.”

Ulkonaista tärkeämpää on sisäinen elämä ja suhde Jumalaan. Henki ja ruumis. Elämämme on täällä todellakin rajallinen myös kestoltaan. Jeesus sanoo, että hän on elämän leipä.  Siis todellakin näin, että hän on elämän leipä. Leipähän pitäisi syödä, että se ravitsisi ja että siitä olisi hyötyä. Avaamalla sydämemme ja pyytämällä Jeesusta tulemaan elämäämme hän tulee ja asettuu asumaan sydämeemme. Hänen turvissaan on hyvä elää ja myös siirtyä ajan rajan yli. Jeesuksessa meillä on iankaikkinen elämä.

Tärkein asia on, että suhteemme Jumalaan on kunnossa. Emme kuitenkaan saa unohtaa pitää huolta toinen toisistamme.  Avun tarvetta, nälkää, puutetta on lähellä ja kaukana. Eikö juuri se ole Jumalan tuntemista, että auttaa lähimmäisiä. Antakaamme omastamme ja palvelkaamme siten Herraa.

Kerran matkallani Israelissa istahdin Sahnen puistossa penkille syömään välipalaa. Yhdessä toisten matkalaisten kanssa siihen asetuimme. Yhtäkkiä päähäni tipahti jotakin. Katsoin maahan jalkojeni juureen, siinä oli sämpylä! Sämpylä tipahti ylhäältä. Siihen oli tietysti ihan luonnollinen selitys. Ruokailupaikan lähellä linnut halukkaasti ottivat nokkaansa, jos jossakin oli ruokapala saatavilla. Tämä ei ole taru eikä juttu, vaan tositapaus. Se muistutti profeetta Eliasta, jota Herra kehotti kätkeytymään Keritin purolle ja sanoi, että hän on käskenyt korppien elättää Eliaa. Niin korpit toivat Elialle leipää ja lihaa aamuin ja illoin. Jumala voi tehdä ihmeitä. Sanoihan Jeesus, että kivetkin huutaisivat, jos hänen opetuslapsensa olisivat vaiti.

Muuten kivetkin huutavat. Arkeologiset löydöt!

YHÄ LÄHEMPÄNÄ

 

Herran tulemus on lähellä. Mikä saa minut ajattelemaan näin? Se, miten kansat näinä päivinä kohtelevat Jumalan omaisuuskansaa Israelia. Raamatun profetiat täyttyvät hyvin nopeaa tahtia. ”…ne (kansat) ovat jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 2, 3 tai Sakarjan kirjan luku 12, muutamia profetioita mainitakseni.

 
Jeesuskin opetti vertauksessaan katsomaan viikunapuuta ja muita puita merkkinä Jumalan valtakunnan tulosta.

Toisaalta odottavan aika on pitkä ja mielen voi vallata kokonaan muut asiat kuin esimerkiksi uskon elämän hoitaminen. Elämään voi tulla piirteitä ja asioita, jotka eivät kuulu valossa vaeltavalle Jeesuksen seuraajalle. Kyllähän me sen tiedämme, että armosta olemme pelastetut, uskon kautta Jeesukseen. Ja senkin, että ”Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana” 1 Piet. 1: 5. Siis ylösottoonkin armosta!

Silti Raamattu kehottaa meitä tuomaan vaelluksemme valoon, että Jeesuksen Kristuksen veri voisi puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Tässä Jeesuksen tulon odotusvaiheessa on puhutteleva myös vertaus hyvästä, uskollisesta palvelijasta ja pahasta palvelijasta. Paha palvelija arveli, että minun herrani tulo viipyy ja elänpä tässä ihan mieleni mukaan. Hän lyö palvelustovereita, syö ja juo juopuneiden kanssa.

Uskollinen, hyvä palvelija pitää odotusaikanakin huolta palvelusväestä, jota ruokkimaan ja hoitamaan hänen herransa on hänet asettanut. Tullessaan palvelijan herra löytää hänet näin tekemästä. Mikä liekin sinun tehtäväsi Jumalan valtakunnassa, ole uskollinen. Herra näkee uskollisuutesi.

 

JOULUN SANOMA

Joulun sanoma on ihmeellinen. Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan, että me saisimme anteeksiantamuksen synneistämme ja että meillä olisi iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Johannes 3: 16.

Jeesus sanoi myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Johannes 11: 25, 26.

Jumala lupasi ja ilmoitti etukäteen, että hän tulee lähettämään Pelastajan sekä Israelille että pakanoille. Näistä profetioista voimme lukea Vanhasta testamentista. Nämä profetiat Pelastajasta, Messiaasta, Jumala on täyttänyt. Kiitos Jumalalle hänen suuresta lahjastaan!

Jerusalemissa oli noin kaksituhatta vuotta sitten mies, jonka nimi oli Simeon. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Raamattu kertoo (Luukas 2: 25- 31), että ”hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään”. Ihmeellinen asia oli se, että ”Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun”. Simeon saisi omin silmin nähdä Jumalan lähettämän Pelastajan.

”Simeon tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi:

”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” ”

Simeon piti sylissään pientä lasta sellaisena kuin pienet lapset ovat. Miten oli mahdollista, että hän näki, että tässä on Jumalan lähettämä Pelastaja. Simeon uskoi, mitä Pyhä Henki hänen sisimmässään todisti. Sydämen usko! Pieni lapsi ei näyttänyt kuninkaalta, ja Joosef ja Maria vaikuttivat tavallisilta ihmisiltä, ehkä köyhänpuoleisiltakin uhristaan päätellen. Pieni lapsi ei vielä ollut ristillä riippuva Vapahtaja, mutta hän oli syntynyt kasvaakseen aikuiseksi ja tehdäkseen Isän tahdon, täyttääkseen tehtävän, jota varten Isä oli hänet lähettänyt: syntiemme sovitus ristinkuolemassa.

Todellinen valo tuli maailmaan. Jeesus on maailman valo. ”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” Tämä sanoma on ihana sanoma tämän pimeän maailman keskellä. Ei tarvitse jäädä pimeään, saamme tulla valoon. Kiitos Jumalalle!

ODOTETTAVISSA SUURIA UUTISIA

Huomasin mielenkiintoisen seikan tehdessäni yhteenvetoa Israel-tilaisuuksista, joissa olen puhunut viimeisten kahden vuoden aikana. Puheitteni aiheina ovat pääasiassa olleet Israelin ennallistaminen ja Jeesuksen paluu. Mietin, miksi juuri nämä aiheet olivat nyt tulleet polttaviksi aiheiksi. Jeesuksen paluusta puhuminenkin on yleisesti ottaen ollut niin sanotusti tauolla. Mutta nyt on aika puhua.

Tiedotusvälineet pitävät meidät hyvin ajan tasalla sodista, pakolaisista, terroriteoista, Brexitistä, vallankaappausyrityksistä, raiskauksista jne. Liiankin hyvin, muusta kun ei oikein puhutakaan. Nuo luetellut asiat ovat pelottavia, ahdistavia, surua ja tuskaa tuottavia.

Ovatko nämä uutiset ajan merkkejä? Niin uskaltaisin sanoa. Tulevankin voi tietää. Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Jumala ei ole jättänyt ihmistä oman onnensa ja ymmärryksensä varaan.

Uutisista voi ymmärtää, että sittenkin kaiken keskipiste on Lähi-Itä ja viimekädessä Israel ja Jerusalem. Raamattua lukevana ymmärtää, että asian syvin olemus on kuitenkin hengellinen.

Sillä tavalla Jumalan suunnitelma Israelin kohdalla on jo toteutunut, että Jumala on lupauksensa mukaan koonnut kansaansa hajotuksesta. Hajotuskin oli Jumalan ennalta ilmoittama, 3 Moos. 26: 33. Yhtä varmasti Jumala on luvannut koota kansansa jälleen. Israel sai oman maan 1948. Muuttoliike maahan jatkuu eri puolilta maailmaa. Kansa palaa kotiin.

Israelin ennallistamisessa tarkoitan nyt erityisesti Israelin hengellistä heräämistä. Ja Jeesuksen paluuhan kytkeytyy juuri tähän asiaan. Hän saapuu, kun Hänen oma kansansa sanoo: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Tämä on edessäpäin.

Sakarjan kirjan luku 12 tuo esiin kansojen suhteen Jerusalemiin. Luku tuo esille Jerusalemia vastaan hyökkäävien kansojen häviön ja sen, miten Jerusalemin asukkaiden ja Daavidin suvun päälle vuodatetaan armon ja rukouksen henki. Nämä tulevat tapahtumaan hyvin samoihin aikoihin. Daavidin suku katsoo häneen, jonka he ovat lävistäneet, he ymmärtävät, kuka on heidän Messiaansa. Se on hengellinen uudistus. Tämä Raamatun luku sopisi hyvin nykyisiin ajankohtaisohjelmiin.

Israelinkin kohdalla hengellinen uudistus merkitsee sitä, että Jumala antaa uuden sydämen, antaa synnit anteeksi, laittaa henkensä heidän sydämiinsä ja he tuntevat Jumalan. Jumala on luvannut tehdä Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, Jer. 31: 31.

”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Kyllä nykyiset tapahtumat maailmassa kertovat, että nuo päivät ovat lähellä. Aikoja ja hetkiä emme voi sanoa emmekä edes tietää. Ajat ja hetket on Isä oman valtansa nojalla asettanut. Silti Raamattu kehottaa meitä seuraamaan ajan merkkejä ja valvomaan, ettei kaikki tulisi yllätyksenä.

Seurakunnan ylösotto on toinen asia, mikä tulee pitää mielessä. ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”, totesi Paavali kirjoittaessaan tästä asiasta, 1 Tess. 4: 18.

KATSOMOSSA JA RADALLA

Kerran eräs työtoverini lausui mielenkiintoisen ajatuksen kilpaurheilusta. Sanatarkkaan en muista hänen lausumaansa. Ajatuskulku meni jotenkin näin: Kilpailussa jokainen haluaa olla paras ja voittaa, minä haluan olla paras ja voittaa, se on aika itsekästä.

Tottahan se oikeastaan on, kyllä siihen ainakin ripaus itsekkyyttä liittyy. Eikö voisi antaa toisen voittaa, että toisellekin tulisi hyvä mieli. Jokainen kilpailija varmasti tekee paljon työtä ja uhraa treenaamiseen kaiken aikansa ja energiansa. Sitten häviää sentillä tai sekunnin kymmenyksellä. Toisaalta voittaja ansaitsee voittonsa. Urheilussa on tietenkin paljon muustakin kysymys kuin pelkästä ykkössijasta. Eikö tärkeintä olekin jalo kilpa?

Minäkin juoksen parasta aikaa kilparadalla. Olen juossut yhtäjaksoisesti jo vuosia jopa vuosikymmeniä. Tämä rata on uskon kilparata, jolle astuin silloin, kun tulin uskoon Herraan Jeesukseen. Tämä kilpailu se vasta mielenkiintoinen onkin. Olen juossut, joskus aika hitaasti, ehkäpä pysähtynytkin. Joskus olen tehnyt lassevireenit eli kaatunut, mutta noussut jälleen ja jatkanut matkaa. En ole halunnut hypätä radan sivuun. Haluan päästä maaliin saakka ja saada voittopalkinnon. Maali häämöttää. Hän, joka kutsui minut kilparadalle, johdattaa minut perille saakka.

Tällä kilparadalla voivat kaikki saavuttaa voittopalkinnon. Raamattu kehottaa, että juoskaa niin, että sen saavutatte.

”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavuttaisitte sen.” 1 Kor. 9: 24 Sitten Paavali tarkentaa kilpailuohjetta ja palkinnon laatua kirjoittaen ”jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman.”

Paavalilla oli omassa juoksussaan päämäärä. Niin minullakin. Paavali haluaa tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman, hänen kärsimyksiensä osallisuuden ja päästä ylösnousemiseen kuolleista. Hän katsoo eteenpäin, unohtaa sen, mikä on takana ja kurottautuu sitä kohti, mikä on edessä. ”Minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 3: 14.

Voittopalkinto on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Koti taivaassa Isän luona. Jumala kutsuu taivaallisella kutsulla omistamaan voittopalkinnon.

Harmillisesti todella hienoon huippu-urheiluun on viime vuosina tullut ikäviä tahroja. Jotkut ovat käyttäneet kepulikonsteja voiton saavuttamiseen. Dopingpaljastukset ovat vieneet palkinnon ja kunniankin monilta. Monissa muissakin asioissa käytetään erilaisia kepulikonsteja oman voiton tavoittelemiseen, on veroparatiisejakin.

Uskon kilparadalla juoksijallakin on omat vaaransa. Ei Paavali ole turhaan kirjoittanut seuraavaakaan ajatusta. ”Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” Kol. 2: 18, 19. Eksyttäjiä ja hämääjiä tulee houkuttelemaan pois oikealta uskon perustalta.

Ainoa uskon perustus on Jeesus Kristus.

Urheilua on mielenkiintoista seurata, jalkapalloakin. Suuret katsomot ovat täynnä peliä koko olemuksellaan seuraavia katsojia. Sydämen palo ja into on käsin kosketeltavaa. Asiantuntijat studiossa analysoivat joukkueiden pelistrategiaa ja pelaajien ominaisuuksia. Mielenkiintoista.

Raamatun strategiaohjeet ovat meille tosi tärkeitä ja muistamisen arvoisia omalla kilparadallamme. Voittopalkintoa kohti!