Missä onni on

Missä onni on

 ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa.” Tämä on lainaus Psalmista 73. Se saattaisi olla pelkästään psalminkirjoittajan mielipide, mutta se on myös minun mielipiteeni. On lukuisia syitä siihen, miksi on onni olla lähellä Jumalaa. Mainitsen niistä joitakin.
 

Ei ole hopeaa ja kultaa – ainakaan kovin paljon – mutta on jotakin muuta. Pietari sanoi ikänsä sairaana olleelle rammalle miehelle: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." (Apt. 3: 6) Mies sai terveyden ja hyppeli pian riemuissaan.

Jumala on todellisesti elämän vaikeuksissa auttava Jumala. Se on tämän jakeen sanoma. Hän on esim. lohdutuksen Jumala, joka jotakin kautta lähettää lohdutuksen murheelliselle ja rohkaisun masentuneelle. Monet viestit kertovat, että Hän myös edelleen parantaa sairaita.

Vielä tuohon aineelliseen puoleen. Jeesuksen sanoja ovat: ”Missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” (Luuk. 12: 34) Aarre on aina jotakin kallisarvoista, tärkeätä ja rakasta, ja sen lähellä sydän viihtyy ja riemuitsee. Niinpä aarre on ilon lähde. Mainitessaan aarteesta Jeesus oli juuri kertonut, että teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan, joka pysyy. Sen rinnalla moni asia on katoavaa. Saattaa olla, että tällainen näköala synnyttää antamisen halun. On helppo antaa omastaan toisille. Silti minun aarteeni ei ehdy eikä vähene, vaikka annan eteenpäin. Ja eikö se ole niin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

 

 

”Sydän taivaassa ja jalat maassa” kuvaa varsin hyvin Jeesuksen antamaa periaatetta. Aarre taivaassa, siellä on Isän koti, sinne kerätään aarteita, mitkä eivät koskaan katoa. Mutta se ei myöskään saa sulkea sydäntämme lähimmäisen hädältä olkoonpa se laatuaan aineellista tai henkistä tai hengellistä.

 Voin osoittaa toisille ihmisille rakkautta ja huolenpitoa, kun minua rakastetaan ja minusta pidetään huolta. Sitähän onni on. Jumalan rakkaus ja huolenpito on koettavissa hyvin vahvasti. Psalmin 73 kirjoittaja tuo tämän julki ihanalla tavalla: ”Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.” ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.” (Jakeet 23 ja 25)

Ei ole ihme, että psalmin kirjoittaja toteaa lopuksi: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” (Psalmi 73: 28) Tähän ajatukseen yhdyn mielelläni.
 

 

 

 

Puolan juutalaisten historian museo Varsovassa

 

Varsovan kaupunkikuva on mielenkiintoinen. Ydinkeskustassa samaan kuvaan mahtuvat modernit lasiset pilvenpiirtäjät ja kommunismin aikainen 42-kerroksinen Kulttuuri- ja tiedepalatsi. Kuva kerto samaan aikaan historiasta ja ajan muutoksesta. Kun edellisen kerran kävin Varsovassa kaksikymmentä vuotta sitten, ei ollut pilvenpiirtäjiä, oli vain Kulttuuripalatsi.

Varsovan vanhan kaupungin kuninkaanlinna ja rakennukset ja kirkot ovat peräisin Puolan kuningaskunnan ajoilta. Kaupungista löytyy siis vanha kuningaskunnan aikainen, sosialismin aikainen ja moderni historia. Missä on juutalainen historia? Vai onko sitä?

Juutalaisten historia Puolassa alkaa 960-luvulta. Puolasta tuli koti yhdelle suurimmista juutalaisyhteisöistä maailmassa. Ennen toista maailmansotaa ja holokaustia Puolassa oli 3,3 miljoonaa juutalaista. Varsovassakin oli varsin suuri juutalaisväestö.

Synagoga

Varsovan synagogista vain yksi ainoa säilyi tuholta toisessa maailmansodassa. Saksalaiset käyttivät sitä omiin tarkoituksiinsa tallina ja varastona, siksi sitä ei tuhottu. Tänä päivänä synagoga on kauniisti kunnostettu.

 

Museon sisääntuloaula

On Polin, Puolan juutalaisten historian museo, joka kertoo tuhat vuotisen historian 960- luvulta tähän päivään. Museon ovat suunnitelleet suomalaiset arkkitehdit Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki. Museo on tutustumisen arvoinen paikka. Se kertoo pitkän hyvin elämänmakuisen juutalaisten historian todellakin tuhannen vuoden ajalta ja erittäin mielenkiintoisella ja upealla tavalla. Historiaan kuuluu paljon muutakin kuin ghettojen ja holokaustin aika, vaikka tietenkin ghetto ja holokausti ovat järkyttävimmät ja murskaavimmat historian totuudet.

Puolan 3,3 miljoonasta juutalaisesta vain 300 000 selvisi hengissä toisen maailmansodan läpi. Saksalaiset miehittivät Puolan vuonna 1939. Varsovan ghetto perustettiin lokakuussa 1940 ja lopulta sieltä vietiin junalla tuhoamisleirille Treblinkaan lyhyessä ajassa noin 300 000 lasta, naista, miestä, vanhusta, kaikenikäisiä.

Viime kesänä minulla oli tilaisuus muutaman päivän ajan tutustua Varsovaan ja myös Polin-museoon ja tehdä edellä mainitsemiani havaintoja. Kävelin niitä katuja ja puistoja, jotka olivat aikoinaan kuuluneet gheton alueeseen. Nyt ei merkkiäkään. Mitä kaikkea nämä samat kadut olivat nähneet, siihen sain aivan uuden näkökulman, kun luin ihan hiljattain kirjan ”Irenan lapset”. Kirjan on kirjoittanut Tilar J. Mazzeo. Kirja kertoo nuoresta puolalaisesta Irena Sendleristä, joka yhdessä useiden ystäviensä kanssa järjesti juutalaislapsia ghetosta arjalaiselle puolelle turvaan. Sendlerin pelastamia lapsia on yli kaksituhatta. Monet heistä ovat vielä elossa. Ei se aika ole sen kauempana.

Kirjan totuudenmukainen kerronta ei ole helppoa luettavaa. Puolalaisen sosiaalityöntekijän Irena Sendlerin rohkeus, rakkaus, auttamishalu oli ihmeellistä ja esikuvallista. Hänet on julistettu Israelissa ”Vanhurskaaksi kansakuntien joukossa”. Kansojen oikeamieliset olivat niitä, jotka oman henkensä uhalla pelastivat juutalaisia.

taivas vai Taivas

 

taivas vai Taivas

Vuosia sitten vierailin ystäväni kanssa jälleen kerran Retretin kesänäyttelyssä. Astuimme sisään luolastossa osastoon, jonka ovella luki ”taivas”. Sisällä pimeässä kolkossa luolassa oli valoteos himmeine vaihtuvine valokuvioineen ja ilmoille puhkuvine savutehosteineen. Ulos tullessamme ystäväni totesi tyynesti: ”Ei tainnut vastata mielikuvaasi taivaasta.”

Mitä taivaassa on? Sauna, hevosia, kauniita trooppisia kukkia, kultakadut vai mitä siellä on vastassa? Se on vaikea kysymys, sillä sitä ei oikein voi arvioida sen perusteella, mikä meidän mielestämme tuntuisi tekevän taivaan. Mielihyvä ja monet asiat saavutetaan niin eri tavoin ja ’taivaallinen olo’ sen myötä. Täällä meille taivaan tekevät monesti ihan aineelliset asiat, nautinnot jne..

Kyllähän Raamattu kuvaa sitä Taivasta (taivas isolla T:llä), josta nyt nimenomaan haluan kirjoittaa. Luulen kuitenkin, että Raamatunkin kuvauksen perusteella, meidän on vaikea sittenkin kuvitella sitä fyysistä ympäristöä, mikä siellä on. Näin siksi, että se on niin erilainen kuin mitä ikinä olemme nähneet.

Sen voi varmuudella sanoa, että Taivas on Jumalan asuinpaikka. Tunnelmastakin on varmaa tietoa: ”Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21: 4)

Minusta tämä on oleellisinta, että Taivas on Jumalan asuinpaikka. Ja se, että Jumala ei halua asua siellä yksin. Onhan siellä enkeleitä, mutta Jumala on halunnut tehdä sen myös asuinpaikaksi ihmisille, ihmisille sitten kuoleman jälkeen.

Rohkenisitko, hyvä lukijani - näin Pyhäinpäivän aikoihin - hetkeksi pysähtyä miettimään sitä, oletko sinä jo löytänyt sen tien pään, joka vie tuonne Jumalan Taivaaseen. Sinne perille on saapunut jo moni ennen meitä. Tie alkaa jo täällä ja se tie ei ole salainen. Jeesus nimittäin sanoi itse: ”Tien sinne te tiedätte.” Hän oli sen opettanut ja neuvonut sanoen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh 14: 6) ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh 11: 24, 25)

Henkilökohtaisia kirjeitä

Yli kymmenen vuotta sitten, vuonna 2005, sain eteeni ison pahvilaatikollisen kirjeitä. Pääosin niiden perusteella oli tarkoitus kirjoittaa elämäkertakirja kirjeiden lähettäjästä. Kirja valmistui ja julkaistiin vuonna 2006. Kirjoitustyön aikoina syntyi tämä pieni kirjoitus, jonka tahdon nyt laittaa blogitekstiksi.

Henkilökohtaisia kirjeitä

Suomessa vallitsee kirjesalaisuus. Henkilökohtaisia kirjeitä ei toinen saa luvatta lukea. Siksi olen hyvin suurella ihmetyksellä ja kunnioituksella viime kuukausina tehnyt tehtävääni, joka minulle annettiin. Olen lukenut satoja henkilökohtaisia kirjeitä, joita kotkalainen lähetyssaarnaaja kirjoitti läheisilleen.

Kirjeiden kautta on eteeni avautunut kirjoittajan koko elämäntarina, ei ainoastaan siihen sisältyneet tapahtumat, vaan myös kirjoittajan tunteet ja sisäiset kokemukset kipeine kuin myös iloisine vaiheineen, siis koko hänen persoonansa. Olen kokenut kulkevani alueilla, joilla on liikuttava aroin askelin. Koen käsittämättömän suurena sen luottamuksen, jota toinen on osoittanut minua kohtaan antaessaan minun nähdä sisimpäänsä ja tutkia sitä ja luvatessaan minun kirjoittaa elämästään. En varmasti itse enää ole ihan samanlainen kuin ennen tätä tehtävää. Minäkin olen joutunut sisäiseen prosessiin, mikä muuttaa minua.

Raamatussa on paljon kirjeitä. Oletko lukenut? Paavali ja Pietari esimerkiksi kirjoittivat niitä. Ne ovat myös henkilökohtaisia kirjeitä, sinullekin. ”Paavali … Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle … ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.”

Saatat ehkä sanoa, että en ole lukenut, kun ei niitä oikein ymmärrä. Tuossa ymmärtämisen vaikeudessa on vähän perääkin. Ei ymmärtäminen silti vaadi teologisia opintoja, sillä kirjeiden kirjoittamisen inspiroija, Pyhä Henki, avaa Raamatun sanan. Pyhä Henki avaa. Se ei ole ongelma. Paljon vaikeampi on ojentautua sanan mukaan.

Luulo ei ole tiedon väärti sanotaan. Sama pätee siihen, mitä Raamattuun todella on kirjoitettu. Kannattaa vaivan lukea eikä jäädä vain arvelemaan. Raamatun kirjeiden kautta avautuu eteemme niiden todellisen kirjoittajan, Jumalan, koko persoona, niin Hänen tunteensa kuin ajatuksensa ja tahtonsakin. Avautuu jopa kuva meistä itsestämme. Kuvasi Jumalasta ja itsestäsi saattaa muuttua, eikä se voi olla vaikuttamatta muutosta myös sinussa.

 

On käsittämättömän suuri luottamuksen osoitus Jumalalta, että Hän kertoo itsestään ja paljastaa omat ajatuksensa ja suunnitelmansa. Luulo vaihtuu tietoon. Esimerkiksi kun itse olin vastaanottanut iankaikkisen elämän lahjana - sekin oli selvinnyt sen kautta, mitä Raamattu Jumalasta kertoo - niin sen jälkeen ääneen ihmettelin: ”Kummallista! Kun luen Raamattua, se ei enää tuomitse ja syytä minua.” Se oli aito kokemus, ja sen jälkeen on Raamatun lukeminen ollut mieluisaa ja suorastaan elintärkeää tällä matkallani Isän kotiin Taivaaseen.

 

 

Paras merkki

 

Eilen aamupäivällä aurinko ilahdutti valollaan monien syksyisten ja sateisten päivien jälkeen. Valo lankesi ikkunasta ja se muodosti iloisesti kuviota eteisen matolle asti. Jotain erikoista siinä oli, ajattelin. Siinä oli selvästi epätavallista oranssin tai punertavan sävyä. Katsoin ikkunasta, miltä itse aurinko näyttää. Sekin oli oudon punertava. Iltapäivän uutisissa tuli selitys. Hirmumyrsky Ophelia nostatti Saharan hiekkapölyä ilmakehään. Samoin Portugalin ja Espanjan metsäpaloista nousi ilmaan epäpuhtauksia. Ilmavirtaukset toivat pölyt Suomeen saakka ja auringon valo muuttui punertavaksi kulkiessaan pölykerroksen läpi. Erikoinen ilmiö keskellä päivää, merkillinenkin. Aamu- ja iltarusko on eri asia.

Eri yhteyksissä ihmiset kysyivät tai pyysivät Jeesukselta merkkiä, kuka missäkin  tarkoituksessa. Opetuslapset kysyivät, mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki. Fariseuksilla oli mielessään muut motiivit ja kysymykset. He tahtoivat koetella, onko Jeesus oikeasti sitä, mitä sanoi olevansa ja mitä kansa uskoi. He pyysivät, että näytä meille merkki taivaasta.

Näille kysyjille ei riittänyt, että Jeesus paransi sairaita, ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla. Kyllä ne olivat yliluonnollisia jumalallisia tekoja. Vielä jotakin muutakin piti olla. Kysyjiä ei oikein miellyttänyt, kun Jeesus kehotti sopimaan riitapuolen kanssa, lopettamaan vääryyden teko ja yleensäkin tekemään parannusta elämässään. Oliko Jeesuksella valta antaa syntejä anteeksi? Oliko hän Jumalan lähettämä? Oliko hän Jumala?

Samarialainen nainen kohtasi Jeesuksen Sykarin kaivolla. Jeesus sanoi: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Jeesus lupasi vielä, että sitten ei enää ikinä tule jano ja siitä vedestä, jota hän antaa, tulee vastaanottajassa lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Nainen pyysi tätä vettä. ”Mene ja kutsu miehesi tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, vastasi nainen. ”Oikein puhuit sanoessasi: ’Ei minulla ole miestä.’ Viisi sinulla on ollut, mutta se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Totuus tuli esille, sen täytyi tulla. Vielä keskusteltiin oikeasta Jumalan palvomispaikasta ja -tavasta. Nainen tiesi, että Messias oli tulossa. Hän ilmoittaa sitten kaiken.

Jeesus vastasi: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.”

Nainen riensi kaupunkiin kertomaan miehestä, joka kertoi hänelle kaiken, mitä hän oli tehnyt. Ei kai hän vain ole Kristus? Nainen oli saanut riittävän merkin. Jeesus tiesi ja tunsi hänet ja hänen elämänsä läpikotaisin ja silti Jeesus oli valmis ja omasta aloitteestaan halukas antamaan naiselle elävää vettä, joka antaisi naiselle iankaikkisen elämän ja joka antaisi sydämeen ilon ja rauhan ja puhtauden.

Eikö paras merkki ole se, että sydämessä on rauha. Sydämen rauhan ja levon voi antaa ainoastaan Jeesus Kristus, Vapahtajamme, hän, joka on maksanut hinnan synneistämme. Hänen kanssaan voi pelotta kohdata nekin merkit, jotka ennakoivat tämän maailmanajan päättymistä.


 

Paluu diasporasta

 

Tapasin Estherin galilealaisella kibbutsilla. Hän ohjasi meitä vapaaehtoisia viheralueiden hoidossa ja opetti leikkaamaan kuihtuneet ruusunkukat oikealla tavalla. Esther oli muuttanut Israeliin Etelä-Amerikasta. Nyt hänen kotinsa oli tuo galilealainen kibbutsi. Hän oli yksi diasporasta palannut.

Myöhemmin eräällä matkallani Israelissa kävin silloin jo iäkkäämmän naisen kotona. Hän oli vuoteenomana, mutta kertoi omasta äidistään hyvin eloisalla tavalla. Äiti oli viety sisarensa ja vanhempiensa kanssa Auschwitziin. He olivat Unkarin juutalaisia. Äiti selvisi hengissä ja palasi Unkariin ja siellä tapaamani nainen syntyi. Israeliin he muuttivat 50-luvulla.

Olen tutustunut eri yhteyksissä niin Venäjältä kuin Yhdysvalloistakin Israeliin muuttaneita. Muuttajia saapuu Israeliin ympäri maailmaa kymmenistä maista. Se on ainutlaatuinen tapahtuma. Minkään muun kansan kohdalla ei ole vastaavaa. Tämä on paluuta hajotuksesta. Jumala hajotti Israelin kansan kaikkien kansojen sekaan, mutta Hän lupasi koota heidät jälleen heidän omaan maahansa.

Ensimmäinen suuri muuttoaalto, alija, tapahtui 1800-luvun lopulla. Silloin muuttajat tulivat lähinnä Itä-Euroopasta, myös Jemenistä. Ensimmäistä muuttoaaltoa seurasi monta uutta muuttoaaltoa. Hilda Andersson*, vuodesta 1927 vuoteen 1948 Öljyvuorella asunut ruotsalainen sairaanhoitaja, sai seurata elämää Israelissa kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän seurasi, miten juutalaiset ovat koettaneet päästä tähän maahan ”jalan, lentämällä, uiden, laivoilla ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla”. Vaikka toisen maailmansodan aikoina ja jälkeen juutalaisilla oli vaikeat olot eri maissa, sittenkin heidän saapumistaan maahan yritettiin rajoittaa ennen vuotta 1948. Kuvat huonokuntoisista ihmisiä täyteen lastatuista laivoista kertovat omaa kieltään.

Kuitenkin nämä varhaisessa vaiheessa maahan tulleet juutalaiset kuivattivat malariasuot, raivasivat maata viljelysmaaksi, istuttivat puita. Maa sai uuden ilmeen, karu ja kuiva maa alkoi tuottaa viljaa ja hedelmiä, kastelujärjestelmät kehitetiin. Onhan profeetta Hesekielin kautta Herra luvannut: ”Mutta te, Israelin vuoret, kasvatatte oksia ja kannatte hedelmää kansalleni Israelille, sillä se on jo tulossa, aivan lähellä. Katso, minä tulen teidän luoksenne, te Israelin vuoret, ja käännyn teidän puoleenne. Silloin teidät viljellään ja teihin kylvetään. Minä tuon paljon ihmisiä, koko Israelin heimon, teidän rinteillenne; kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan.” Hes. 36: 8-10.

Diasporasta paluu jatkuu edelleen. Israelin 8,7 miljoonan väestöstä juutalaisia on tällä hetkellä noin 6,5 miljoonaa ja kaikkiaan yhteensä eri maissa juutalaisia on noin 14 miljoonaa. Vuosittain maahan muuttavien määrä vaihtelee, kuten diagrammi vuosilta 1948 – 2016 osoittaa. Siitä voidaan havaita heti itsenäistymisen jälkeen korkeat pylväät. Silloin Israelin päässä poistuivat maahan tulon esteet.

Maahanmuutto Israeliin 1948 - 2016

Lähtömaissakin on ollut esteitä, juutalaisten ei annettu lähteä. Vuosien 1991 ja 1992 kohdalla on poikkeuksellisen korkeat muuttajamäärät. Hajonneen Neuvostoliiton alueilta tulivat nämä muuttajat ja koko yhdeksänkymmentäluvun ajan muutto oli runsasta. Vuonna 1991 toteutettiin esimerkiksi myös operaatio Solomon, ilmasilta toi yli 14000 Etiopian juutalaista Israeliin 36 tunnissa.

On Jumalan suunnitelma koota Israelin kansa takaisin omaan maahansa. Jumala toteuttaa suunnitelmansa oman aikataulunsa mukaan. ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut, Israel: … Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä tuon sinun siemenesi idästä, lännestä minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä estä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä, kaikki, jotka on otettu minun nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.” Jes. 43:1, 5-7

Maahanmuuttajia on lapsista vanhuksiin. Asunnot, toimeentulo, terveydenhoito, työpaikat, koulutus, kaikki nämä ovat isoja haasteita Israelille. On opeteltava yhteinen kielikin. Maan pinta-ala ei ole iso. Joskus olen katsellut Juudean vuoria ja ajatellut, että vuoren rinteet antavat tilaa.

Nyt ollaan hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa, miten ja millä aikataululla toteutuvat Jumalan Israelille antamat lupaukset. Raamatussa on kymmeniä eri kohtia eri profeettojen kautta annettuina Israelin kansan paluusta hajaannuksesta takaisin omaan maahansa. Sen toteutumisvaihe on nyt menossa.

*Kirja: Hilda Andersson, Israel keväällä 1948

Sinun vierelläsi

Sinun vierelläsi

Kaukaa on helpompi katsella monia vaikeita asioita kuten nälkää tai sairautta, onnettomuuksia tai kuolemaa. Tuntemattomista ei pysty kovin suurta tuskaa tuntemaan, ainakaan hetkeä pidempään. Se on niin, sillä ihmisinä meillä ei ole siihen riittävää kykyä. Kun taas kaikki tuollainen koskettaa omaa perhettä, läheisiä rakkaita, ystäviä, silloin meidänkin sydämeemme koskee.

Kansa huusi Jeesuksen ristille. Se oli yllytetty siihen. Jeesuksen lähipiiri seisoi ristin edessä.

Jeesuksella oli ystävä, joka aiemmin edellisenä päivänä oli napannut miekalla korvan pois kiinniottajalta. Silloin Pietari ei omasta puolestaan vielä pelännyt. Hiilivalkealla hän sitten kielsi Jeesuksen ja poistui katkerasti itkien paikalta. Jo paljon aikaisemmin ennen noita päiviä Jeesus oli sanonut ja myöhemmin vahvisti sanansa Pietarille: ”Kun kerran palajat vahvista veljiäsi.”  Jeesus ei hylännyt Pietaria.

Jeesuksen sovitustyö koskee kaikkia. Ei ole poikkeuksia. Näin uskon. ”Kun kerran palajat…”

Toiset halusivat kivittää langenneen naisen. Jeesus ei. Jeesus herätti lesken ainoan pojan, joka oli kuollut. Hän paransi Betesdan lammikolla liikuntakyvyttömän miehen, jolla ei ollut ketään omaa läheistä ihmistä.

Jeesuksella on sydäntä ja sääliä jokaista ihmistä kohtaan. Hänellä on kyky tuntea ihmisen sydämen ahdistus. Hän on Jumala, rakastava Jumala.

Julkisuus on armoton siellä oleville ihmisille, etenkin silloin, kun jotakin ikävää sattuu. Alashuutajia riittää. Kuka tuntee heidän sydämensä kivun?

Mieluummin kuin että liittyisimme sormella osoittajien joukkoon, mieluummin meidän tulisi rukoilla heidän puolestaan, jotka ovat elämässään vaikeassa kohdassa.

”Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.” Psalmi 9: 10, 11.

 

Jos jotakin voit!

Olen Jumalalle hyvin kiitollinen niistä ihmisistä, jotka rukoilevat puolestani. Edes kaikkia heistä en tiedä. Jotkut rukoilevat puolestani, kun olen sitä pyytänyt. On myös heitä, joiden sydämeen Jumalan Pyhä Henki on vaikuttanut halun muistaa minua jatkuvasti rukouksin. Se on suuri siunaus.

Nuo rukoukset eivät ole olleet tuloksettomia. Voin hyvin jäljittää elämästäni niiden vaikutuksia alkaen uskoontulosta, työhön sijoittumisesta aina sairaudesta paranemiseen asti. Puhumattakaan siitä yleisestä siunauksesta, mitä ne elämääni tuovat. Nuo nimetyt tapahtumat ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Juuri ne osoittavat minulle, etteivät rukoukset ole turhia, ja ne osoittavat Jumalan voiman ja hänen halunsa olla mukana yksityisenkin ihmisen elämässä.

Rukouksen tarvetta on. Varmaan on hyvä jakaa taakkoja toisten kanssa. On helppoja ja vaikeita asioita, mutta ne kaikki ovat tärkeitä. Hyvin usein itse olen ollut tilanteessa, jossa isä tai äiti pyytää esirukousta lapsensa tai lapsenlapsensa puolesta. Siinä isä ja äiti ovat ilmaisseet herkimmän kohdan omassa sydämessään. Se on rakkauden ansiosta. On tärkeätä puhua noista asioista Jumalalle.

Mies oli poikansa tähden ylipääsemättömässä tilanteessa. Kirjanoppineillakin oli sanansija opetuslapsia kohtaan, kun opetuslapset eivät pystyneet auttamaan poikaa. Niinpä asiasta väiteltiin. Paikalle tuli Jeesus. Mies kertoi asian Jeesukselle sanoin: "Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Jeesus vastasi: " 'Jos jotakin voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Isä parahti: "Minä uskon; auta minun epäuskoani". Mark 9: 14 - 27. Se, mitä opetuslapset eivät kyenneet tekemään, sen teki Jeesus. Hän paransi ja vapautti pojan vaivastaan.

Ratkaisevaa ei ole uskonmäärä ei mitta, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Ei ongelman laatu, vaikeus tai helppous, tarpeen pienuus tai suuruus, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Hän, Jeesus Kristus, jolle rukouksemme esitämme, Hän on voimallinen. Hän voi, kykenee ja osaa ratkaista asioita ja auttaa.

Vaikka ei pystykään selittämään läheskään kaikkea, mitä rukouksessa tapahtuu, niin rukous on hyvin kiehtova asia. Viime aikoina olen yhä enemmän ihmetellyt ja miettinyt sitä, miten valtavat mahdollisuudet rukoukseen liittyy. Jumala on antanut omasta tahdostaan meille tällaisen suuren lahjan. Voimme sitä ilolla käyttää siunaukseksi toinen toisillemme.

 

 

NÄHDÄÄN

Halleyn-komeetta on kirkkaimpia ja näyttävimpiä komeettoja taivaalla ja myös tunnetuin. Se on kuitenkin kovin harvoin nähtävissä, sillä sen kiertoaika auringon ympäri on noin 76 vuotta. Edellisen kerran se oli lähinnä aurinkoa ja siis nähtävissä vuonna 1986, seuraavan kerran vuonna 2061.

90-luvun loppupuolella paljain silmin hyvin nähtäviä kirkkaita komeettoja oli kaksikin kappaletta, Hyakutake vuonna 1996 ja Hale-Bob vuonna 1997. Niitä ihailtiin kevättalven pimeinä iltoina useinkin.

Kyllä pienempiä komeettoja esiintyy joka vuosi, mutta usein tarvitaan kiikari tai kaukoputki niiden havaitsemiseksi. Yksi tällainen komeetta, Ikeya-Zhang, oli näkyvissä vuoden 2002 keväällä. Hyvissä olosuhteissa sen saattoi juuri ja juuri nähdä paljain silmin.

 

Nähdään

Eräänä iltana huhtikuun alkupäivinä tähyilimme innokkaina pimenevää tähtitaivasta. Ja siinä se oli, komeetta Ikeya-Zhang. Kiikarin läpi katsottuna se näytti upealta. Mutta paljain silmin en pystynyt edes erottamaan sitä, vaikka tiesinkin, missä se oli.

 - Katso taivaan taakse, neuvoi ystäväni tähtitieteen opiskelija. Kun lakkasin kohdistamasta katsettani tiettyyn pisteeseen ja katsoin vain niin kauas kuin voin, niin silloin hahmottui myös tämä yksityiskohta taivaalta.

’Taivaan taakse katsominen’ on monessa tilanteessa hyvä neuvo, jotta yhteen kohtaan tuijottaminen ei estäisi meitä näkemästä asioita oikeissa suhteissaan.

Saattaisimme nähdä esim. Lähi-idän tapahtumat kirkkaina ajan merkkeinä ja osana isommassa kokonaisuudessa. Se mihin suuntaan  maailman tapahtumat kehittyvät ei ole salaisuus. Jokainen raamattua lukeva sen tietää. Mutta siinäkin on hyvä kohdistaa katse kauas. Kaiken keskellä Jumala vie päätökseen pelastussuunnitelmansa, joka koskettaa niin kansoja kuin yksityistä ihmistäkin.

Taivaan taakse katsominen on hyvä neuvo myös silloin, kun joudumme elämässämme asettamaan asioita arvojärjestykseen. Usko on juuri sen luonteinen asia, että sen kautta näkymättömät tulevat näkyviksi.

Mooseksella oli Egyptin maan hallitsijan perheenjäsenen asema. Mutta hän luopui siitä samoin kuin sen mukanaan tuomasta rikkaudesta. Hän halusi kuulua Jumalan kansaan, johon kuuluminen toi hänen elämäänsä vaivaa ja kärsimystäkin. Mutta se oli hänen valintansa, se oli samalla arvovalinta. Salaisuus siihen, että hän tällaisen valinnan pystyi tekemään

oli se, että hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön. ”Hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Hän kesti, koska hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön.” Hepr. 11: 26, 27.

(17.4.2002)

Hyvä hetki

Aiemmin kirjoitettujen tekstien sarja: teksti numero 3, kirjoitettu vuonna 2001.

Hyvä hetki

Edessäni pöydällä on kirja, jonka kanteen on kirjoitettu: Hiljaisiin hetkiin. Mitä ne ovat! Eivätkö ne automaattisesti tule eteen sitten vanhana, kun muuta ei enää ole. Kirjan koonnut D.L. Moody kirjoittaa lukijalle näin: “Yksi aikamme ilahduttavimmista merkeistä on se, että nuorten yhteisöissä ja seurakunnissa monet kristityt viettävät päivittäin hiljaista hetkeä. Tänä kiireen ja touhun aikakautena me tarvitsemme erityisen kutsun vetäytyä hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen Jumalan eteen hetkeksi joka päivä.”

Ja tämän Moody kirjoitti 1800 - luvulla. Miten olisi nyt “Tänä superkiireen ja hypertouhun aikakautena...”

Pelko on siinä, että jos hetkeksi pysähtyy, on kuin tyhjiöön joutuisi. Ja se ahdistaa. Mutta eikö ole joskus aika kuunnella itseään. Kun se ulkoapäin tuleva virta katkeaa, kuulet mitä sinun sisälläsi on. Sinulla on oikeus ottaa se huomioon. Ehkä arvaat, mitä seuraavaksi kirjoitan. Kirjoitan niin, koska olen kristitty ja koska myöskin koen kiireisen elämän paineen ja sisäisen ihmiseni huollon tarpeen.

Jumala tuntee ihmisen salatuimpaan saakka, sinne sisimpään asti, jopa paremmin kuin itsekään tunnemme itseämme. “Minä Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset.” (Jer 17: 10)  Siksi Hän myös niissä hiljaisissa hetkissä osaa puhua meille juuri oikeista asioista ja hoitaa meitä juuri oikealla tavalla. Se on hyvä hetki.

Kun vuosia sitten tulin uskoon, minulle annettiin hyviä neuvoja. Yksi oli tämä: pidä rautaisella kädellä kiinni aamuvartiostasi. Se on vietä hetki joka aamu Jumalan kanssa kahden rukouksen ja raamatun luvun avulla. Se mitä saat päivän ensimmäisinä hetkinä, on ratkaisevaa koko päivälle. Onhan se järkevä neuvo soittajallekin, että viritä soittimesi ennekuin aloitat konsertin. Toinen saamani neuvo oli, että pidä lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Jos jonkun kanssa elää yhteistä elämää, on luonnollista, että jatkuvasti keskustellaan ja että välit ovat avoimet.

Siunausta sinulle hiljaisiin hetkiisi.

 

 

 

Uskon Jumalan voimaan

Sarjassa aikaisemmin kirjoittamiani lyhyitä tekstejä julkaisen nyt tekstin vuodelta 2000.

(Kuva The Tall Ships Races- tapahtumasta 2017)

 Uskon Jumalan voimaan

Erityisesti, kun on kysymys ihmisen muuttumisesta. Muutoksen tarvetta ei tosin aina tule omalla kohdallaan edes ajatelleeksi, vaikka elääkin itselleen haluavan ja elämyksiä hakevan sukupolven tavoin. Helpommin kyllä voivottelemme maailman pahuutta ja kaikkea sitä, mitä ympärillämme näemme: rikoksia, huumeita, väkivaltaa, huonoa elämää... Etenkin nuorisoa pahoittelemme kaikesta tällaisesta, mutta eivät nämä ole vieraita vanhemmillekaan polville.

Ei auta voivotella. Pienempikin paha joskin myös hyvä lähtee ihmisen sydämestä. ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat...” (Matt. 15: 19, 20)

Uskon Jumalan voimaan. Vastaanotettu evankeliumi muuttaa. Ihmisen sydämeen tullut Jeesus Kristus puhdistaa ja muuttaa sydämen. Sitä seuraa halu muuttaa myös tapojansa. Raamatun kuuluisa pieni mies Sakkeus sanoi Jeesuksen kohdattuaan: ”Herra näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” (Luuk 19: 8)  Omasta tahdosta nousi halu muuttaa elämäänsä, kun Jeesus Kristus oli tullut Herraksi.

Jos olet luovuttanut elämäsi Jeesukselle, niin miten enää voit sydämessäsi suunnitella vilpillisiä liiketoimia tai olla puolisollesi uskoton. Itsensä kanssa, mutta Jumalan edessä ihminen silloin asiansa punnitsee.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Jumalan voima voi vapauttaa ihmisen viinasta, tupakasta jne. Sen olen minäkin nähnyt käytännössä tapahtuvan. Kun ihminen, jolla ei ole voimaa nousta, ojentaa kätensä Jumalan puoleen, niin Jumala nostaa hänet.

Jumalan voimasta tapahtuu monenlaisia asioita ihmisten elämässä. Myös ns. parantumisihmeitä: joku paranee syövästä, toinen selkävaivasta jne. Mutta suurin kaikista ihmeistä on se, kun ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Sehän on Jumalan nimenomainen tahto, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1 Tim 2: 4). Jumala on valmistanut tien valoon niin täydellisesti, että se on mahdollinen kaikille. Tie on Jeesus Kristus, Hänessä meillä on syntiemme anteeksiantamus ja pääsy Jumalan valtakuntaan. Tule, kulje se tie.
 

MITKÄ KUTSUT!

 

Lähiviikkojen kuluessa julkaisen tässä blogissani sarjan aiemmin kirjoittamiani lyhyitä tekstejä. Näitä tekstejä on julkaistu aikoinaan paikallislehdessä. Ensimmäisenä on teksti, joka on kirjoitettu jo ennen vuosituhannen vaihdetta vuonna 1999. Vuosituhannen vaihtumista odotettiin silloin innolla ja kukin valmistautui omalla tavallaan ja omin odotuksin. Kuitenkin yhdessä siirryttiin 2000-luvulle.

Mitkä kutsut!

Sain tilaisuuden maallikkona kirjoittaa lehden palstalle. Oikeastaan teen sen hyvin mielelläni. Jo sillä perusteella, etten ole ammattilainen, saan varmasti paljon anteeksi.

Olen aina ihmetellyt ja ihaillut Jumalan kykyä puhua ihmiselle. Langatonta viestintää jo ennen kännyköiden aikakautta. Ihmiseen on asennettu laitteet, jotka voivat vastaanottaa Jumalan puheen. Raamattukin sanoo, että Jumala puhuu tavalla ja toisella. Ihminen pystyy sen tiedostamaan, vaikkei sitä Jumalan puheena haluaisikaan pitää. Jossakin elämän vaiheessa Jumala sitten puhuu sillä tavalla, että sanotaan Jumalan kutsuvan ihmistä.

Jeesus esitti kerran vertauksen suurista pidoista. Kutsuja pitoihin oli lähetetty runsaasti. Kun pitojen oli määrä alkaa, selvisi, että kutsutuilla oli tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä kuin tulla pitoihin. Kuka oli ostanut pellon ja sitä piti juuri nyt mennä katsomaan. Kuka oli ostanut viisi härkäparia, ja niitä piti juuri nyt kokeilla. Oli paljon syitä, joiden takia kutsua ei voinut noudattaa. Minulla on se mielikuva, että me ihmiset olemme nykyäänkin taipuvaisia samanlaiseen menettelyyn. Valmistaudumme parhaillaan vuosituhannen vaihteeseen. Huolehdimme kyllä, että tietokoneemme selviävät siitä. Jotkut varaavat jo samppanjat juhlia varten. Mutta...

Jeesuksen vertaus oli vastaus erään hänen aikalaisensa esittämään ajatukseen: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” 

Jumalan kutsu liittyy tähän. Jumala kutsuu sisälle valtakuntaansa. Jeesus on ovi. Ovi on auki. ”Uskotko, että Jeesus kantoi myös kaikki sinun syntisi, kun hän kuoli ristillä ja maksoi rangaistuksen puolestasi ja vapautti sinut?”. ”Kyllä, minä uskon!”.  Se on siinä! Usko.

Tämä ei ole teoriaa, vaan käytäntöä. Toivon, ettet sano kuten kuningas Agrippa Paavalille: ”Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn.”  Jos sanot, vastaisin kuten Paavali: ”Vähällä tai paljolla.”

Vain ihmisen sydän voi vastata Jumalan kutsuun. Ennen kaikkea vastaus on sydämen asia. Sillä sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen (Room 10:10). Ja näin maallikonkin sydämessä voi vallita Jumalan rauha ja ilo Jeesuksessa Kristuksessa.

KUULEEKO SYDÄN JA KORVATKIN

Aika harvoin puhutaan tai kirjoitetaan siitä tosiasiasta, että kristityt ovat vainottuja ja kärsiviä hyvin monissa maissa eri puolilla maailmaa. Open Doors- järjestön, lähetysjärjestöjen ja hengellisen lehdistön kautta kyllä saa tietoa tästäkin asiasta. Laajemmin uutiskynnyksen ylitti hiljattain tieto, että koptikristittyjä kuljettavaa bussia kohti hyökättiin Egyptissä. Terroristit avasivat tulen ja ainakin 29 kuoli ja 25 haavoittui BBC:n mukaan. Tämä ei ollut ensimmäinen isku koptikristittyjä kohtaan.

Siitä hiljaisesta kärsimyksestä ja jatkuvasta vainosta, joiden alla monet elävät, ei niinkään puhuta. On aika ihmeellistä, että vainoistakin huolimatta näissä maissa löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tulla uskoon, uskoa Jeesukseen Kristukseen. Ihmeellistä sikälikin, että yleensä noissa maissa ei sallita evankeliumin julistusta lainkaan, ei voi pitää julkisia jumalanpalveluksia. Miten ihmiset kuulevat evankeliumin?

Olen iloinnut siitä, että on ollut mahdollista nykytekniikan avulla lähettää evankeliumin sanomaa signaaleina älypuhelimiin, tietokoneisiin, on tv-ohjelmia, joita voi seurata. Signaali menee sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole pääsyä, sotatantereellekin.

On niitä ihmisiä, joille Jeesuksen tehtävänanto on omakohtainen ja todellinen. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” On niitä, jotka lähtevät vaikeisiin oloihin viemään sanomaa. On niitä, joilla on usko, että tämä on edelleen tehtävämme tässä maailmassa: olla Kristuksen todistajia.

Evankeliumi leviää, mutta Euroopassa on suunta, että kirkkoja suljetaan, ihmiset eivät käy jumalanpalveluksissa. Leif Nummela totesi pääkirjoituksessaan 1.6.2017 (Uusi Tie): ”Eurooppa ei tule evankelioiduksi vain odottamalla herätystä eikä varsinkaan raamatullisesta sisällöstä riisutuilla loputtomilla uusilla metodeilla. Eurooppa evankelioidaan palaamalla yksin Raamattuun ja kirkkaaseen evankeliumiin, joka perustuu yksin Kristukseen, hänen armoonsa ja yksin uskoon. Siitä saavat elämän sekä julistaja itse että ne joille julistetaan.”

Vierastan sellaista ajatusta, että pääasia on se, että hengellisissä tilaisuuksissa on mukava meininki ja pintapuolinen sanoma. Syntyykö usko värivaloilla, musiikilla tai todellakin loputtomilla uusilla metodeilla? Julistajat ovat suuressa vastuussa, sillä uskossa on kysymys elämästä ja kuolemasta, ei sen vähemmästä.

”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, sanoi Paavali vanginvartijalle Filippissä.

”Jos ette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne.” Näin sanoi Jeesus tarkoittaen, että Hän on Jumalan Poika, joka on tullut maailmaan antamaan henkensä meidän syntiemme tähden. Hän antaa iankaikkisen elämän.

”Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” Tämä löytyy ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä luvusta 5.

Vielä palaan tuohon kysymykseen: Miten ihmiset kuulevat evankeliumin? Lisäisin vielä, että kuulevat sydämellään. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4: 12, 13.

Jumalan sana on ensinnäkin elävä, se toimii, Jumala itse puhuu sanansa kautta ihmisen sydämeen. Jumala kutsuu ihmistä, vaikka ihminen itse ei tiedä kaipaavansa Jumalaa. Jumalan sana on voimallinen, se pystyy muuttaman ihmisen, se pystyy antamaan uuden sydämen, joka kokee yhteyden Jumalaan. Jumalan sana on myös terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Eikö miekan pisto tunnu? Se koskee, sillä on parantava tehtävä ja vaikutus.

Jumala tuntee jokaisen ihmisen läpikotaisin ja hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tietää tarpeemme, hätämme, puutteemme, vikamme, kaiken. Jeesus tietää heikkoutemme ja siksi noita edellä lainattuja Heprealaiskirjeen sanoja seuraa jakeessa 16 kehotus: ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”

 

ISRAEL TÄNÄÄN



Siionin portti

Israelin itsenäisyyspäivää vietetään ijar-kuun 5. päivänä. Tänä vuonna tuo päivä on meidän kalenterissamme toukokuun 1. päivänä. Israel itsenäistyi ijar-kuun 5. päivänä vuonna 5708 eli 14.5.1948. Nyt siis vietämme Israelin 69-vuotispäivää. Ensi vuonna sitten 70 vuotta.



Juutalainen kortteli Vanhassakaupungissa

Tänä vuonna tulee kesäkuussa kuluneeksi 50 vuotta kuuden päivän sodasta. Samalla 50 vuotta siitä, kun koko Jerusalem taas kuuluu Israelille. Siionin portti Jerusalemin Vanhankaupungin etelämuurilla kertoo monine luodin iskemineen omalla tavallaan noistakin päivistä. Muurin sisäpuolella ollut juutalainen kortteli oli tuhottu ja juutalaiset asukkaat oli häädetty jo paljon aiemmin silloisten valtiaiden toimesta. Nyt uudelleen rakennettu juutalaiskortteli erottuu selvästi Öljymäeltä nähtynä.

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä 27.4. julkaistiin Israelissa tuoreet väestötiedot. Julkaisijana on Israelin Tilastovirasto (the Central Bureau of Statistics). Israelin väkiluku on nyt 8,680 miljoonaa asukasta. Juutalaisväestöä on 6,484 miljoonaa, arabiväestöä 1,808 miljoona ja muita ryhmiä noin 388000 asukasta. Mielenkiintoinen tieto on se, että arvellaan pian saavutettavan se piste, että enemmistö maailman juutalaisista asuu Israelissa.

Taustalla Öljymäki Vanhankaupungin muurilta kuvattuna

Profeetta Jesaja – lähes 700 vuotta eKr. – näki kauas, hän näki tähän päivään ja vielä vähän kauemmaksi. Hän näki Jerusalemin tulevaisuuteen. ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylläsi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herran kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jesaja 60: 1, 2. Siion on Herran kaupunki, sen tulevaisuudesta Jesaja puhuu. Pimeys peittää maan ja synkeys kansat, sodat, väkivalta, nälkä… Se on nyt. Odotamme Häntä, joka tuo rauhan, Jeesusta, Hän on Messias, joka saapuu. Herran kunnia ja Herran kirkkaus koittaa. Jeesus saapuu Jerusalemiin.

Vielä emme sitä näe, mutta Jesaja kehottaa meitä olemaan uskollisia rukouksessamme. Hän itse ei voi vaieta, ennen kuin kansat näkevät Jerusalemin jälleen Jumalan kaupunkina. ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Jesaja 62: 1,2.

 

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua Israel.

Herra valaiskoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

 

 

JÄLKIÄ LUMESSA

Kaunis talvisää houkutteli ulos vastasataneen lumen valkaisemaan maisemaan. Lumisade peittää aina vanhat jäljet, mutta tuoreeseen, koskemattomaan lumenpintaan ilmestyy pian uusia jälkiä. Luonto elää talvellakin.

Tuossa on ehkä jäniksen jäljet ja tuossa varmaankin oravan. Monenlaisia jälkiä. Jossakin vaiheessa ehkä illalla tai yöllä olisi saattanut nähdä jäljen jättäjänkin. Eläintenkin on hankittava ravintonsa, talvella se ei aina ole yksinkertaista. Vihreitä lehtiä ei ole, silmuja kyllä puissa. Oravalle onni on hyvä käpysato. Linnut ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että ne voivat aterioida vaikka puun oksalla vatsa ylöspäin riippuen, kuten näin tuossa ikkunani edessä olevassa koivussa tintin taiteilevan.

Eläimet selviävät kukin tavallaan ja kohtuullisen hyvin Suomen talven läpi. Ei aina eivätkä kaikki. Entä ihmiset? Jeesus muistutti Jumalan huolenpidosta käyttäen esimerkkinä lintuja ja kukkia. ”Älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?”

Tässä on kysymys paljon tärkeämmästä kuin ruuasta ja juomasta tai vaatteista. On kysymys ihmisestä itsestään, mikä on hänen suhteensa Jumalaan, Luojaansa.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

Nämä opetukset päättyvät tähän Jeesuksen antamaan neuvoon. ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan myös kaikki tämä.”

Ulkonaista tärkeämpää on sisäinen elämä ja suhde Jumalaan. Henki ja ruumis. Elämämme on täällä todellakin rajallinen myös kestoltaan. Jeesus sanoo, että hän on elämän leipä.  Siis todellakin näin, että hän on elämän leipä. Leipähän pitäisi syödä, että se ravitsisi ja että siitä olisi hyötyä. Avaamalla sydämemme ja pyytämällä Jeesusta tulemaan elämäämme hän tulee ja asettuu asumaan sydämeemme. Hänen turvissaan on hyvä elää ja myös siirtyä ajan rajan yli. Jeesuksessa meillä on iankaikkinen elämä.

Tärkein asia on, että suhteemme Jumalaan on kunnossa. Emme kuitenkaan saa unohtaa pitää huolta toinen toisistamme.  Avun tarvetta, nälkää, puutetta on lähellä ja kaukana. Eikö juuri se ole Jumalan tuntemista, että auttaa lähimmäisiä. Antakaamme omastamme ja palvelkaamme siten Herraa.

Kerran matkallani Israelissa istahdin Sahnen puistossa penkille syömään välipalaa. Yhdessä toisten matkalaisten kanssa siihen asetuimme. Yhtäkkiä päähäni tipahti jotakin. Katsoin maahan jalkojeni juureen, siinä oli sämpylä! Sämpylä tipahti ylhäältä. Siihen oli tietysti ihan luonnollinen selitys. Ruokailupaikan lähellä linnut halukkaasti ottivat nokkaansa, jos jossakin oli ruokapala saatavilla. Tämä ei ole taru eikä juttu, vaan tositapaus. Se muistutti profeetta Eliasta, jota Herra kehotti kätkeytymään Keritin purolle ja sanoi, että hän on käskenyt korppien elättää Eliaa. Niin korpit toivat Elialle leipää ja lihaa aamuin ja illoin. Jumala voi tehdä ihmeitä. Sanoihan Jeesus, että kivetkin huutaisivat, jos hänen opetuslapsensa olisivat vaiti.

Muuten kivetkin huutavat. Arkeologiset löydöt!

YHÄ LÄHEMPÄNÄ

 

Herran tulemus on lähellä. Mikä saa minut ajattelemaan näin? Se, miten kansat näinä päivinä kohtelevat Jumalan omaisuuskansaa Israelia. Raamatun profetiat täyttyvät hyvin nopeaa tahtia. ”…ne (kansat) ovat jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 2, 3 tai Sakarjan kirjan luku 12, muutamia profetioita mainitakseni.

 
Jeesuskin opetti vertauksessaan katsomaan viikunapuuta ja muita puita merkkinä Jumalan valtakunnan tulosta.

Toisaalta odottavan aika on pitkä ja mielen voi vallata kokonaan muut asiat kuin esimerkiksi uskon elämän hoitaminen. Elämään voi tulla piirteitä ja asioita, jotka eivät kuulu valossa vaeltavalle Jeesuksen seuraajalle. Kyllähän me sen tiedämme, että armosta olemme pelastetut, uskon kautta Jeesukseen. Ja senkin, että ”Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana” 1 Piet. 1: 5. Siis ylösottoonkin armosta!

Silti Raamattu kehottaa meitä tuomaan vaelluksemme valoon, että Jeesuksen Kristuksen veri voisi puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Tässä Jeesuksen tulon odotusvaiheessa on puhutteleva myös vertaus hyvästä, uskollisesta palvelijasta ja pahasta palvelijasta. Paha palvelija arveli, että minun herrani tulo viipyy ja elänpä tässä ihan mieleni mukaan. Hän lyö palvelustovereita, syö ja juo juopuneiden kanssa.

Uskollinen, hyvä palvelija pitää odotusaikanakin huolta palvelusväestä, jota ruokkimaan ja hoitamaan hänen herransa on hänet asettanut. Tullessaan palvelijan herra löytää hänet näin tekemästä. Mikä liekin sinun tehtäväsi Jumalan valtakunnassa, ole uskollinen. Herra näkee uskollisuutesi.